ihastuminen..

Ihastuminen,siitä se alkoi,jo kauan sitten.Varmaan 10 vuotta sitten,kun eka kerran nähtiin.Sä olit alkanu seurusteleen mun parhaan kaverin kans,mä olin jo avoliitossa ja yks lapsi.Heti tunsin jotain ,kai säkin,jälkeenpäin niin kerroitkin.Yritettiin kaikin tavoin järjestää yhteisiä iltoja,retkiä,jopa lomareissuja,kumpikaan tajuamatta missä mennään.Kunnes kerran,juopoteltiin kaverin kaa teillä,sä olit ravintolassa.Heräsin puhelimen soittoon teidän keittiönpöydän äärestä.Kaverin,sun miehen,puhelihan se soi.Yritin herättää kaveria,ei elokaan,nukkui sohvalla.Ajattelin,vastaan,ettet huolestuisi.Kerroit tulevasi kotiin ja sanoit"älä lähde vielä".Mihinkäs minä,sammumispisteessä oleva mies.Tulit,sait mut piristyyn,juteltiin.Koitettiin herättää kaveriakin,ei eloa.Aamu jo koitti tein lähtöä,silloin taivas repes.Kuin yhteisestä käskystä olimme toistemme kimpussa,välillä vilkaisten olohuoneeseen,kaveriin päin.En tiedä mikä meihin meni,mutta sen tiedän koskaan ei voida palata entiseen...Silloin sä olit viisaampi,käskit mun mennä,ennenkuin tapahtuisi jotain vakavampaa.Meni melkein vuosi ennenkuin tavattiin uudestaan,kahdestaan.Soiteltu oltiin,jatkuvasti.Sä soitit mulle eräänä perjantaina,kyselit missä oon,kotona sanoin.Sä olit baarissa,kysyit voitasko tavata?Tottakai.Sinä iltana puhuttiin paljon,kaikesta,huomattiin ollaan samanlaisia.Kumpikin pettyneitä omalla sarallaan,paljon kokeneita kuitenkin.Mietittiin mitä tehtäisiin elämälle.Oltaisiinko valmiita siihen,isoon muutokseen,jopa sotaan.Kumpikin tuntien puolisonsa,siitä ei tulisi helppoa.Päätettiin,mietitään vielä.Viikot vieri,sinä aina mielessä,soiteltiin. Mutta,se kaipuu toista kohtaan vei voiton.Annettiin tunteiden viedä,tavattiin taas,rakasteltiin eka kerran,huh.Sellaista en ole ennen kokenut,koenko koskaan uudestaan?Huomattiin,rakastettu oltiin jo liian pitkään salaa.Kerrottaisiin,erottaisiin jne. Nyt oli arki edessä...kerrottiin kumppaneille.No,hengissä ollaan vielä,mikä pahan tappaisi?Puolisot,lapset ja jopa me itketään tätä tilannetta.Me muuttamassa yhteen,eroon lapsistamme ja puolisoistamme.Omaa asuntoamme tässä sisustamme,mietin kaikkia niitä vaiheita ennen tätä.Kiitos sulle rakas,kun tulit ja otit elämääsi.Tätä tarvitsin,olen taas ihminen,elävä-olento.
0518
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


42+ kirjoitti:

Ihastuminen,siitä se alkoi,jo kauan sitten.Varmaan 10 vuotta sitten,kun eka kerran nähtiin.Sä olit alkanu seurusteleen mun parhaan kaverin kans,mä olin jo avoliitossa ja yks lapsi.Heti tunsin jotain ,kai säkin,jälkeenpäin niin kerroitkin.Yritettiin kaikin tavoin järjestää yhteisiä iltoja,retkiä,jopa lomareissuja,kumpikaan tajuamatta missä mennään.Kunnes kerran,juopoteltiin kaverin kaa teillä,sä olit ravintolassa.Heräsin puhelimen soittoon teidän keittiönpöydän äärestä.Kaverin,sun miehen,puhelihan se soi.Yritin herättää kaveria,ei elokaan,nukkui sohvalla.Ajattelin,vastaan,ettet huolestuisi.Kerroit tulevasi kotiin ja sanoit"älä lähde vielä".Mihinkäs minä,sammumispisteessä oleva mies.Tulit,sait mut piristyyn,juteltiin.Koitettiin herättää kaveriakin,ei eloa.Aamu jo koitti tein lähtöä,silloin taivas repes.Kuin yhteisestä käskystä olimme toistemme kimpussa,välillä vilkaisten olohuoneeseen,kaveriin päin.En tiedä mikä meihin meni,mutta sen tiedän koskaan ei voida palata entiseen...Silloin sä olit viisaampi,käskit mun mennä,ennenkuin tapahtuisi jotain vakavampaa.Meni melkein vuosi ennenkuin tavattiin uudestaan,kahdestaan.Soiteltu oltiin,jatkuvasti.Sä soitit mulle eräänä perjantaina,kyselit missä oon,kotona sanoin.Sä olit baarissa,kysyit voitasko tavata?Tottakai.Sinä iltana puhuttiin paljon,kaikesta,huomattiin ollaan samanlaisia.Kumpikin pettyneitä omalla sarallaan,paljon kokeneita kuitenkin.Mietittiin mitä tehtäisiin elämälle.Oltaisiinko valmiita siihen,isoon muutokseen,jopa sotaan.Kumpikin tuntien puolisonsa,siitä ei tulisi helppoa.Päätettiin,mietitään vielä.Viikot vieri,sinä aina mielessä,soiteltiin. Mutta,se kaipuu toista kohtaan vei voiton.Annettiin tunteiden viedä,tavattiin taas,rakasteltiin eka kerran,huh.Sellaista en ole ennen kokenut,koenko koskaan uudestaan?Huomattiin,rakastettu oltiin jo liian pitkään salaa.Kerrottaisiin,erottaisiin jne. Nyt oli arki edessä...kerrottiin kumppaneille.No,hengissä ollaan vielä,mikä pahan tappaisi?Puolisot,lapset ja jopa me itketään tätä tilannetta.Me muuttamassa yhteen,eroon lapsistamme ja puolisoistamme.Omaa asuntoamme tässä sisustamme,mietin kaikkia niitä vaiheita ennen tätä.Kiitos sulle rakas,kun tulit ja otit elämääsi.Tätä tarvitsin,olen taas ihminen,elävä-olento.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu