Putosit tyhjästä
mieleeni, ajatuksiini.
Niin vähän tarvittiin;
pieni raapaisu
muistojen kuoreen.
Vain raapaisu
ja muisti aukeaa,
laajenee ikkunaksi,
ikkuna maisemaksi.
Siinä maisemassa
näkyy kaikki mennyt
ja sinun kasvosi.
Nyt surullisina.
mieleeni, ajatuksiini.
Niin vähän tarvittiin;
pieni raapaisu
muistojen kuoreen.
Vain raapaisu
ja muisti aukeaa,
laajenee ikkunaksi,
ikkuna maisemaksi.
Siinä maisemassa
näkyy kaikki mennyt
ja sinun kasvosi.
Nyt surullisina.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tulit kuin myrsky elämääni
*vierelleni*
Tulevaisuus aukeni edessämme
maisema oli kaunis
Kaikki se on nyt vain muisto
Käymme huomista kohti
Sinä kaukana
tähtenä.
Takataskussa minulla
on muisto
joka säilyy sydämessäni
aina.
Kiitos Lekart! Runosi toi esiin
kaipaukseni, joka on säilynyt..
Runosi oli kaunis - oikeastaan juuri vastaus omaani. Niin kummallinen on elämä, samanlaisia kokemuksia tai ainakin tunteita, joihin voi samaistua, vaikka mikään ei olisikaan yksi yhteen, silti riittävästi, sukupuolesta riippumatta. Luulen, että tunteissa se on samaa..
Ihmiskohtalo on kumma.
Kokemukset rikastavat.
Ilman niitä olisimme
raakileita.
Me ihmisetkin olemme erilaisia
mutta sekin on rikkautta.
Saman kokeneet saavat "avun"
toinen toisiltaan
ja siksi meitä kaikkia tarvitaan.
:)
Hyvää viikonloppua
ja turvallista huomista!
Se mitä sanot, on hyvin totta. Ilman kokemuksiaan, kipeitä ja vaikeita, ihminen ei opi ymmärtämään toisia saman kohtalon, ihmisyyden alaisia. Onnellista huomista sinulle!
muistojesi kuori sai naarmun,
synnytti silmiisi kaiken entisen elämään.
Surullisena, kaihoisana.
Melkein voin tuntea tuskasi !
Psyyken suojakuoret ovat ohuita kuin lapsen iho tai munankuori ja yhtä helposti rikottavia. Riittää kuva, ääni, tuoksu.
Niin sitä voi vaeltaa välillä pitkiäkin rupeamia ja luulla kaiken jo painuneen syvälle muistoihin ja todellakin pieni hipaisu avaa kaiken uudelleen, kuin aikaa eikä etäisyyttä olisi välissä eilisen ja tämän päivän, on helppoa samaistua tähän suru-sävyiseen runoosi. Erityisesti pidän tuosta keskellä olevasta aukeamisten laajenevasta putouksesta.
Mukava kun huomasit vielä! Niin muistot, luulen, että ne ovat ehkä huonommin hallittava osa ihmistä. Mennyttä ei voi muutttaa, se on ja pysyy ja putkahtaa esiin itse valitseminaan aikoina.
Surulliset kasvot,
ajatukset
mieli kuvissa
mielikuvissa.
Telepatiaa, onko sitä? Minäkin olen taipuvainen uskomaan, että on. Ainakin joskus.
Minulla on kokemuksia.
Hieno runo,siitä kiitos Lekart!
Mukava että pidit runosta. Runon tarkoitus on usein hälventää surua ja joskus jopa tuottaa iloa. Jos se onnistuu, runo on tehnyt tehtävänsä. Kiitos viestistäsi!
Hei luin runosi. Se oli juuri sellainen jonka toivosin jonkun kirjoittavan minulle. Tulipa mieleen eräs,joka herätti suuria tunteita kaksi vuotta sitten, mutta menneet on menneitä. Oli kiva lukea pitkästä aikaa kauniita runojasi,en ole pitkään aikaan eksynnyt tälle palstalle. Lämpimiä kesätunteita sinulle Lekart!
Kiitos kommentistasi ja mukava kuulla pitkästä aikaa. Anteeksi vastauksen viivästys, mutta nämä uudistuskset palstoilla. Enää ei tule ilmoitusta, jos joku on vastannut, joten ei tiedä vastata itsekään. Hyvää kesää sinullekin!