Onko muille käynyt näin: tutustutaan varovasti, aloitetaan hiljalleen lähettelemään meilejä, yhä läheisempiä, kauniimpia, romanttisia, kännyviestit alkavat kulkemaan päivä päivältä yhä nopempaan tahtiin. Rakastutaan. Ja sitten nähdään - eikä jäljellä enää mitään!
miksi kohtaaminen
tappaa rakkauden
171456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mulla on tohon asti, että lähettelen tekstareita, mutta tapaamiseen asti ei ole koskaan yltänyt.. :)
Paremminkin ihastusta. Ihastusta itse ihmiseen vai hänen sanoihinsa ja mielikuvaan jonka on luonut?
Tästä aiheesta olisi paljonkin asiaa, mutta ehkä joskus toiste...
Kerrohan Siiri tarkempaa analyysiä tästä ilmiöstä! Mielenkiinnolla lukisin. :) Ps. lisänä tuohon vielä päivien mittaiset keskustelut puhelimessa.. mutta silti. Miksi?
ei sempualee se on tunne " olla pilvissä " meinaan ihastumisen ihana olotila ja ihana nääs olla hälläkössevväliä rakastettu - ihailtu - palvonnan kohre ?
vai onko se rakastumista rakkauren tunteesee varmaankaa varsinaisesti näino siihen ko ihmisee ?
rakkauren ja ihastumisen muatoja on hälläkössevväliä monellaisia kuten on meitäkin.
itse ennen varmaankaa osanut rakastaa pyyteettömästi vaa olin ihastunut just tähän kattonnääs hekumaa ja viiliksee mitä toi tekstailu, soittelut, orotuksen hurmaa, kattos ny kaipuu, se kutina kattonnääs ....
sitten jakka hälläkössevväliä tapasin totanoinni tämän henkilön se lopsahti siihen kuin juna olisi pysähtyny asemalle ..
mietin kattos ny onko minussa vai hänessa vai kemiassa vikaa ja totesin kattos ny etten rakastanut tai ollut ihastunut siihen ihmisee vaa siihen viiliksee ...
mutta meinaan ny aikuisena kypsänä osaa erotella ja rakastaa eri tavalla ilman ehtoja ...vaatimuksia ...
tämä on minun näkemykseni
Mistä sitten tietää mitä tunne on , ihastumista vai rakastumista......ero varmaan on aika häilyvä.
Se ainakin on "vaarallista" jos tekee elämäänsä hirveästi muutoksia pelkän ihastumisen takia - entäs sitten jos käy juuri niin että se loppuu, siinä sitten olet.
Entäs jos ei pysty edes rakastumaan, vaan on aina rakastunut siihen tunteeseen, olotilaan, pitää mielikuvaa yllä, koska on niin mukavaa...
Nyt ei aika riitä analyyseihin. :o(
Mutta kuten sanoin, palaan ehkä joskus asiaan.
Hemmetin hyvin tuo kohta. Ihastumisesta siihen fiilikseen, ei välttämättä henkilöön.
Ehkäpä se onkin näiden chat suhteiden suurin kompastuskivi. Kun suhde lähtee chatissa puskasta huutelusta ja etenee sen epävarman fiiliksen pohjalta.
"Normaali" tapauksessa kun ensin ihmiset kohtaa, ja sitten vasta mukaan tulee muut kommunikaatiokanavat, ehkä silloin herkemmin kyseessä on ihmistenvälinen kemia.
Taidankin uskoa enemminkin:
Love at the first "site"
*syvällisyyspohdintakyykky*
älä ny viitti ruveta tunteilemaan..
*lässytyskyykky* :)
Missäs se Stoneman on lähen sen kanssa tappelemaan sitten. :D
*uhoamiskyykky*
nyt alakynnessä.. varo vaan.. se on pahalla tuulella.. kun menin paljastamaan, että sillä on todennäköisesti pankkilainaa, jonka takia se välttämättä tarvitsee nyt kimmolta sen 30000 euroa..
*tunnustuskyykky*
...naulan kantaan.Monen ihmisen on helpompi kirjoitella sanoja näyttöön,kuin jutella niitä samoja asioita nenät vastakkain.Täällä on vaarana etenkin aloittelijoilla ruveta leijumaan jossain ihme valhevirtuaalissa, jossa helposti unohtuu se miten asiat käytännössä esim.välimatkojen,työpaikkojen ym. takia ylipäätään edes teoriassa voisivat toimia.
Toi oli hyvä huomio,etteivät kaikki pysty edes rakastumaan,vaan haluavat vain pitää mielikuvaa yllä jostain satumaasta,johon eivät kuitenkaan uskalla mennä.
No,eihän näihin asioihin koskaan yhtä totuutta ole,niin monta tarinaa kuin on kertojaakin.
*Mutta nyt baariin ja äkkiä*
osui tekstisi :-)
Mutta baariinvaraslähtökyykky tulee, ei vielä baariin, liian aikaista hieman myöhemmin ;-D
*kituutuskyykkykuneipääsevieläbaariin*
tutustumista, meilaamista, kännyviestien lähettämistä jonkinlaisina peliin kuuluvina tapahtumina.
Tavallaan nuo kaikki täydentävät toisiaan ja johdattelevat ihmisiä juuri itse tapaamiseen face to face.
Puhekieli vie vielä lähemmäksi ns. toisen naruttamista, jolloin rakastutaan vielä voimakkaammin. Halutaan tavata, jolloin konkreettiset asiat tulevatkin todellisiksi. Näkemisessä kemiat kolahtavat tai jäävätkin täyttymättä juuri omien sisäisten tuntemuksien vuoksi.
>>
jarruttelet, toppuuttelet, viimeiseen asti kiellät tunteet ja hoet itsellesi ettei tää nyt ole totta eikä tästä tule mitään ja tässä nyt vaan olen sopivalla hassulla tuulella ja kyllä tää varmaan menee ihan kohta ohi...
sitten tapaatte, kolahtaa niin että menee jalat heikommalta alta ja pää on ihan sekaisin, vatsasta puhumattakaan...
ei tätäkään nauramatta jaksa, huumori auttaa vähän eteenpäin, tuntee itsensä idiootiksi ja on niin hemmetin rakastunut:)))
Ollaanpas realisteja: kuinka monta kapakkailtaa vietetään ja kuinka monta yhden illan juttua on ilman minkäänlaista onnistumista. Yleensä jää vain huono maku sellaisista, kunnon juttusiin on tosi vaikea päästä... ei baaristakaan kovin helposti sielunkumppania löydy. Mailailemalla ja ajatuksia vaihtamalla saattaa hyvinkin löytyä ihminen, jonka kanssa jutut kulkevat. Kieltämättä siinä on paljon ongelmia. Olette oikeassa siinä rakastumis/ihastumisjutussa; usein ihminen hakee sitä tunnetta itse tunteen takia, on jotenkin vastaanottavainen ja valmis sellaiseen. Mutta sama voi tapahtua livessäkin, eri perustein ehkä.
Lopputulos taitaa olla samanlainen, toisessa tapauksessa "kemiat eivät osuneet", toisessa
"huomattiin, että oltiin aivan väärällä aaltopituudella".
Suuri ongelma taitaa olla se, että ei uskalleta tavata "oikeassa elämässä"; helposti jahkaillaan laidasta laitaan, epäillen ja sekoillen vuorotellen. Takaraivossa on pelko, että ei ollakaan sopivia toisille ja pitkitetään liian
kauan.. asiat mutkistuvat.. Yksi asia: ei pidä
unohtaa elämää livessä !
Kokemukseni loppuivat tähän, mutta ajattelen, että
sittenhän sen tietäisi....
Ei ole kysymys rakkaudesta, jos mieltyy jonkun kirjoitustyyliin. Ihminen ihminen ihan livenä, siinä se sitten ratkeaa.
Sitäpaitsi: voipi olla niin että ne ihanat, hullaantumisen aiheuttaneet tekstit, olkoon sitten meilailua tai tekstailua, voi olla jonkun huumorintajuisen teiniporukan hengentuotteita, ja hauska leikki heille. Ei pidä ottaa liian tosissaan näitä virtuaalitarinointeja!
Eipä tässä ollutkaan kysymys ainoastaan mieltymyksestä teksteihin, vaan myös sanoihin, ihmiseen itseensä kokonaisuudessaan kirjoitettujen ja puhuttujen sanojen kautta. - Eikä ainoastaan parin päivän ajan.