Tässä iso kirje sinulle.
Ei ole polkua takaisin, on suuntia joihin kääntyä mutta jokaisella askeleella jonka otan tämä maailma muistuttaa minua sinusta. Jokaisessa tienhaarassa se tuntuu sanovan minulle, älä vielä luovuta, pidä kiinni. Tapahtumia, asioita.. paljon.
Minä haluan sinut. Minä haluan vain sinut. Minä joka sinulle hyvin selvästi sanoin minä tässä sinua rakastan.
Tiedän, minussa on puutteeni, minussa on vikani, enkä minä useastikaan edes anna kovin hyvää kuvaa itsestäni. Ehkä se lohikäärme poltti minut rumaksi. Tiedän olen suojannut itseni ihmisiltä, olen herkkä enkä aina kovin järkeväkään. Olen tehnyt suhteesi suuria virheitä. Kyllä joinain hetkinä se kaduttaa minua. Mutta uskon kohtaloon, uskon siihen että asioiden oli mentävä niin. Yritän pitää mieleni positiivisenä menneestä huolimatta. Toivon monesti, että asiat olisivat menneet eritavalla, että olisin ollut enemmän läsnä muutama vuosi sitten. Mutta en ollut, olin helvetissä elimistöni kanssa ja oli vain muutama ihminen joka sai minut siitä jaksamaan. Miksi puhun siitä? Koska haluan käsitellä sen loppuun asti.
Sinä tiedät, että sinun tehtävä oli suuri. Sinä tiedät, tiedäthän sen? Minä uskon sinuun ja luotan. Mutta se on muutakin, minä myös rakastan sinua. En vain roolin tai aseman mukaisella tavalla, vaan paljon syvemmin. Pitkiä hetkiä, joitain pitkiä hetkiä jolloin tiedän, sinua minä olen etsinyt niin kauan. Monesta paikasta, monesta ajasta. Mutta minä haluan kohdata sinut tässä elämässä, tässä maailmassa. En halua enää etsiä sinua enempää, en taivaltaa yksin. Minä tiedän, sinä olet ja minä löysin sinut.
Koen tietäväni näitä asioita, mutta on paljon mitä en tiedä. On paljon kysymyksiä joihin en ehkä ikinä löydä vastausta. Mutta itseni minä tunnen, tunteeni minä tunnen. Löydän syitä ja seurauksia, hiljaisuuden kautta ymmärsin niitä paljon enemmän. Ymmärrän käytöstäsi, varmasti on paljon mitä en tiedä, mutta se minkä minä olen kokenut ja nähnyt sinussa ja sinun kanssasi saa minut ymmärtämään sinua.
On vaikeaa kun yhteiskunta asettaa niin paljon paineita, niin paljon asemia, niin paljon rooleja. Mutta sieltä ihmisen sisältä löytyy suurin salaisuus, se on katseissa, eleissä, äänessä. Se on maailman tuulissa, sateissa ja auringoissa. Niissä kaikissa minä kaipaan sinua, minun sisin toivoo sinua viereeni, minun uskoni tietää sinun olevan ja minun rakkaus antaa kaiken anteeksi ja haluaa sinut omana itsenäsi.
En ole aina kovin rohkea. Oikeasti olen ylittänyt itseni monissa sanoissani, mutta teoissa olen alittanut. Ei ole selityksiä, on vain totuus jota koitan noudattaa, joskus epäonnistuen. Siinä asiassa koen kuitenkin olevani totuuden jäljillä, minä halusin suojella sinua kaikelta. Vieläkin kun näin sinut ja oli syistä sun toisista vähän huonoja hetkiä, koin etten halua tartuttaa sitä sinuun. En halua, että sinä joudut kokemaan sitä. En halua tartuttaa sinuun pahaa oloa. Ehkä haluan suojella sinua liiaksi.
On kuitenkin hirmu paljon hyviä hetkiä, hyviä piirteitä, hyviä asioita. Paljon hyviä tunteita, hyvää oloa. Tuikitavallisen normaalin ihmisen elämää. Haluan elää sitä rauhassa mutta rakastaen.
En voi muuttaa mennyttä, en osaa tehdä niin vaikka miten haluaisin. Mutta voin keskittyä tulevaan, voin opetella keräämään voimani niinäkin hetkinä kun tuntuu siltä, etten jaksa yrittää parastani. Tuntuu, että olen lannistunut liian helposti, ajautunut typerään käytökseen, typeriin tekoihin ajaa sinua pois luotani, pieniin asioihin.
Mutta se, että tunteistani olen sinulle puhunut, se oli jotain mitä en kadu. En häpeile. En halua enää pyytää sitä anteeksi.
Ikäero on suuri. Se ei kerro minulle, se ei kerro minulle sitä mitä sinä olet elänyt, millaisia taisteluja käynyt, millaisia rakkauksia kokenut. Se ei kerro minulle sitä mihin sinä uskot, mitä sinä vaalit ja mikä sinua koskettaa. Se ei kerro minulle sitä miten hyvä ihminen sinä sisältäsi olet, miten herkkä ja kaunis nainen sinussa on.
Ikä kertoo minulle välillä sen, että minä toivon että olisin syntynyt aikaisemmin. Mutta minä olen tässä nyt, minä olin eilen, minä olen tänään ja minä olen huomenna. Minkä minä olen tässä iässä kokenut on ollut minulle tarpeeksi paljon, se on kasvattanut minut omaksi itsekseni.
Ei tie ja elämänvalinnat ole helppoja, mutta kaikki johti minut perille, omaan elämääni, sinut minun elämääni. Voisitko olla vielä suurempi osa sitä?
Voitko rakastaa minua kaikkine virheineni?
Rakastatko minua ylipäänsä? Jos rakastat voit kurkistaa asiaa nyt minun silmin.
Luotatko minuun? Luota minuun.
Meille on olemassa oikea mahdollisuus.
Ei ole polkua takaisin, on suuntia joihin kääntyä mutta jokaisella askeleella jonka otan tämä maailma muistuttaa minua sinusta. Jokaisessa tienhaarassa se tuntuu sanovan minulle, älä vielä luovuta, pidä kiinni. Tapahtumia, asioita.. paljon.
Minä haluan sinut. Minä haluan vain sinut. Minä joka sinulle hyvin selvästi sanoin minä tässä sinua rakastan.
Tiedän, minussa on puutteeni, minussa on vikani, enkä minä useastikaan edes anna kovin hyvää kuvaa itsestäni. Ehkä se lohikäärme poltti minut rumaksi. Tiedän olen suojannut itseni ihmisiltä, olen herkkä enkä aina kovin järkeväkään. Olen tehnyt suhteesi suuria virheitä. Kyllä joinain hetkinä se kaduttaa minua. Mutta uskon kohtaloon, uskon siihen että asioiden oli mentävä niin. Yritän pitää mieleni positiivisenä menneestä huolimatta. Toivon monesti, että asiat olisivat menneet eritavalla, että olisin ollut enemmän läsnä muutama vuosi sitten. Mutta en ollut, olin helvetissä elimistöni kanssa ja oli vain muutama ihminen joka sai minut siitä jaksamaan. Miksi puhun siitä? Koska haluan käsitellä sen loppuun asti.
Sinä tiedät, että sinun tehtävä oli suuri. Sinä tiedät, tiedäthän sen? Minä uskon sinuun ja luotan. Mutta se on muutakin, minä myös rakastan sinua. En vain roolin tai aseman mukaisella tavalla, vaan paljon syvemmin. Pitkiä hetkiä, joitain pitkiä hetkiä jolloin tiedän, sinua minä olen etsinyt niin kauan. Monesta paikasta, monesta ajasta. Mutta minä haluan kohdata sinut tässä elämässä, tässä maailmassa. En halua enää etsiä sinua enempää, en taivaltaa yksin. Minä tiedän, sinä olet ja minä löysin sinut.
Koen tietäväni näitä asioita, mutta on paljon mitä en tiedä. On paljon kysymyksiä joihin en ehkä ikinä löydä vastausta. Mutta itseni minä tunnen, tunteeni minä tunnen. Löydän syitä ja seurauksia, hiljaisuuden kautta ymmärsin niitä paljon enemmän. Ymmärrän käytöstäsi, varmasti on paljon mitä en tiedä, mutta se minkä minä olen kokenut ja nähnyt sinussa ja sinun kanssasi saa minut ymmärtämään sinua.
On vaikeaa kun yhteiskunta asettaa niin paljon paineita, niin paljon asemia, niin paljon rooleja. Mutta sieltä ihmisen sisältä löytyy suurin salaisuus, se on katseissa, eleissä, äänessä. Se on maailman tuulissa, sateissa ja auringoissa. Niissä kaikissa minä kaipaan sinua, minun sisin toivoo sinua viereeni, minun uskoni tietää sinun olevan ja minun rakkaus antaa kaiken anteeksi ja haluaa sinut omana itsenäsi.
En ole aina kovin rohkea. Oikeasti olen ylittänyt itseni monissa sanoissani, mutta teoissa olen alittanut. Ei ole selityksiä, on vain totuus jota koitan noudattaa, joskus epäonnistuen. Siinä asiassa koen kuitenkin olevani totuuden jäljillä, minä halusin suojella sinua kaikelta. Vieläkin kun näin sinut ja oli syistä sun toisista vähän huonoja hetkiä, koin etten halua tartuttaa sitä sinuun. En halua, että sinä joudut kokemaan sitä. En halua tartuttaa sinuun pahaa oloa. Ehkä haluan suojella sinua liiaksi.
On kuitenkin hirmu paljon hyviä hetkiä, hyviä piirteitä, hyviä asioita. Paljon hyviä tunteita, hyvää oloa. Tuikitavallisen normaalin ihmisen elämää. Haluan elää sitä rauhassa mutta rakastaen.
En voi muuttaa mennyttä, en osaa tehdä niin vaikka miten haluaisin. Mutta voin keskittyä tulevaan, voin opetella keräämään voimani niinäkin hetkinä kun tuntuu siltä, etten jaksa yrittää parastani. Tuntuu, että olen lannistunut liian helposti, ajautunut typerään käytökseen, typeriin tekoihin ajaa sinua pois luotani, pieniin asioihin.
Mutta se, että tunteistani olen sinulle puhunut, se oli jotain mitä en kadu. En häpeile. En halua enää pyytää sitä anteeksi.
Ikäero on suuri. Se ei kerro minulle, se ei kerro minulle sitä mitä sinä olet elänyt, millaisia taisteluja käynyt, millaisia rakkauksia kokenut. Se ei kerro minulle sitä mihin sinä uskot, mitä sinä vaalit ja mikä sinua koskettaa. Se ei kerro minulle sitä miten hyvä ihminen sinä sisältäsi olet, miten herkkä ja kaunis nainen sinussa on.
Ikä kertoo minulle välillä sen, että minä toivon että olisin syntynyt aikaisemmin. Mutta minä olen tässä nyt, minä olin eilen, minä olen tänään ja minä olen huomenna. Minkä minä olen tässä iässä kokenut on ollut minulle tarpeeksi paljon, se on kasvattanut minut omaksi itsekseni.
Ei tie ja elämänvalinnat ole helppoja, mutta kaikki johti minut perille, omaan elämääni, sinut minun elämääni. Voisitko olla vielä suurempi osa sitä?
Voitko rakastaa minua kaikkine virheineni?
Rakastatko minua ylipäänsä? Jos rakastat voit kurkistaa asiaa nyt minun silmin.
Luotatko minuun? Luota minuun.
Meille on olemassa oikea mahdollisuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka sinä olet? Onko sillä merkitystä? Kuinka suuri on ikäero?
toivon sydämessäni kaikkea hyvää sulle, löydät vielä kyseisen naisen viereltäsi jakamassa arjen iloja ja suruja kanssasi.
Tämä s a a t t a i s i olla minulle.
Kauniisti osaat ilmaista itseäsi, no sen olenkin tiennyt.
En oikeasti tykkää/halua/suostu normaalisti hoitamaan suhdeasioita julkisesti, mutta nyt ajattelin jotain raapustaa, koska sinä kirjoitit ISON kirjeen tänne.
Tiesin, että jotain muhii pinnan alla, mutta ajattelin, että olemme vain hukkaamassa toisiamme.
Tänään, kun aikaisemmin luin tämän, tuli onnellinen olo ja se on jatkunut vaan.
Tää on ollut kovasti surullinen jo pitemmän aikaa.
Oon koittanut selitellä asioita iällä ja syntymäajalla.
Sanat on sanoja ja teot tekoja.
Mahdollisuuksiahan on aina.
Rakastanko sinua ylipäänsä? Yllättävä kysymys.
jatkuu.............
kirjottaa tänne.
Jatkunee muualla.
Kauniita unia.