Luteita apua!!!

Lutikat (Cimicidae), Bed bugs
Lutikka l. lude (Cimex lectularius), Bedbug ,Vägglus
Aikuinen: Lude, n. 5 mm pitkä, vaalea, tummanruskea tai aterian jälkeen tummanpunainen, siivetön, pahanhajuinen. Imevät suuosat.
Toukka: Aikuisen kaltainen, pienempi. Luovat nahkansa 5 kertaa ja joka vaiheessa niiden on saatava veriateria.
Esiintyminen: Alkuaan lepakon loinen, joka levisi Pohjoismaihin 1800-luvun alussa, jolloin asunnot olivat riittävän lämpimiä luteille. Hygienian parannuttua lutikat ovat katoamassa, mutta lisäystä tulee turistien mukana ulkomailta. Luteiden esiintymisen voi huomata tummista ulosteläikistä. Naaras munii 4-5 munaa päivässä, kaikkiaan n. 200 kpl esim. seinäpapereiden halkeamiin, huonekaluihin, vuoteisiin. Aikuinen lude voi imeä 10 minuutissa jopa 7 kertaa oman painonsa verta. Viileässä lutikka voi sietää paastoa jopa 8 kuukautta. Alle -15 oC lämpötiloja luteet sietävät vain muutaman tunnin. Ludehavaintoja on 2000-luvulla tullut mm. muutamilta kesämökeiltä, joissa luteet ne ilmeisesti talvehtivat lepakon pesissä. Mahdollisesti mökeissä pidettävä peruslämpö ja läpenevät talvet eivät tapa luteita kuten aiemmin täysin kylmillään olevissa kesäasunnoissa tapahtui. Myös kerrostalohavaintoja on tehty. Lähteenä voi olla ulkomailta matkatavaroiden kulkeutunut populaatio (Laine ym. 2008).
Haitat: Imentäjäljet ovat kutisevia näppylöitä, rakkuloita tai laaejmpia punaisia läiskiä riippuen helkilön herkkyydestä imennälle. Lutikat käytävt imemässä yöllä ja oireita ei aina osata yhdistää näihin piilotteleviin hyönteisiin ennen kuin asunnosta löydetään esim. kuollut lutikka. Suomessa lutikat eivät toimi tautienlevittäjänä.

Torjunta: Huolellisen hygienian avulla lutikoista yleensä päästään eroon. Luteiden piilopaikat käsitellään insektisideillä (mm. deltametriinni ja klorpyrifossi). Torjunta on kuitenkin parasta antaa ammattilaisten hoidettavaksi, jotta mahdoliset piilopaikat tulevat kunnolla käsitellyksi.