Meidän 5,5-kuinen pentumme on hyvin hermostunut yksin ollessaan. Jää haukkumaan ja ulisemaan, lienee hiljaa välillä, mutta kotiin tullessa taas haukkuu (kuulee auton äänen?). On muutenkin huono rauhoittumaan päivän aikana, seurailee minua joka paikkaan ja vinkuu alakerrassa, jos menen yläkertaan. Kotona on suht pieniä lapsia, joten päivän aikana välillä tullaan ja mennään sisään ja ulos, se hermostuttaa koiraa. Poissaolon jälkeen lattialta löytyy tarpeet, kakat on myös syöty.
Käytössä on nyt DAP-panta ja yritämme vähentää koiran saamaa huomiota minimiin. Yritän vapaapäivinä myös totuttaa koiraa siihen, että menen ulos, tulen sisään, menen ulos, tulen sisään jne.
Saadaanko tästä vielä täyspäinen aikuinen aikaiseksi? Voiko tällainen olla ohimenevää vai onko peli jo menetetty? Kokemuksia?
Käytössä on nyt DAP-panta ja yritämme vähentää koiran saamaa huomiota minimiin. Yritän vapaapäivinä myös totuttaa koiraa siihen, että menen ulos, tulen sisään, menen ulos, tulen sisään jne.
Saadaanko tästä vielä täyspäinen aikuinen aikaiseksi? Voiko tällainen olla ohimenevää vai onko peli jo menetetty? Kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole mikään koirankouluttaja nero itsekkään, mutta sellainen homma pisti silmään, että pidätte pennun huomion minimissä? Tarkoitushan olisi, että koira saisi paljon paljon huomiota, sellaisena aikana joka sinulle sopii. Eli esim. Aamulla vain nopeampi lenkitys ja rauhallinen poistuminen kotoa. Kun palaat, ole rauhassa ja huomioi koira vasta kun se on rauhoittunut ja olet itse saanut takin naulaan yms. Sitten tuleekin koiran vuoro, illan aikana sen pitäisi saada sitten seurustella mahdollisimman perheen kanssa ja päästä lenkille yms. aktivointia. Näin koira oppii, että öisin ja päivisin nukutaan ja touhuillaan omia ja sitten illalla se saa niin paljon huomiota, että se kattaa sen sosiaaliset tarpeet. Muutenkin koira nauttii perheen seurasta ja haluaisi olla kaikessa mukana, jos teillä kuljetaan paljon edes takaisin sisään ja ulos, niin voisitteko kokeilla pistää koiran ulos vaikkapa ketjuun tms. että se saisi seurata tilannetta välillä ulkonakin. Tämmöisiä ajatuksia mulla tuli mieleen, toivottavasti saat jotain apua :)
Toivoa on aina! Meidän koiramme oppi vasta reilun vuoden ikäisenä olemaan yksin (oltiin pentu aikana paljon kotona ja koira oli minulla töissä mukana) ja nyt se onkin jo vanha tekijä, ennen vinkui ja riehui jos jäi yksin.
Toki koira saa aktivointia. Harjoitellaan pieniä tottelevaisuusjuttuja (istu, maahan, tänne, sivulle jne) ja käydään pienillä metsälenkeillä. Leikkijälkiäkin olen tehnyt jo. Nyt kesän tullen pentu saa olla terassilla ja tämä onkin jo vähän helpottanut tilannetta. Malttaa olla siellä jopa yksin vaikkei näe meitä. Hermostuu kyllä, jos joku käy aidan luona ja taas häviää näkymättömiin.
Ongelmana on myös se, että meillä ei käydä säännöllisissä töissä eli joskus pentu jää yksin aamulla, joskus iltapäivällä, joskus illalla. On kyllä oppinut lukemaan lähtömerkkejä hyvin eli vaistoaa lähtemisvalmistelut.
Jospa tilanne tasoittuisi ajan myötä meilläkin. Liialla huomioimisella tarkoitin lähinnä sitä, että lapset eivät malta olla pitämättä pentua sylissä, tervehtimättä vuolaasti jne. Antavat kyllä pennun olla pedillään rauhassa, mutta usein pentu itse vouhottaa niin, ettei itse malta rauhoittua ( esim. reagoi kaikkeen kotona liikkumiseen).
Sen koiratarha.comin ohjeenkin olen tavannut tarkkaan :)
http://koiratarhat.com/16
Tuolla on ihan asiallinen ohje eroahdistuksen hoitoon ja siitä pois opettamiseen.