Kun isälliset lapset matkustelee tai viettävät isän kanssa lomaa, ovat isättömät lapset kuin sivusta seuraaajia. Yh äidllä ei ole varaa lastensa kanssa matkustaa, eikä aina jaksakkaan, kunyksin huolehtii lapsistaan ymprivuoden yötä päivää, kun miehet metsätää uusia naisia tai lötköttelee soffalla.
Juupa, on niitä hyviäkin isiä, mutta meille sattui juuri tälläinen, joka ei välitä mitä lapsillemme kuuluu. Tuskin tuntee.
Juupa, on niitä hyviäkin isiä, mutta meille sattui juuri tälläinen, joka ei välitä mitä lapsillemme kuuluu. Tuskin tuntee.
Vastaukset 23
Vanhimmat
samallainen ettei ole ottanut syntymän jälken yhteyksiä (4vuoteen)ihan samapa tuo mulle kerran ei kiinnosta.harmittaa vaan ihan ****** lapsen puolesta. kyllä mä silti olen matkustellut muksun kanssa.ihan vaan kyllä suomessa ja laivalla käyny :D mut parempi seki ku ei mtn.
kyllä siihen tarvitaa... tai eihän sitä uskalla sanoo, täällä raivotaan jos uusioista puhutaa ääneen...
siis oikeesti vältä niin kyllä se on miehestä kiinni, jos sitten muita syitä siihen ettei tavata halua/pysty exä/uusikko tai joku niin voi sanoa että ei aina miehen vika mutta jos oikeasti siis niin että ei vaan välitä niin ikävä kyllä sitä ei kenenkään muun syyksikään voi laittaa.
Tunteita kun ei kenellekkään voi sanella ja vaikka norsulauma seisoisi edessä ja estäisi tapamiset niin ei se välittämistä poistaisi.
Nimenomaan minulla on juuri siksi matkustella silloin tällöin lapseni kanssa ja hankkia jotain pientä kivaa (emme pröystäile), koska minun ei tarvitse elättää lapseni isää. Jos olisimme jatkaneet avioliittoamme, olisin joutunut elättämään itseni lisäksi lapsen ja miehen, nyt vain lapsen, ja mies maksaa elarin (126 euroa kuussa) eikä muuten osallistu lapsen elämään eikä kysele mitä kuuluu. Tietysti olisi kiva, että lapsen isä pitäisi yhteyttä lapseensa (hän on muuten ihan kunnollinen mies paitsi että jättäytyy toisten elätettäväksi silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus), mutta kyllä tässä pärjäillään, ei ylellisesti mutta "tavallisen arkisesti". Mutta jos ei ajatella tuota taloudellista puolta asiasta niin täytyy myöntää, että tulee tippa silmään kun näkee onnellisia perheitä, jotka viettävät yhteistä aikaa. Kuitenkin ydinperhe on minulle se ihanne, koska olen kasvanut ja varttunut onnellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä. Vahinko vain, etten voi tarjota samanlaista huoletonta lapsuutta omalle lapselleni vaan koko ajan mielessä on pelko, että mitäs huomenna jos ei olekaan töitä jne. Aina voi pelätä mitä tahansa. Se minua masentaa, että ihmiset säälivät, että "voi voi sentään kun ei sun lapsellasi ole isää..." Silloin tosiaan tuntee itsensä surkimukseksi kun minulla ei ole edes miesystävää (en ole etsinytkään kun lapsi vie kaiken ajan enkä ainakaan tällä hetkellä kaipaa miestä ).
mutta tälläistä se elämä nyt on ja oon ihan tyytyväinen tähän.onhan meillä sentään maailman ihanin muksu ;)
lapset kuitenkin menee sen miehen ohi ohi tärkeysjärkässä
No eipäs nyt maalata synkkää kuvaa. Tottahan se vituttaa kun muksujen isästä on kuulunut viimeksi vuosi sitten, mutta kun sille ei mitään mahda niin olkoon perkele. Oma on häpeänsä.
Eivätkä minun lapseni jää sivustaseuraajiksi eivätkä osattomiksi kesälomareissuista, vaikka isänsä ei heitä tapaakaan. Ihan yhtälailla me reissataan huvipuistot ja muut riennot vaikkei sitä miestä porukassa olekaan. Kyllä se välillä kirpaisee kun näkee niitä hyviä isukkeja lastensa kanssa touhuamassa, sitä en toki kiellä. Sitten ei auta kun positiivinen ajattelu, nuoria tässä vielä ollaan ja jonain kauniina päivänä saattaa vastaan kävellä se ihminen jonka kanssa jakaa tämä elämä.
pois elämästään. Niin katkeria ovat uusikoit ja eptoivoisia että jopa lasten kustannuksella yritetään pitää mies erossa lapsista.
meillä ole noin
katkeria ja epätoivoisia, että kiusaa lapsia sillä että vaikeuttaa isää heitä tapaamasta.
Että mistä ne uusikot tarkalleen ottaen ovat katkeria? Ja miksi ne ovat epätoivoisia?
Tuo ei ole jostain syystä ikinä mennyt jakeluun, mitä ihmeen syytä heillä olisi olla katkera? Ja ketä kohtaan se katkeruus siis ilmenee? Entä se epätoivo, miksi he olisivat epätoivoisia?
Olen tässä jonkinaikaa tapaillut erästä etäisää, jännityksellä odotan tuleeko minustakin sitten katkera ja epätoivoinen jos suhteemme joskus muuttuu niin vakavaksi että minua hänen "uusikokseen" aletaan kutsua...
vaimosta, menestyksestä, lapsista ja siitä että hänellä ei ole ollut mitään. Katkeruus syntyy siitä että toisilla on mutta itsellä ei. siksi pitää haottaa toisten onni keinollamillä hyvänsä.
Noo etko sä sitä jo olekkin? Olet, sillä mietit koko ajan miehen exää.
Minkä helvetin takia se uusikko olisi katkera miehen ex-vaimosta? Ei edelleenkään selvinnyt. Ja menestyksestä? Siis uusikko olisi katkera miehen menestyksestä vai mitä helvettiä oikein tarkoitat?
Olisikohan käynyt niin että miehesi on jättänyt sinut jonkun toisen takia ja olet ihan itse katkera?
Jotenkin haiskahtaa siltä tuo "Katkeruus syntyy siitä että toisilla on mutta itsellä ei. siksi pitää haottaa toisten onni keinollamillä hyvänsä." Joku kamala katkera nainen siis tuli ja hajotti sinun onnesi ihan vain siksi kun itsellään ei sellaista perheauvoa ollut? Hohhoijaa...
Pitääpä soittaa heti huomenna lasteni isän nykyiselle vaimolle ja kysyä onko hän kenties katkera :D Ja tottakai minäkin ihan silkkaa katkeruuttani olen hajottamassa keinolla millä hyvänsä tapailemani miehen onnea, huolimatta siitä että hän on eronnut jo viitisen vuotta sitten.
Ihan pakko siteerata aito-isukkia tähän väliin: NIINPÄ NIIN... HEHHEHHEHEEEE....
omata epäonnnesta miesten suhteen, että pitää napata perheestämies, ja kehua että nyt on sanut kivan miheen, onpa valmiiksi koulutettukin perhe elämään.
Että ihan perheestä nappaa miehen se kamala uusikko? Olen tainnut käsittää väärin kun luulin että uusikko tarkoittaa eronneen miehen uutta naista. Se taitaakin tarkoittaa naista joka julmasti tulee ja varastaa onnellisesta perheestä isukin. Ehkä se lyö sen miehen tajuttomaksi ja raahaa mukaansa...
Ja sitten se on vielä kateellinen sille naiselle jolta miehen varasti. Hirveä olento, kertakaikkiaan, se uusikko. Toivottavasti ei sellaista vastaan tule, varastaa vielä minultakin miehen...
LOL
olen huomannut, että syynä on yleensä se, että uusikko on kateellinen miehensä menneisyydelle. Hänhän tietää, että miehellä on ollut elämän tähtihetkiä entisen vaimonsa ja lastensa kanssa ja että hänen kanssaan kaikki on kuin lämmitettyä makkarasoppaa.
Jotkut ovat mustasukkaisia miehensä entiselle puolisolle ja kokevat tämän uhkaksi, vaikka useinkaan entinen vaimo ei miestä huolisi takaisin edes tikun nenässä. Ikävintä on se, että jotkut uudet puolisot kadehtivat avoimesti miehensä lapsiakin ja yrittävät vähentää näiden osuutta miehensä elämässä.
En väitä, että kaikilla olisi asiat näin, mutta tämäntapaisista asioista kumpuaa se katkeruus, joka tälläkin palstalla on mitä ilmeisintä.
Senkin olen huomannut, että kateus, katkeruus ja juonittelu palaa takaisin lähettäjälleen kuin bumerangi.
Voi kunpa edes kauniina kesänä ihmiset pystyisivät hyväksymään toisensa, varsinkin viattomat lapset.
aina niin tärkeä. uusikot ei kestä, ja haluavat hyväksyntää, ja haluavat osata tehdä yhtä hyvää makkarasoppaa kuin exätkin. Mutta ei onnistu. Uusikko jättää mausteet aina pois.
kun synnyttävät uusia lapsia jo aikaisemmat lapsensa hylänneille miehille. usein olen hämmästellyt sellaisten naisten tyhmyyttä.
En ole kuullutkaan isistä jotka ovat hylänneet useamman suhteen lapset, huh. Kukapa sellaista huolisi lastensa isäksi, muttaa sinä tai joku tuttusi toimi niin?
Aikamoista ajattelemattomuutta ja liiallista uskoa mieheen. Joku noissa tilanteissa varmasti on tyhmä..hmm..ei varmaan lapsensa hylännyt isä, eihän? :)..vaan syy on hyvä kaivaa naisista :P
eihän se niin mene, että lapselle nyt vaan sattui sellanen ja sellanen isä. Ei sitä mistään arpajaisista saatu sattumalta, vaan lähes poikkeuksetta itse sen miehen on valinnut ja halunnut, jopa niin paljon, että on siitä lapselleen isän tahtonut.
Ihan saa katsoa peiliin ja miettiä omaa hölmöyttään, eikä syyttää muita, etenkään sattumaa. Ainakin itse olen ollut täysin harkiten osallinen siihen, millainen isä lapsellani on, enkä voi syyttää kuin itseäni, kun en osannut miehessä arvostaa muuta kuin hyvää sänkytaitoa.
Se, että miehestä ei ollut parisuhteeseen kanssani, ottamaan vastuuta lapsesta, oli jo olemassa tieto, mutta mä vähät välitin, kuvittelin vaan voittavani suurella rakkaudellani homman kotiin.
Se mua eniten harmittaakin, kun en pysty syyttämään ketään muuta kuin itseäni, että meinin ilman ehkäisyä paneksimaan sellaisen miehen kanssa, josta ei ole isäksi. Omaa hölmöyttä.
Voisi olla mun kirjoittamani teksti. Ihan samalla tavalla ajattelen, mutta eniten minua harmittaa se, että niin "iäkkäänä" kuin minä olen, tapahtuu tällaista ihmissuhdemokailua. Olin reippaasti yli neljänkymmenen kun kohtasin miehen, jonka uskottelin olevan se elämäni suurin rakkaus. Meni siinä vuosia taistelessa itsensä henkisesti eroon miehestä, joka jätti minut toisen naisen takia odottaessamme yhteistä lastamme. Mutta nyt... olen ihanan, alle kouluikäisen lapsen äiti viisikymppisenä (45-vuotias ensisynnyttäjä) ja tunnen, että tällä elämällä ja näillä tapahtumilla täytyy olla jokin syvällinen merkitys.
joten ei siinäm iehellä ollut mitään sanomista. Tottakai mies nyt naiet valitsee ennenkuin lapset.
jos esim.isä joutuu väkisin tunnustamaan isyyden, niin luulen, että hän ei enää koskaan tavata tätä lastaan. samalla isä ryhtyy hankaloittamaan äidinkin elämää..Näin ainakin meidän lasten isä tekee..surullista, mutta totta. Kadun joka päivä sitä, että pakotin hänet tunnustamaan isyyden.
Pitäähän lapsella isä olla. Viimeistään isänsä perinnönjaossa lapsesi osaa arvostaa tekoasi.
Se, että mies on halpamainen törkimys, ei haittaa enää sitten, kun hänellä on multaa naamalla. Ja se aika tulee nopeammin kuin uskotkaan.