Olipas Louhivuorella mielenkiintoinen pohdinta Lestadiuksen saarnan äärellä tänään nettiruukussa. Luvallansa jaan sen kanssanne.
Lars Levi Laestadiuksen saarna
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
1 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1853
Kaikkena sinun elinaikanas pidä Jumala silmäis edessä ja sydämessäs, ja karta ettes mihinkään syntiin mielisty, ja Jumalan käskyjä vastaan tee.
Tob. 4: 6.
Se vanha Tobias neuvoi tällä lailla poikaansa, mutta koska kristityt tuskin saattavat pitää Jumalata silmäinsä edessä ja sydämessänsä, niin saattaa yksi surutoin ihminen vielä vähemmin pitää Jumalata silmäinsä edessä, vaikka muutampi kuolleen uskon tunnustaja luulee, että hän saattaa pitää Jumalaa silmäinsä edessä ja vielä sydämessänsä. Mutta se on rietas, joka armonvarasta tällä lailla pettää.
Se nähdään tämän päivän evankeliumista, ettei Jeesuksen vanhemmatkaan saattaneet niin pitää Jeesusta silmäinsä edessä, ettei olis kadottaneet häntä. Kuinka siis yksi surutoin ihminen ja armonvaras saattaa niin Jeesusta pitää silmäinsä edessä, kuin tässä neuvotaan. Se paikka on juuri mahdoton, koska ei kristittykään saata niin valvoa, että Jumala olis aina hänen silmäinsä edessä.
Mutta me tiedämme, että yksi surutoin ihminen pitää aina maailman silmäinsä edessä. Ei taida Jumala olla usein mielessä, ja sydämessä ei ole Jumala koskaan niin kauan kuin ihminen elää suruttomuudessa. Mistäs Jumala pääsee semmoisen ihmisen sydämeen, joka on täynnänsä riettaita henkiä. Jos yksi surutoin ihminen etsis Jeesusta Herran temppelissä, mutta hän hakee häntä tuttavain ja lankoin seassa, nimittäin semmoisessa seurassa, josta Jumala on kaukana.
Juomari hakee Vapahtajaa viinaporvarin talossa, ja huora hakee Vapahtajaa rikkaan miehen talossa, mutta kirkossa ei ollenkaan. Sentähden semmoiset tulevat harvoin Jumalan sanaa kuulemaan. He katsovat Jumalan palvelusta ylön ja Herran ehtoollista. Ja sanovat: "Kyllä meillä on kirjoja kotona, josta me näemme Jumalan sanaa; jos sen jälkeen elämme, emme tarvitse epäillä, ettemme tule autuaaksi."
Nämät ovat vanhan aatamin estelemiset, joilla hän helpottaa vaivaansa, ettei tarvitsis kuluttaa aikaansa kirkkoreissussa. Erinomattain koska kirkossa haukutaan ja kotona kiitetään, ottaa vanha aatami turvansa kirjaan ja ajattelee, että parempi Jumalan sana on kirjoissa kuin kirkossa. Ja tämän uskonsa päälle ottaa vielä vanha aatami vahvistuksen Raamatusta. Koska nimittäin Vapahtaja sanoi Samarian vaimolle, ettei heidän pidä rukoileman Samarian vuorella, kussa yksi kirkko oli, eikä Jerusalemissa, kussa toinen kirkko oli, vaan kaikissa paikoissa, kussa 2 eli 3 ovat koossa Jeesuksen nimeen, siinä on Jeesus keskellä. Siitä ottaa nyt vanha aatami itsellensä sen uskon, ettei hänen tarvitse rukoilla Jumalata kirkossa, koska hänellä on parempi Jumalan sana kotona.
Mutta Daavidi ei tyytynyt vielä siihen, että hänellä oli Raamattu kotona, vaan hän riensi Herran kartanoihin, niinkuin pääskynen rientää pesään poikainsa tykö, ja sanoo, että lintu on löytänyt huoneen ja pääskynen pesänsä, koska hän pääsi Alttarin tykö. Daavidilla oli niin hauska olla Herran huoneessa, että hän tahtoi olla oven vartijana. Daavidi oli Israelin kuningas, eikä sentähden pitänyt huonona virkana että olla oven vartijana Herran huoneessa, mutta nyt ei tahdo moni olla oven vartijana Herran huoneessa.
Koska ihmiset ei paali istua rauhassa kirkossa, täytyy heidän ulos pakata. Muutamat istuvat kuumain hiilten päällä, joita musta rautio panee heidän perseensä alle. Muutamat häätyvät ulos mennä, koska Jumalan sana rupeaa heidän tuntoansa polttamaan. Muutamat pakkaavat ulos Herran huoneesta sentähden, ettei he paali rauhassa istua siellä, koska rietas kutkuttaa ja kuiskuttelee heidän lihassansa. Ja muutamat taas häätyvät mennä ulos kirkosta voitelemaan suoliansa vuotavalla pirun paskalla.
Semmoisessa kirkossa, kussa vihollinen ajaa orjiansa ulos menemään ennen kuin saarna on loppunut, siellä on ovenvartijalla suuri prässi, koska hänen pitää aukaiseman kirkon ovea kaikille niille, joita rietas ajaa ulos kirkosta ennen kuin Jumalan palvelus on päätetty. Ilmanki vihollinen pelkää, että heille tulee kaatumavika, jos he istuisit rauhassa kirkossa ja kuuntelisit saarnaa. Sentähden ajaa hän niitä ulos, jotka häntä palvelevat.
Lars Levi Laestadiuksen saarna
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
1 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1853
Kaikkena sinun elinaikanas pidä Jumala silmäis edessä ja sydämessäs, ja karta ettes mihinkään syntiin mielisty, ja Jumalan käskyjä vastaan tee.
Tob. 4: 6.
Se vanha Tobias neuvoi tällä lailla poikaansa, mutta koska kristityt tuskin saattavat pitää Jumalata silmäinsä edessä ja sydämessänsä, niin saattaa yksi surutoin ihminen vielä vähemmin pitää Jumalata silmäinsä edessä, vaikka muutampi kuolleen uskon tunnustaja luulee, että hän saattaa pitää Jumalaa silmäinsä edessä ja vielä sydämessänsä. Mutta se on rietas, joka armonvarasta tällä lailla pettää.
Se nähdään tämän päivän evankeliumista, ettei Jeesuksen vanhemmatkaan saattaneet niin pitää Jeesusta silmäinsä edessä, ettei olis kadottaneet häntä. Kuinka siis yksi surutoin ihminen ja armonvaras saattaa niin Jeesusta pitää silmäinsä edessä, kuin tässä neuvotaan. Se paikka on juuri mahdoton, koska ei kristittykään saata niin valvoa, että Jumala olis aina hänen silmäinsä edessä.
Mutta me tiedämme, että yksi surutoin ihminen pitää aina maailman silmäinsä edessä. Ei taida Jumala olla usein mielessä, ja sydämessä ei ole Jumala koskaan niin kauan kuin ihminen elää suruttomuudessa. Mistäs Jumala pääsee semmoisen ihmisen sydämeen, joka on täynnänsä riettaita henkiä. Jos yksi surutoin ihminen etsis Jeesusta Herran temppelissä, mutta hän hakee häntä tuttavain ja lankoin seassa, nimittäin semmoisessa seurassa, josta Jumala on kaukana.
Juomari hakee Vapahtajaa viinaporvarin talossa, ja huora hakee Vapahtajaa rikkaan miehen talossa, mutta kirkossa ei ollenkaan. Sentähden semmoiset tulevat harvoin Jumalan sanaa kuulemaan. He katsovat Jumalan palvelusta ylön ja Herran ehtoollista. Ja sanovat: "Kyllä meillä on kirjoja kotona, josta me näemme Jumalan sanaa; jos sen jälkeen elämme, emme tarvitse epäillä, ettemme tule autuaaksi."
Nämät ovat vanhan aatamin estelemiset, joilla hän helpottaa vaivaansa, ettei tarvitsis kuluttaa aikaansa kirkkoreissussa. Erinomattain koska kirkossa haukutaan ja kotona kiitetään, ottaa vanha aatami turvansa kirjaan ja ajattelee, että parempi Jumalan sana on kirjoissa kuin kirkossa. Ja tämän uskonsa päälle ottaa vielä vanha aatami vahvistuksen Raamatusta. Koska nimittäin Vapahtaja sanoi Samarian vaimolle, ettei heidän pidä rukoileman Samarian vuorella, kussa yksi kirkko oli, eikä Jerusalemissa, kussa toinen kirkko oli, vaan kaikissa paikoissa, kussa 2 eli 3 ovat koossa Jeesuksen nimeen, siinä on Jeesus keskellä. Siitä ottaa nyt vanha aatami itsellensä sen uskon, ettei hänen tarvitse rukoilla Jumalata kirkossa, koska hänellä on parempi Jumalan sana kotona.
Mutta Daavidi ei tyytynyt vielä siihen, että hänellä oli Raamattu kotona, vaan hän riensi Herran kartanoihin, niinkuin pääskynen rientää pesään poikainsa tykö, ja sanoo, että lintu on löytänyt huoneen ja pääskynen pesänsä, koska hän pääsi Alttarin tykö. Daavidilla oli niin hauska olla Herran huoneessa, että hän tahtoi olla oven vartijana. Daavidi oli Israelin kuningas, eikä sentähden pitänyt huonona virkana että olla oven vartijana Herran huoneessa, mutta nyt ei tahdo moni olla oven vartijana Herran huoneessa.
Koska ihmiset ei paali istua rauhassa kirkossa, täytyy heidän ulos pakata. Muutamat istuvat kuumain hiilten päällä, joita musta rautio panee heidän perseensä alle. Muutamat häätyvät ulos mennä, koska Jumalan sana rupeaa heidän tuntoansa polttamaan. Muutamat pakkaavat ulos Herran huoneesta sentähden, ettei he paali rauhassa istua siellä, koska rietas kutkuttaa ja kuiskuttelee heidän lihassansa. Ja muutamat taas häätyvät mennä ulos kirkosta voitelemaan suoliansa vuotavalla pirun paskalla.
Semmoisessa kirkossa, kussa vihollinen ajaa orjiansa ulos menemään ennen kuin saarna on loppunut, siellä on ovenvartijalla suuri prässi, koska hänen pitää aukaiseman kirkon ovea kaikille niille, joita rietas ajaa ulos kirkosta ennen kuin Jumalan palvelus on päätetty. Ilmanki vihollinen pelkää, että heille tulee kaatumavika, jos he istuisit rauhassa kirkossa ja kuuntelisit saarnaa. Sentähden ajaa hän niitä ulos, jotka häntä palvelevat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mutta ne taas, joita vihollinen ei laske kirkkoon ollenkaan, lukevat ympyräistä kirjaa kotona, jossa musta maisteri selittää heille Raamattua sillä lailla, että juopumus tulee luvalliseksi, huoruus tulee luvalliseksi, viinakauppa tulee luvalliseksi, kirous ja tappelu tulee luvalliseksi.
Lutherus on kirjoittanut, että vihollinen saattaa kyllä saarnata evankeliumia paremmin kuin joku pappi. Ja siinä kirkossa, kussa rietas on saarnaamassa, istuvat kaikki siveät huorat rauhassa, kaikki rehelliset varkaat itkevät rakkaudesta, käärmeen kyyneleet vuotavat armahtavaisten viinaporvarien silmistä, raittiit juomarit tulevat niin jumalisiksi, että he kumartavat polviansa viinaporvarin edessä varsin kuin he tulevat ulos kirkosta, ja pistävät ulos kielensä ulos suusta, niin kuin riettaan ajohärkä, ja sanovat: "Yksi pisara, yksi pisara, rakas Jeesuksen ystävä! Yksi pisara!" Viinaporvari on juomarin mielestä rakas Jeesuksen ystävä, mutta raittiuden saarnaaja on juomarien ja viinaporvarien mielestä yksi perkeleen ystävä, koska hän estää Jumalan lapsia nautitsemasta viinaa, joka on Jumalan vilja.
Koska nyt riettaalla on paljon tekemistä Herran huoneessa, kuin hän panee muutampia ulos menemään, jotka ovat sisälle tulleet, ja muutampia taas ei laske kirkkoon ensinkään, niin se on arvattava, että hän tahtois polttaa kaikki ne kirkot, joissa Jumalan sanaa niin saarnataan, että sanankuulijoille tulee rauhatoin omatunto. Eli jos muutamille tulee hengellinen ilo ja riemu, niin alkaa rietas kateudesta käärmeen kyyneleitä vuodattamaan. Katuvaisten kyyneleet polttavat myös hänen tuntoansa. Ja erinomattain, jos armonpenikat rupeevat vinkumaan, silloin hyppää rietas ylös penkistä, ja menee aika kyytiä ulos kirkosta, ja kaikki hänen palvelijansa seuraavat häntä, sillä armonpenikat sekoittavat häntä, ettei hän paali kuunnella, mitä pappi saarnaa.
Rietas on muutoin tarkka kuulemaan, jos häntä haukuttaisiin kirkossa huoraksi eli varkaaksi, että hän pääsis jälkeen kunniansa perään kysymään. Mutta ei hän paali sitä kuulla, kuin armonpenikat alkavat vinkumaan. Sentähden on paras neuvo, että kaikki riettaan hengen palvelijat menevät ulos kirkosta siksi kuin toinen pappi tulee, joka saarnaa niin kauniisti ja niin suloisesti, että kaikki siveät huorat pääsevät itkemään ja kaikki raittiit juomarit pääsevät nauramaan, ja kaikki kunnialliset viinaporvarit pääsevät iloitsemaan. Silloin pääsevät myös kaikki hävyttömät ja katumattomat huorat taivaan valtakuntaan, mutta katuvaiset, murheelliset, alaspainetut ristinkantajat, hengellisessä köyhyydessä huokaavaiset tuomitaan helvettiin.
Rientäkäät siis, niinkuin Daavidi sanoo 84. psalmissa, kaikki tiaiset ja pääskyiset, pulmukaiset ja satakieliset, rientäkäät, pyrkikäät, ikävöitkäät, kiiruhtakaat pesään turvapaikkaan. Paetkaat armonpenikat Herran kartanoihin. Tulkaat ennenkuin semmoinen armonjakaja tulee, joka antaa koirille liininkiä ja lapsille viskaa ruotoja. Me toivomme ja rukoilemme, että Kuin pienet lintuiset, Kyll´ kiiruust rientävät, Jäll´ poikains tykö pesään, Jonk´ tehneet ovat vesaan; Niin myös opettajans´ Näkevät iloissans, Lain Herran seuratuksi Ja sodan voitetuksi, Jost´ paha suunsa tukkee, Ja autuus kansalle kulkee, viimein, koska se suuri Herran päivä tulee, pitää ovenvartijan laskeman sisälle niitä, jotka murheellisella ja särjetyllä sydämellä kolkuttavat kirkon oven päälle.
Isä meidän jne.
http://www.laestadiustexter.se /CP 011 FIN.htm
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
voin mielestäni aivan vapaasti kirjoittaa tästä saarnasta joitain huomioita, koska Laestadiukseen nähden en ole ulkopuolinen lumiukko vaan ihan virkaveli. Saman kirkon palveluksessa oleva pappi.
vielä eivät olleet tulleet nuo harhaopettajat, jotka PH:n nimissä katkaisivat yhteyden Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon ja alkoivat opettaa omasta päästään keksimiään älyttömyyksiä.
vielä ei olleet saapuneet Siionin muurien sisällä määkivät lampaat, jotka eivät enää osa kuulla Hyvän Paimenen ääntä, vaan etsivät korvayyhyynsä opettajia.
Tämä 1 loppiaisen jälkeisen sunnuntain rippisaaran ennen Isä meidän rukousta on luterilaisen kirkon papin julistusta kirkossa, ennenkuin on mitään lestadiolaisuuden nimissä kulkevaa herätystä olemassakaan.
on "vain" herätys, Lapin kansa alkaa herätä synnin syvästä unesta ja etsiä Kristusta Jeesusta avukseen.
ilmeisesti Pajalassa 1853 pidetyn rippisaarnan teksti oli siis
"Kaikkena sinun elinaikanas pidä Jumala silmäis edessä ja sydämessäs, ja karta ettes mihinkään syntiin mielisty, ja Jumalan käskyjä vastaan tee."
Tob. 4: 6.
saarna on varsin raju.
jos olen oikein ymmärtänyt, juuri Herran vuonna 1853 päätettiin, että Pajalassa pidetään tästä lähtien kaksi eri jumalanpalvelusta, toinen heränneelle kansalle ja toinen muulle kirkkokansalle.
toisin sanoen juuri vuonna 1853 syntyy tuo lestadiolainen herätysliike virallisesti.
niin että vähältä piti... olemme ihan siinä tapahtumien rajalla.
1842 Lars Levi sairastui keuhkokuumeeseen ja oli kuoleman rajoilla.
1844 hän tapasi Lapin Marian ja "ymmärsi evankeliumin"
1846 alkoivat orastavan herätyksen merkit näky kansassa
1852 Kautokeinon tragedia
1853 tämä rippisaarna
1853 piispa määrää, että Pajalassa pidetään kaksi eri jumalanpalvelusta. Lestadiolaisuus syntyy omana liikkeenään.
....
1861 Laestadius kuolee Pajalassa, Juhani Raattamaa astuu remmiin.
Tobias kehottaa poikaansa "pitämään Jumalan silmäinsä eessä" ja karttamaan mielistymästä mihinkään syntiin ja rikkomasta Jumalan tahtoa.
Laestadius toteaa ensin, etteivät kristitytkään tähän pysty. Kuinka sitten suruttomat.
Muistetaan, että tuohon aikaan oli kirkkopakko, ja kaikki istuivat siellä joka sunnuntaina.
Laestadius käyttää ilmausta "suruton" ja samasta henkilöstä "kuolleen uskon tunnustaja" sekä myös sanaa "armonvaras".
Riettaan pettämä on tällainen ihminen, ja heistä jotkut luulevat voivansa Jumalan tahtoa noudattaa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Se vanha Tobias neuvoi tällä lailla poikaansa, mutta
...koska kristityt tuskin saattavat pitää Jumalata silmäinsä edessä ja sydämessänsä,
...niin saattaa yksi surutoin ihminen vielä vähemmin pitää Jumalata silmäinsä edessä,
...vaikka muutampi kuolleen uskon tunnustaja luulee, että hän saattaa pitää Jumalaa silmäinsä edessä ja vielä sydämessänsä.
Mutta se on rietas, joka armonvarasta tällä lailla pettää.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Sunnuntain evankeliumitekstinä oli Luuk. 2: 42 - 52, jossa kerrotaan, kuinka Joosef ja Maria lähtivät paluumatkalle Jerusalemista ja jättivät 12 vuotiaan Jeesuksen sinne.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Tähän viitaten rovasti sanoo, "Se nähdään tämän päivän evankeliumista, ettei Jeesuksen vanhemmatkaan saattaneet niin pitää Jeesusta silmäinsä edessä, ettei olis kadottaneet häntä."
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
näin rovasti katselee vanhempien mokaa.
suruttomille kirkonpenkissä istuville hän sitten jatkaa...
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
"Kuinka siis yksi surutoin ihminen ja armonvaras saattaa niin Jeesusta pitää silmäinsä edessä, kuin tässä neuvotaan. Se paikka on juuri mahdoton, koska ei kristittykään saata niin valvoa, että Jumala olis aina hänen silmäinsä edessä."
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Saarnaaja alkaa sitten kuvata, millainen on suruton ihminen:
1. yksi surutoin ihminen pitää aina maailman silmäinsä edessä.
2. Ei taida Jumala olla usein mielessä, ja sydämessä ei ole Jumala koskaan niin kauan kuin ihminen elää suruttomuudessa.
3. Mistäs Jumala pääsee semmoisen ihmisen sydämeen, joka on täynnänsä riettaita henkiä.
4. Jos yksi surutoin ihminen etsis Jeesusta Herran temppelissä, mutta hän hakee häntä tuttavain ja lankoin seassa, nimittäin semmoisessa seurassa, josta Jumala on kaukana.
Hän kertoo sitten tarkemmin
... Juomari hakee Vapahtajaa viinaporvarin talossa,
... huora hakee Vapahtajaa rikkaan miehen talossa, mutta kirkossa ei ollenkaan.
(osaan kuvitella, että nykyajan esikoislestadiolaisten seuroissa kuulijoiden mielissä ja ehkä saarnaajienkin opetuksessa tahtoo lipsahtaa tuo "kirkossa ei ollenkaan" ajatukseen "ei tässä meidän kristillisyydessämme"... kirkon sijalle on tullut lestadiolaisuus)
suruttomat ihmiset
...tulevat harvoin Jumalan sanaa kuulemaan.
... He katsovat Jumalan palvelusta ylön ja Herran ehtoollista.
... Ja sanovat: "Kyllä meillä on kirjoja kotona, josta me näemme Jumalan sanaa; jos sen jälkeen elämme, emme tarvitse epäillä, ettemme tule autuaaksi."
(tämä voisi kolahtaa aika pahasti, jos sanoisin, että essujen parissa on tällaista suruttomuutta, katsotaan Jumalan palvelusta ylön ja Herran ehtoollista. Tullaan sitä autuaiksi ilmankin, kunhan seuroissa käydään joskus,
sen tähden pistän tämän sulkumerkkien sisään, ettei kukaan luulisi Laestadiuksen sanalla olevan todellista merkitystä tänään)
Lars rovasti antaa sitten selvityksen, mitä tämä kirkosta poisjääminen ja "kirjojen lukeminen kotona" todellisuudessa on.
"Nämät ovat vanhan aatamin estelemiset, joilla hän helpottaa vaivaansa, ettei tarvitsis kuluttaa aikaansa kirkkoreissussa."
laiskuutta siis.
varmaan tuo 1853 tilanne, jossa jo osa väestä haluaa omat jumalanpalvelukset ilman tätä hulluinhuonelaista näkyy tässä
...Erinomattain koska kirkossa haukutaan ja kotona kiitetään, ottaa vanha aatami turvansa kirjaan ja ajattelee, että parempi Jumalan sana on kirjoissa kuin kirkossa.
vanha Aatami viittasi Pajalassa Jeesuksen keskusteluun samarialaisen naisen kanssa, tulee aika jolloin ei Samarian vuorella eikä Jerusalemissa vaan hengessä ja totuudessa.
Raamatullinen perustelu pysyä kotona ja lukea Sanaa siellä, eikä mennä papin haukuttavaksi.
LLL torjuu tämän viitaten Daavidin psalmeihin, kuinka itse kuningas halusi olla temppelissä:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Mutta Daavidi ei tyytynyt vielä siihen, että hänellä oli Raamattu kotona, vaan hän riensi Herran kartanoihin, niinkuin pääskynen rientää pesään poikainsa tykö, ja sanoo, että lintu on löytänyt huoneen ja pääskynen pesänsä, koska hän pääsi Alttarin tykö.
Daavidilla oli niin hauska olla Herran huoneessa, että hän tahtoi olla oven vartijana. Daavidi oli Israelin kuningas, eikä sentähden pitänyt huonona virkana että olla oven vartijana Herran huoneessa, mutta nyt ei tahdo moni olla oven vartijana Herran huoneessa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Laestadius viittaa tuossa Psalmiin 84 joka on Bibliassa 1776 näin
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
84 PSALTTARI
Koran lasten Psalmi, Gittitin päällä, edelläveisaajalle.
Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijas, Herra Zebaot!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin: minun ruumiini ja sieluni iloitsee elävässä Jumalassa.
Sillä lintu on huoneen löytänyt, ja pääskynen pesänsä, johonka he poikansa laskevat: sinun alttaris, Herra Zebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
Autuaat ovat, jotka sinun huoneessas asuvat: he kiittävät sinua ijankaikkisesti, Sela!
Autuaat ovat ne ihmiset, jotka sinun pitävät väkenänsä, ja sydämestänsä vaeltavat sinun jälkees,
Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja; ja opettajat monella siunauksella kaunistetaan.
He saavat yhden voiton toisen jälkeen, että tunnettaisiin oikia Jumala Zionissa.
Herra Jumala Zebaot, kuule minun rukoukseni: ota, Jakobin Jumala, tätä korviis, Sela!
Katsele siis, Jumala, meidän kilpemme, katso sinun voideltus kasvoja.
Sillä yksi päivä esikartanoissas on parempi kuin tuhannen muualla: ennen minä olisin ovenvartia Jumalani huoneessa, kuin asuisin jumalattomain majoissa.
Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi: Herra antaa armon ja kunnian: ei hän anna hurskailta mitään hyvää puuttua.
Herra Zebaot, autuas on se ihminen, joka sinuun uskaltaa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Rovasti käy sitten kirkkokansan kimppuun oikein vakavissaan.
Levotonta on meininki ja ulos tekisi monen mieli, onko ilma vähän tunkkainen ja väsyttääkin tai hevoselle heiniä ja porolle jäkälää tai mikä asia sitten onkin.
Näin rovasti näkee kuulijakuntansa ovelle pyrkimässä:
Koska ihmiset ei paali istua rauhassa kirkossa, täytyy heidän ulos pakata.
1. Muutamat istuvat kuumain hiilten päällä, joita musta rautio panee heidän perseensä alle.
2. Muutamat häätyvät ulos mennä, koska Jumalan sana rupeaa heidän tuntoansa polttamaan.
3. Muutamat pakkaavat ulos Herran huoneesta sentähden, ettei he paali rauhassa istua siellä, koska rietas kutkuttaa ja kuiskuttelee heidän lihassansa.
4. Ja muutamat taas häätyvät mennä ulos kirkosta voitelemaan suoliansa vuotavalla pirun paskalla.
lähde nyt tuon jälkeen sitten kirkosta kesken jumalanpalveluksen?
sinnekkö viinaa hörppimään? vai tuliko paha omatunto muuten?
ja vielä pahempaa tulee kärsimättömälle kuulijalle:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Semmoisessa kirkossa, kussa vihollinen ajaa orjiansa ulos menemään ennen kuin saarna on loppunut, siellä on ovenvartijalla suuri prässi, koska hänen pitää aukaiseman kirkon ovea kaikille niille, joita rietas ajaa ulos kirkosta ennen kuin Jumalan palvelus on päätetty.
Ilmanki vihollinen pelkää, että heille tulee kaatumavika, jos he istuisit rauhassa kirkossa ja kuuntelisit saarnaa. Sentähden ajaa hän niitä ulos, jotka häntä palvelevat.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
taitaa olla paree vaan istua penkissä koko pitkän saarnan ajan...
Seuraavaksi pappi sitten käy niiden kimppuun, jotka eivät säädetyllä tavalla tule kirkkoon vaan pysyttelevät kotona syystä tai toisesta.
siellä he alkavat lukea ja pohtia uskonasioita ja tosi huonosti käy omassa hiljaisuudessa asioita tutkivalle:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Mutta ne taas, joita vihollinen ei laske kirkkoon ollenkaan, lukevat ympyräistä kirjaa kotona, jossa musta maisteri selittää heille Raamattua sillä lailla, että juopumus tulee luvalliseksi, huoruus tulee luvalliseksi, viinakauppa tulee luvalliseksi, kirous ja tappelu tulee luvalliseksi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Mikä lie tuo ympyräinen kirja, josta he saavat oppia Mustalta Maisterilta
synti tulee luvalliseksi.
mutta jos tulee kirkkoon, niin sitten pitäisi käydä selväksi, että synti on syntiä.
Laestadius kuitenkin jatkaa ja sanoo, että pirukin osaa pitää hyviä saarnoja.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Lutherus on kirjoittanut, että vihollinen saattaa kyllä saarnata evankeliumia paremmin kuin joku pappi.
Ja siinä kirkossa, kussa rietas on saarnaamassa, istuvat kaikki siveät huorat rauhassa, kaikki rehelliset varkaat itkevät rakkaudesta, käärmeen kyyneleet vuotavat armahtavaisten viinaporvarien silmistä, raittiit juomarit tulevat niin jumalisiksi, että he kumartavat polviansa viinaporvarin edessä varsin kuin he tulevat ulos kirkosta, ja pistävät ulos kielensä ulos suusta, niin kuin riettaan ajohärkä, ja sanovat: "Yksi pisara, yksi pisara, rakas Jeesuksen ystävä! Yksi pisara!"
Viinaporvari on juomarin mielestä rakas Jeesuksen ystävä, mutta raittiuden saarnaaja on juomarien ja viinaporvarien mielestä yksi perkeleen ystävä, koska hän estää Jumalan lapsia nautitsemasta viinaa, joka on Jumalan vilja.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Raittiuden asia on Laestadiuksen sydäntä lähellä, ja herätyksen myötä viinanjuonti vähenikin rajusti kansan keskuudessa. Ainakin joksikin aikaa.
heränneet raitistuivat.
Rovastilla lienee mielessä joku ihan tietty pappi, joka riettaan tavoin tekee synnin luvalliseksi eli juopottelun.
Kautokeinon tragediassa taisivat saamelaiset tappaakin kauppiaan tämän tyyppisen herjauksen tähden.
No jo on Pajalan kirkossa vilinää:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Koska nyt riettaalla on paljon tekemistä Herran huoneessa, kuin hän panee muutampia ulos menemään, jotka ovat sisälle tulleet, ja muutampia taas ei laske kirkkoon ensinkään, niin se on arvattava, että hän tahtois polttaa kaikki ne kirkot, joissa Jumalan sanaa niin saarnataan, että sanankuulijoille tulee rauhatoin omatunto.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
alkaneella herätyksellä on vastustajansa ja ne ovat pirun asialla.
Eli jos muutamille tulee hengellinen ilo ja riemu, niin alkaa rietas kateudesta käärmeen kyyneleitä vuodattamaan.
Katuvaisten kyyneleet polttavat myös hänen tuntoansa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Ja erinomattain, jos armonpenikat rupeevat vinkumaan, silloin hyppää rietas ylös penkistä, ja menee aika kyytiä ulos kirkosta, ja kaikki hänen palvelijansa seuraavat häntä, sillä armonpenikat sekoittavat häntä, ettei hän paali kuunnella, mitä pappi saarnaa.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
tässä on kaksi tärkeää kohtaa,
ensinnäkin Laestadius aivan ilmeisesti kuvaa mitä kirkossa todella tapahtui.
"armonpenikat alkoivat vinkua" ja joku niin riemastui Jumalan armosta, että alkoi ilosta hypellä.
silloin lappaa porukkaa kirkon ovesta ulos, ei tämä ole meitä varten, meidän jumalanpalveluksemme.
Rovasti antaa selvin sanoin kuulla, ketä nämä ulos lähtijät seuraavat.
toinen kohta on tuo papin saarna
kovin ovat essut kauas tästä edenneet, vähän on pappeja, jotka heille kelpaisivat.
Laestadius arvostelee virkaveljiään sangen rajusti siitä, että lain saarna on sekavaa ja syntejä ei sanota synniksi.
(onneksi aikamme kirkossa ei ole näin sekavasti saarnaavia pappeja, ettei syntinen edes saa varoitusta eikä tiedä tekevänsä syntiä... vai onko)
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Sentähden on paras neuvo, että kaikki riettaan hengen palvelijat menevät ulos kirkosta siksi kuin toinen pappi tulee, joka saarnaa niin kauniisti ja niin suloisesti, että kaikki siveät huorat pääsevät itkemään ja kaikki raittiit juomarit pääsevät nauramaan, ja kaikki kunnialliset viinaporvarit pääsevät iloitsemaan.
Silloin pääsevät myös kaikki hävyttömät ja katumattomat huorat taivaan valtakuntaan, mutta katuvaiset, murheelliset, alaspainetut ristinkantajat, hengellisessä köyhyydessä huokaavaiset tuomitaan helvettiin.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Selkeä on jako kirkkokansan keskellä, on niitä jotka eivät siedä kuulla pappinsa haukkuvan heitä ja jäävät kotiin, on niitä jotka armon liikutuksien keskeltä lähtevät luistamaan, on niitä kuolleen uskon tunnustajia, jotka lähtevät saarnan aikana pois ja kohtaavat ovella itse perkeleen, oman herransa.
Raja sisällä olevien ja ulkona olevien välillä vedetään hyvin selkeäksi, ja tästä on tullutkin laestadiolaisen herätyksen ominainen tunnuspiirre
ja sen kohtalokkain opillinen eksytys, "vain me"
ilmassa on kirkkotaistelun makua ja samana vuonna kuin tämä rippisaarna on pidetty piispa antoi määräyksen että Pajalassa pidetään sunnuntaisin kaksi eri palvelusta.
Toisessa saarnaa Lars Levi Laestadius ja toisessa muut papit.
Laestadius ei epäröinyt haukkua näitä muita pappeja riettaan palvelijoiksi.
tästä varmaan laestadiolaiset ovat oppineet naureskelemaan kirkkonsa papeille, laskemaan leikkiä heidän tyhmyyksistään ja noin keskimäärin lukemaan heidät riettaan papeiksi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Rientäkäät siis, niinkuin Daavidi sanoo 84. psalmissa, kaikki tiaiset ja pääskyiset, pulmukaiset ja satakieliset, rientäkäät, pyrkikäät, ikävöitkäät, kiiruhtakaat pesään turvapaikkaan.
Paetkaat armonpenikat Herran kartanoihin.
Tulkaat ennenkuin semmoinen armonjakaja tulee, joka antaa koirille liininkiä ja lapsille viskaa ruotoja.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Rovasti odottaa näiden huonojen pappien tuloa.
Hän tuskin osasi kuvitella, että saarnojensa ja postillojensa lukijat ottaisivat asian niin vakavasti, että heittäisivät papit kokonaan ulos ja alkaisivat itse saarnata PH johdolla.
Rippisaarnan lopussa hän käyttää hengelliseen laulun sanoja rukouksena ennen Isä meidän rukousta:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Me toivomme ja rukoilemme, että Kuin pienet lintuiset,
Kyll´ kiiruust rientävät,
Jäll´ poikains tykö pesään,
Jonk´ tehneet ovat vesaan;
Niin myös opettajans´
Näkevät iloissans,
Lain Herran seuratuksi
Ja sodan voitetuksi,
Jost´ paha suunsa tukkee,
Ja autuus kansalle kulkee
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
kaiken tuon jälkeen Laestadius ottaa hieman takapakkia ja muistuttaa, kuinka tärkeä asia kirkko on:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
viimein, koska se suuri Herran päivä tulee, pitää ovenvartijan laskeman sisälle niitä, jotka murheellisella ja särjetyllä sydämellä kolkuttavat kirkon oven päälle.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
mutta oli jo liian myöhäistä.
Laestadiuksen seuraajat jättivät vuosisadan vaihteen jälkeen kirkon yhä kauemmas, vanhoilliset viskasivat pappissiiven pihalle, esikoisten parissa ei juuri pappeja ole hyväksytty.
nyt ollaan Lapin vanhinten johdolla puuhaamassa maallikkojohtoista esikoislestadiolaista kirkkoa, jossa ei tarvitse mennä jumalattoman riettaan hengen kirkkoon ehtoollista saamaan tai edes kasteelle, vaan koko asia pysyy "tämän meidän kristillisyytemme" keskuudessa.
Olen mielestäni tässä virkaveljeni Lars Levi Laestadiuksen vuodn 1853 rippisaarnassa kaikki ne elementit, jotka ovat sittemmin johtaneet lestadiolaisen herätyksen lahkoutumiseen.
papiston herjaaminen ja syyttäminen Perkeleen asiamiehiksi.
Laestadiuksen julistusta pakenevien törkeä julistaminen pirun palvelijoiksi, huoriksi ja juopoiksi.
Itsenäisen Raamatun tutkimisen herjaaminen valheen hengen työksi.
Vuonna 1853
Samana vuonna, kun piispa määräsi että Pajalassa on pidettävä kaksi eri jumalanpalvelusta.
Nyt on sama virtaus - tällä kertaa esikoisten omasta keskuudesta, eri jumalanpalvelus kuolleen uskon luterilaisille ja elävän uskon essuille.
Loppiaissaarnan ajankohta ei viittaa kaksiin seuroihin, koska piispantarkastus oli heinäkuussa.
Laestadiuksen painotus olisi nähtävä herätyskristillisyyden näkökulmasta. David oli syntisenä otollinen, koska hänellä oli armonjärjestyksen kokemukset, siis katumus.
Huoralla, viinaporvarilla ja juomarilla taas ei ole - ongelma ei siinä mielessä ole syntisyys, vaan kuollut usko - luulo pelastuksesta ilman kääntymystä.
Moraalisesti synti oli ongelma, koska LLL korosti ulkoista parannusta, tapojen muutosta, edellytyksenä uudelle syntymiselle. Se taas ei liittynyt millään tavalla synnintunnustukseen ja synninpäästön sanojen kuulemiseen KUTEN nykylestadiolaisuudessa.
>>>papiston herjaaminen ja syyttäminen Perkeleen asiamiehiksi.
Laestadiuksen julistusta pakenevien törkeä julistaminen pirun palvelijoiksi, huoriksi ja juopoiksi >>>
----------
Kenen asiamies on sellainen pappi, joka ei välitä kuulijansa sielusta?
Ei kai LLL:n julistutusta pakenevat olleet huoria ja juoppoja, vaan
nämä ovat kääntymättömän ja jumalattoman epiteettejä - rahvaan
ymmärrykselle sopivia esimerkkejä sellaisesta, joka ei elä kristillisesti.
Varsin samansuuntaisia arvioita esitti Luther niistä virkaveljistään, jotka
julistuksellaan rakensivat kuulijoidensa pelastusta valheelliselle pohjalle.
Jos nyt ajatellaan kardinaali de Vitosta eli Cajetanuksesta leviettyä kuvaa " Harppua soittava perse" niin ei sitä kovin kunnioittavana voine kai pitää?
Älä tuollaisia horise että ihmisten sielut olisivat papin välittämisen varassa. Papin ainoa tehtävä on julistaa Kristuksta syntisten pelastukseksi, tässä Lestadius on mennyt vakavasti harhaan ryhtyessään spekuloimaan ihmisten kuolemattomien sielujen ja sydämen uskon kanssa. Jumalaan meidän tulee uskoa ei Lestadiukseen.
Ihminen hän oli aikansa hengellisen pietismin ja herrnhutilaisen) kulttuurin tuote.
Sinun rähjäämisesi on surullista luettavaa! Et edes käsitä lukemaasi. Eikö palstalta bannaus sinua yhtään kasvattanut, oi moni-nikki?
Kummallisimpia keksintöjä tuolla Lestadiuksella on tämän armon varasjahti.
Aivan kun se olisi häneltä pois että Jumala armahtaa syntisen Poikansa Jeesusen ansion tähden? Päinvastoin me Jumalan lapset iloiutsemme jokaisesta joka ottaa Jumalan armon lahjana uskolla vastaan.
Armoa ei tarvitse kenenkään varastaa, koska Jumala sen aivan lahjaksi antaa, jos vain syntisille kelpaisi. Armo on Jumalan lahja syntisille, ei se ole Lestadiuksen tai kenekään muunkaan kontrolloutavissa oleva asia. Kiitos Jumalalle! Kukaan ei voisi armoa varastaakaan.
Sen sijaa lestadiolaisuudessa on aina ollut järkyttävä määrä armon tienaajia (ansaitsijoita), joka on täysin vastoin Jumalan sanaa.
ja tulee mieleen, että ei pitäisi liiaksi korostaa noita Lestadiuksen saarnoja, varmaan hänkin on saarnannut paljon tietylle ihmisryhmälle, joka ei meitä liikuta ollenkaan. Ei minusta Lestaadiusta tarvitsisi ollenkaan seuroissa lukea tänä päivänä, mielummin Luhteria tai sitten sitä parasta eli raamattua senkin edestä!
Sinä pukut kuin ateisti, joka ei ymmärrä uskosta yhtikäs mitään.
Lestadius saarnasi suruttomille, heränneille ja kääntyneille uudesti syntyneille kristityille. Siinä on tietyt ryhmät, kenelle sinä kirjoitat eriseuran rakentajilleko, näin näkisin.
Mitä Lestadiuksella tehdään iankaikkisuusasioissa? Ei yhtään mitään.
Eihän meidän syntejämme ole Lestadiuksen verellä pesty. MInä olen lukenut koko nuoruuteni ajan lestasdiuksen postilloja, enkä ole kestaakaan havainnut että hän olisi itsestään puhunut syntien sovittajana. Lestadiuskin puhui Jeesuksesta aikanaan. Jeesuksesta mekin todistamme, emme tarvitse siihen tehtävään avuksi Lestadius vainaata. Pyhä Henki todistaa Kristusta meidän kauttamme joiden Herra hän on. Jumalalla ei ole lastenlapsia, pane tämä mieleesi. Jos sinulla ei ole HENKILÖKOHTAISTA SUHDETTA JEESUKSEEN NIIN ET PELASTU, tämä on vakava asia. Lestadius ei voi sinua haudastaan auttaa autuuteen. Vain usko Jeesukseen pelastaa syntisen.
Ihmispalvonta on ehdottomasti syntiä. Ketään ihmistä ei saa korottaa toisen yläpuolelle, se on Jumalan sanan vastaista.
Tämä on keskustelupalsta, oletko huomannut Tiatua?
Laestadiuksella on vahva itsevanhurskauden painotus teologiassaan. Kyllä siitä voi keskustella.
Hänen kirkkokritiikkinsä tai virkaveljien arvostelunsa on kokonaan toinen asia.
Se oli samalla perusteltua, mutta toisaalta epäasiallistakin. Kielenkäyttö ei ollut aina sopivaa, ja moitteet perusteltujakin.
Kun hänen seuraajansa Engelmark makasi sammuneena Karesuvannon sakastin lattialla kykenemättä hoitamaan jumalanpalvelusta, oli moite paikallaan.
Se, että LLL julkisti asian sanomalehdessä, kertoo toisenlaisesta ajasta.
Toisaalta LLL tunsi olevansa epäasiallisen vainon kohteensa parannussaarnojensa takia. Häntä moitittiin, mutta Engelmarkia - josta Muonion kirkkoherra käytti sanaa "ristin vihollinen juoppo" - ei moitittu. Engelmarkia pidettiin kelpo pappina.
LLL oli siis katkera, miksi minua haukutaan, vaikka melken puoli maakuntaa lopettaa viinanjuonnin, tunnustaa varkautensa ja maksaa verovelkansa kruunulle? Kelvottomien asia painetaan aina villaisella!
Kun LLL teki tarkastusmatkojaan taisi olla useampikin kerta, kun pappi oli mökissään pahassa krapulassa tai kännissä voimatta kunnolla hoitaa virkaansa.
Näistä ei puhuttu mitään pahaa ns. maailman piirissä.
Sen sijaan ns. lukijaispappeja, joita oli Norrlannissa muutama, heitä painostettiin.
Rannikon kaupunkien porvareille viinanmyynti ja krääsän kauppa ylämaiden kyliin oli iso intressi. Sitä pietistien parannussaarnat uhkasivat. LLL oli vain yksi heistä, hänen "valtakuntansa" päättyi Kainuunjokeen-Kalixälv. Pietistien vaikutus sen sijaan jatkui rannikkoa myöten ja tuntureille aina Ångermannajoelle asti, Vaasan korkeudelle. Siellä oli suuret heräykset jo 1820-luvulla.
Mitä muuten sanoo nykylestadiolainen, kun LLL toivoi, että p a p i t olisivat ottaneet nämäkin heräykset johtoonsa ja e s t ä n e e t niitä radikalisoitumasta.
LLL ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt nykyistä pappien ja kirkon osoitteetonta haukkumista.
Totta kai LLL tunsi itsensä vainotuksi, kun hän näki tämän valheellisuuden ja kaksinaismoraalin.
Laestadiuksen koreudenvastaisuus oli suureksi osaksi rekyyliä nuoruuden kurjista oloista, toisaalta hän oli patanuuka. Hänen tapansa esiintyä ryysyissä oli
nykyakan rokkarien ja viherpipojen tapaan halu osoittaa mieltä.
Siihen yhdistyi halu halventaa: Psykologia käyttää sanaa arvon kieltäminen.
Tehdään asia halveksittavaksi: "mää näytän pitkät paskat sille ja sille....".
Samaa oli alituinen huorista, silkkihuorista, perseestä ja huoraamisesta puhuminen: asia tehdään rumaksi, arvottomaksi.
Nainen joka antaa rahansa Haaparannan kauppiaalle ja ostaa ranskalaisen silkkihuivin on ilman muuta LLL silkkihuora. Hän siis tällaisen halventamisen kautta koettaa vaikuttaa siihen, että vietäisi rahaa näille kauppiaille, joiden "ahneutta" hän vihasi. Hänen poikansa - ainoa joka ilmeisesti jotenkin menestyi - meni sitten tällaisen kauppiaan kirjanpitäjäksi.
Tämä arvonkieltämisen henki on vahva LLL:n saarnoissa.
Ilman muuta tähän liittyy maaseudun kulttuurin muutos: uusia tapoja tunee etelästä ja ne vievät vaan turhaa rahaa, vaikka se voitaisiin järjevämmin käyttää täällä; vaikka lähetykstyöhön.
Heränneet keräsivät kahdessa seuraunnassa vuodessa noin 10 vuoden viinarahat - sen mitä ennen oli mennyt viinaan. Se oli papin monen vuoden palkka.