hei
juttelin jokin aika sitten työkaverini kanssa ja tuli puheeksi vakuutukset. hän kertoi että heillä on miehensä kanssa myös henkivakuutukset sen varalle, että jommalle kummalle tai molemmille sattuisi jotain. edunsaajan siis puoliso tai molempien kuollessa heidän kaksi lastaan. jäin miettimään asiaa, että onkohan henkivakuutuksen otto yleistä vai harvinaisempaa?
eilen jouduin kuitenkin pasilan asemalla järkyttävään tilanteeseen, josta selvisin mutta olisi voinut käydä toisinkin, sekunneissa ja tuurissa mitattiin tämän äidin elämä. hätäkeskussoitin jälkeen ensimmäinen ajatus oli että ehkä se henkivakuutus pitäisi olla, koska koskaan ei voi tietää millaisiin tilanteisiin joutuu ja mitä tapahtuu....
kysymys siis kuuluu: kenellä teistä on henkivakuutus, millainen ja minkä verran vuodessa maksatte siitä?
juttelin jokin aika sitten työkaverini kanssa ja tuli puheeksi vakuutukset. hän kertoi että heillä on miehensä kanssa myös henkivakuutukset sen varalle, että jommalle kummalle tai molemmille sattuisi jotain. edunsaajan siis puoliso tai molempien kuollessa heidän kaksi lastaan. jäin miettimään asiaa, että onkohan henkivakuutuksen otto yleistä vai harvinaisempaa?
eilen jouduin kuitenkin pasilan asemalla järkyttävään tilanteeseen, josta selvisin mutta olisi voinut käydä toisinkin, sekunneissa ja tuurissa mitattiin tämän äidin elämä. hätäkeskussoitin jälkeen ensimmäinen ajatus oli että ehkä se henkivakuutus pitäisi olla, koska koskaan ei voi tietää millaisiin tilanteisiin joutuu ja mitä tapahtuu....
kysymys siis kuuluu: kenellä teistä on henkivakuutus, millainen ja minkä verran vuodessa maksatte siitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minäkin olin Pasilan asemalla, mutta olin I-junassa kohti pohjoista tai ehkä jo asemalla jo tuossa vaiheessa, kun haulikko laukesi. (Ilmeisesti puhumme samasta tilanteesta?)
Olimme nimittäin tulossa Pääkirjastolta lasteni kanssa, ja valitsimme bussin sijaan junan. Reissu oli mennyt todella hyvin ja taisin nousta junaan kymmentä tai viittä vaille viisi tms. Mietin vielä, että jos kaikki menee hyvin, niin esikko ehtii nähdä Pikku Kakkosen.
Täytyy sanoa, että kyllä unet jäivät vähiin viime yönä ja oikeastaan koko ajan olen miettinyt, että mitäs jos esikoinen olisi saanut jonkun kiukkukohtauksen tai vauva olisi alkanut huutaa ja vaatia ruokaa. Olen soittanut myös kriisikeskukseen, vaikka enhän ollut lähellekään yhtä kriittisissä paikoissa kuin sinä. Ja elämässäni on sattunut täpärämpiäkin paikkoja, mutta lapset eivät olleet tuolloin kuvioissa. Kuitenkaan ajatukset eivät ole jättäneet rauhaan.
Sanoin jo miehelleni, että en halua enää yhtään lasta, koska koko ajan maailmassa tapahtuu kaikkea tuollaista. Ja mitä enemmän lapsia, niin sitä suurempi todennäköisyys kokea maailman suurin tragedia. Samoin päätin, että mun lapsia ei enää viedä lähijuniin tai muihin paikkoihin, missä on vaikeaa paeta tai piiloutua vaunujen kanssa. No joo, tiedän itsekin, että käyn nyt vähän ylikierroksilla, mutta tuollaiset jutut ovat nyt yksinkertaisesti liikaa minulle.
Mitä sulle tapahtui tarkalleen ottaen ja miten kaikki kävi? Jos et pysty puhumaan asiasta, ymmärrän hyvin.
tulin leppävaarasta s-junalla pasilaan ja astuin junasta ulos klo 17.03. olin menossa takaisin työpaikalle ja vaihdan siis pasilassa aina 9 raitiovaunuun. tiesin, että jos jouksen täysiä, niin ehdin juuri kohta lähtevään ysiin, joten hyppäsin junasta ja juoksin rullaportaat ylös ja jatkoin juoksua koko aseman läpi sinne sivuovelle, miltä puolelta raitiovaunut menee.
sivuovista juoksin ulos ja pari sekuntia siitä alasvieville portaille, tässä havaitsin jotain mutta jatkoin portaita alas juosten. olin päässyt portaita puoleen väliin kun nainen alkoi huutaa lopeta, apua, älä, auttakaa!!!! jähmetyin paikalleni ja olin vaistonvaraisesti kääntymässä takaisin "auttamaan" ja sitten valtava PAM! en olekaan sellaista ääntä kuullut, olin siis mennyt 2-4 sekuntia aiemmin ohi seinustan, johon haulit lensi. ihmiset juoksi ja soitin hätäkeskukseen. samalla jatkoin matkaani ja menin ysiin ja puhuin sinne hätäkeskukseen koko ajan, en osannut kertoa millä puolella asemaa ammuttiin, en vaan osannut selittää eli jotenkin olin kai paniikissa ja lopulta hätäkeskuspäivystäjä sanoi minulle, että sinun lisäksesi kukaan muu ei ole soittanut että pasilan asemalla ammutaan, mutta sanoi että partio on matkalla kun kerran puhut ampumisesta.
katsoin töissä työkaverin kanssa puhelimestani, että olin soittanut hätäkeskukseen klo 17.04 eli jäin junasta 17.03 eli kaikki tapahtui tosi nopeasti. onneksi juoksin juuri tiettyä vauhtia niin olin ehtinyt juuri sen seinustan ohi. toki tällaisia on turha miettiä mutta silti uskon, että oli hyvää onnea matkassa.
kaiken lisäksi olin valmiiksi jo pelästyneellä mielellä sillä leppävaarassa olin klo 16.53 ohjannut juuri poliisit ärrälle, jonne eräs riehuva mies oli mennyt sisään heiteltyään kainalosauvansa kohti ihmisiä ja uhattuaan vartijaa toisella, jossa oli valtava piikki siellä kärjessä. olin tässäkin tilanteessa kahden metrin päässä ja siis kiireellä menossa siihen junaan. poliisi sanoi kiitos tiedosta ja lähti parinsa kanssa juoksemaan ärrälle.
eli tällainen homma yhdelle ihmiselle n. 10 minuutin sisällä, joista 7 istuin turvallisesti junassa. nimim. henkivakuutusta harkitseva
Onneksi en lukenut tuota kirjoitustasi yötä vasten! Ei tässä tule taas muuta mieleen kuin kiitollisuus tästäkin hetkestä, jonka saamme elää lapsiemme kanssa. Kamalaa, jos sinun pojat olisivat menettäneet äitinsä! En pysty edes ajattelemaan asiaa määräänsä enempää.
Olemme tänään menossa keskustaan ja jätämme lapset hoitoon Kallioon. Mua kauhistuttaa jo valmiiksi ajatus Sörkan läpi kulkemisesta, sillä nykyään joka ikinen kerta, kun olen siellä poikennut, meneillään on ollut joku jalkajousimiehen jahtaaminen, vartijan pahoinpitely tms. Mutta ei auta kuin ottaa nyt järki käteen ja lopettaa pelkääminen etukäteen.
toivon, että eilinen meni ilman kummempia siellä sörkässä päin ja saitte kivan päivän keskustassa.
asuin sörkässä opiskeluaikana ja ei tosiaan ihan rauhallisimmasta päästä ole. tosin silloin olin lapseton ja en edes koskaan huomioinut "vaaranpaikkoja" samalla laillla kuin nykyisin.
etukäteen ei tosiaan kannata pelätä eikä murehtia, eihän elämästä silloin tulisi yhtään mitään. toivottavasti sunkin mieli on jo torstaisesta tapahtumasta rauhottunut. itse olen ajatellut asian positiiviset puolet eli sen, että mun mielestä on mahtavaa, että kerrankin ihmiset toimivat ja puuttuivat tilanteeseen! niin usein kuulee ja lukee tapahtumista, joissa kukaan ei ole tehnyt mitään esim tilanteessa, jossa jotain ihmistä pahoinpidellään. itse teen aina sen minkä voin ja ihmettelen kovasti, että isolla osalla ihmisistä toimintamalli on tämänkaltaisissa tilantessa "en puutu mihinkään mikä ei koske minua".
Otin sen sellaisen kerran jälkeen,kun olin ajanut peurakolarin ja parin viikon jälkeen oli hirvikolari lähellä.
Summa on riittävä,jos minulle oikeasti sattuisi jotain ja vakuutusta maksan alle sata e vuodessa.
oletkin ensimmäinen joka vastasi kysymykseen :)
katselinkin noita hintoja ja korvaussummia ja totesin että n. 100-150 e /vuosi on haarukka, jolla kunnollisen vakuutuksen saisi.
124 euroa vuodessa. Ja henkivakuutus siis on.
Kun on jäänyt nuorena leskeksi, niin ei enää kuvittele että "ei meille voi niin käydä".
Eli meillä on henkivakuutus ammattijärjestön kautta, ns. pariturva jossa edunsaajana puoliso ja sen jälkeen lapsi. Alennus normaalihinnasta 50%. Kannattaa tarkistaa oman ammattiliittonsa jäsenedut.
Minkä liiton kautta teidän vakuutuksenne on?
Otimme lähes 15v sitten henkivakuutukset samaan aikaan kun ostimme ekan talomme(=otimme lainaa).
Maksu on muistaakseni noin 200€/vuosi.
Meillä on semmoinen vakuutus paketti. En tarkalleen muista mitä kaikkea pitää siällään (mieheni hoitaa aina nämä asiat) mutta siihen kuuluu myös henkivatuutus. Se ei ole mikään huippu suuri mutta kattaa puolet asunnon hinnasta. Ajatuksena siinä on se että jos vain toiselle tapahtuu niin toinen voi lapsen kanssa jatkaa vielä entisessä asunnossa eikä jää pulaan tai jos molemmille tapahtuu niin sitten lapselle jää pieni pesämuna.
Mulla on aina ollut henkivakuutus ja varsinkin nyt pidän sitä tärkeänä, koska lasteni isä kuoli pari kuukautta sitten. Jos oikein muistan niin kuolintapaussumma on mun henkivakuutuksessani jotain 50 000 €. Lisäksi olen vielä tehnyt vanhemmalle lapselleni selväksi ihan paperille kirjoitettuna, että jos mulle jotain tapahtuis niin se tietäis mitä lähteä mistäkin hakemaan, koska vakuutusyhtiöt ei maksa mitään korvauksia, jos niitä ei erikseen hae.