Vaakamiehen epätasapaino

minäkin olen törmännyt. enää en halua olla sen jahkailijan kanssa missään tekemisissä.

parin viikon tapailun jälkeen!!
ei ihme, että suhdeorientoituneilla vaakamiehelläkin alkoivat hälytyskellot kalkattaa nupissa. moni muunkin merkkinen uros löisi vastaavassa tilanteessa jarrut pohjaan.

Johan se "vaaka" kertoo sen, että keikkuu puolelta toiselle.. Kyllä vaakamies osaa luovuttaa, vaikkakin ajatuksistaan hän ei saa vuosiin... Ei sano koskaan suoraa asioita, eikä kysy suoraan, olettaa vaan... vaikea on luonne.. vapautta kaipaava, kehuja kaipaava, ei erota rakkautta ystävyydestä.. ei halua tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, päättää yksin asioista, kuten tapaamisista, ajankäytöstä. Olettaa tekevänsä aina oikein ja toiset väärin.. yms. yms. kertoo nim. 6-vuotta kokemusta

Kuulostaa tutulta.Vaakamiehen sielunelämä on ailahtelevainen.Vaikeaselkoisia ihmisiä...hmm... Haluaavat paljon rakkautta,hellyyttä ja läheisyyttä mutta kuitenkin haluavat olla "omia pomojaan".Liika läheisyys ahdistaa (määrittelevät ihan itse mikä on liikaa,määrä vaihtelee päivittäin..) kuitenkaan ei voi erotakaan jne... mutta minkä sille voi jos vaakamieheen rakastuu...

Vaakamies voi mennä helposti lukkoon kun todella tulisi sitoutua ja varsinkin jos tulee pientäkin riitaa niin voi mennä sekaisin. Itse olen vaakanainen ja mulla kesti nuorempana pitkään ennen kuin halusin mitään todella vakavaa seurustelua - jos kumppani oli liian innokas niin pakoreittiä etsin jo mielessäni suhteesta. Mielestäni en ole sitä kaikkein herkkänahkaisinta vaakatyyppiä mutta siskoni ja isäni ovat myös vaakoja ja molemmat karttavat riitasointuja kuin ruttoa ja monet asiat ovat jääneetkin ns. polkemaan paikoilleen tai tilanne on vain muutoin selkiytynyt...mutta kunnon välenselvittelyä on ollut vaikea saada aikaiseksi.

Seurustelin ja asuin avoliitossa pitempään kaksosmiehen kanssa ja meillä meni yhteiselo muutoin mainiosti mutta ajoittain hän äityi aika pirulliseksikin ja oli aika ilkeäkin kommenteissaan ja huomautuksissaan sille päälle sattuessaan ja sitä oli minun välillä vaikea kestää. Yleensä jäin noissa tilanteissa vain kuuntelijan rooliin ja jatkoin keskustelua kun mies oli vähän rauhoittunut. Ero tuli kun mies ei halunnut koskaan lapsia mutta minä halusin perheen. Kavereita olemme olleet eronkin jälkeen...juttu luistaa hyvin ja kiva keskustella kaikesta :) Olen naimisissa nykyisin leijonamiehen kanssa ja meilläkin menee ihan kivasti ja perhettäkin (lapsia) on tullut kuvioihin mukaan.