Jäädessäni yksin,elämänkumppanini siirtyessä ajasta ikuisuuteen,taikka niinkuin hän itse sanoi" siirtyessään ilmavoimiin ", oen huomanut itsessäni piirteen,etten välitä niin sanotusta kevyestä jutustelusta.
Olen ilmeisesti tullut valikoivaksi.
Koskaan ei minulla ole ollut aikaa ajatella niin paljon kuin nyt.
Olen siitä hyvin onnellinen,tarvitsen sitä,saan kuunnella hiljaisuutta,askareitteni lomassa.
Minua kutsutaan usein kylään,kahville,seurustelemaan-------ja minun on todettava,etten ole vailla senkaltaista seurustelua.
Nyt on kuitenkin lähipiirissäni muutamia ihmisiä,jotka ovat joko
menettäneet lähimmäisensä,tai muuten ovat vailla sisältöä elämäänsä.
Perustin tänä iltana naisten piirin,johon kokoonnumme kerran viikossa keskustelemaan meitä naisia koskevista asioista.Jossa jokainen saa puhua siitä,mikä on sydäntä lähellä.
Uskon ,että menemällä lähelle toista ihmistä aidosti,voi myös toimia terapeuttina ihan naapuritasolla.
Olen aina halunut ihmisissä joita kohtaan,nähdä sen aidon ihmisen joka hän on.Silloin voi kanssakäyminen olla molemmille osapuolille hyväätekevää. Ystävyys ihmisten kesken, on niitä elämää ylläpitäviä voimia,joita ilman emme jaksa.
Toivoisin niin,että palstallammekin versoisi lämmin ystävyys ihmisten välillä,se jos mikä kantaa meitä elämämme loppusuoralla.
Olen ilmeisesti tullut valikoivaksi.
Koskaan ei minulla ole ollut aikaa ajatella niin paljon kuin nyt.
Olen siitä hyvin onnellinen,tarvitsen sitä,saan kuunnella hiljaisuutta,askareitteni lomassa.
Minua kutsutaan usein kylään,kahville,seurustelemaan-------ja minun on todettava,etten ole vailla senkaltaista seurustelua.
Nyt on kuitenkin lähipiirissäni muutamia ihmisiä,jotka ovat joko
menettäneet lähimmäisensä,tai muuten ovat vailla sisältöä elämäänsä.
Perustin tänä iltana naisten piirin,johon kokoonnumme kerran viikossa keskustelemaan meitä naisia koskevista asioista.Jossa jokainen saa puhua siitä,mikä on sydäntä lähellä.
Uskon ,että menemällä lähelle toista ihmistä aidosti,voi myös toimia terapeuttina ihan naapuritasolla.
Olen aina halunut ihmisissä joita kohtaan,nähdä sen aidon ihmisen joka hän on.Silloin voi kanssakäyminen olla molemmille osapuolille hyväätekevää. Ystävyys ihmisten kesken, on niitä elämää ylläpitäviä voimia,joita ilman emme jaksa.
Toivoisin niin,että palstallammekin versoisi lämmin ystävyys ihmisten välillä,se jos mikä kantaa meitä elämämme loppusuoralla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
edellinen repliikkini ei ilmestynyt.
kyllä henkisyyden vouhotukset ovat tyhjännpäiväisä.
Pääasia on fyysinen läheisyys,kukin miten sen hankkii ja koke.Jos näissä i´issä naisten kerhojen henkusyyttä etsii....huhheijaa...aika alussa on elämän haku silloin.
Kyllä miehen iho on aina miehen iho,varssinkin hikinen...heh.
Olen ollut mukana vuosikymmeniä sellaisessa ryhmässä, ja siinä on ilot ja surut puitu ja purettu.
Silloin alkuun meillä oli hyvin paljon yhteistä ja yhdessä mietittiin paljon miten missäkin tilanteessa jaksetaan, lastenhoito ja toisten tukeminen, siinä sivussa uusiin asioihin tutustuminen.
Nyt kun lapsemme, joita tarvittaessa vuoroin hoivailtiin ovat jo aikuisia ja elämäntilanteet muuttuneet, me mummit kokoonnutaan edelleen.
Kerran kuussa istumme yhdessä, muistelemme ja mietimme uusia asioita myös, teemme retkiä nyt kun kaikki mahdumme samaan autoon.
Onneksi olemme hyvä kuntoisia ja liikumme junallakin, viimeksi kävimme Tampereella.
Meitä on yhdistänyt sama ammatti ja kaksi meistä on lapsuuden kavereita.
Kun ihmiset keskustelevat,heillä yleensä on aihe,jota he käsittelevät.
Olen ollut mukana kirjallisuuskerhossa,jossa uutuusteoksia valoitettiin eri lukijoiden kannalta.
Tässäkään ryhmässä ei ole yksinäisiä naisia,aviokumppanit tallella useimmilla!
Tässä ei ole kysymys fyysisestä läheisyydestä.johan oliskin hassua,liuta naisia
kokoontuisi keskustelemaan ihokontaktin tarpeesta:D hiestä ,sen--- naurattaa ihan!
Ihania asioita sinänsä,mutta eri aihepiiriin kuuluvia.
Kun ikääntyy ajatusmaailma, asenteet myös elämänkuviot muuttuvat. Eräs tuttava totesikin, kun vanhenee niin hiljenee, huomaa muutkin tietävät ja osaavat moet asiat paremmin kuin nuori kaikkitietävä vasta valmistunut henkilö.
Näinhän se menee. Turhanpäiväisyyksiin ei mene mukaan, katsoo asioita ikäänkuin "päältä", mitähän tuo kannanotto pitää sisällä. On aika pohtia ajan hengen muuttumista, miten on mukana pysynyt miten muutokset ovat vaikuttaneet omaan elämään.
60 kun tulee ikää, elämä on monissa muutosvaiheissa, lapset ovat lentäneet pesästä pois opiskelemaan tulevaa ammattia. Elämän kuviot vaihtuvat, uusi sukupolvi tulee lähipiiriin, on hyväksyttävä miniät, vävyt ja heidän jälkipolvi, joka usein on suuri elämän rikkaus.
Työ ajan tuomat tai perityt krempat ilmoittavat olemassaolostaan. Eläkkeelle lähtö häämöttää tai on toteutunut, päiväjärjestys menee uusiksi, on vapaata aikaa 24 tuntia/vrk, miten sen täyttää. Kuten meille monille on käynyt, aviopuoliso kuolee sekin on mahdollista löytää uuden puolta nuoremman kumppanin. Siinä sitä onkin psyyke kovilla. Sillä hylätyksi tuleminen ei ole niitä helpoimpia asioita missään ikävaiheessa. On vain todettava onhan tämäkin kokemus kokemusten joukossa.
On hyvä idea samansuuntaisesti ajattelevien kahvikekkeri piiri, jossa voi keskustella kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Olen viime aikoina ollut "se kuuleva korva" yksinasuvaalle veteraanille. Veteraani taas on "henkinen isä" yli 60v työkavereille jolle puretaan elämän, avioerojen ja "miesten vaivojen" ongelmia. Nämä sitten lopuksi kerrotaan minulle. On vain varottava ettei anna kuluttaa omaa energiaa liiaksi muiden murheille, sekin mahdollisuus piilee. Myötätuntoa voi antaa mutta ei saa ottaa toisten murheita omiksi.
Tulipahan tätä löpinää nyt aamutuimaan, männyt kukkivat, siitepölyä leviää ikkunoihin, onhan alku kesä uudet ylioppilaat ja koululaiset riemuitsevat talven ahkeroinnista. Nuori ylioppilas on monien valintojen edessä painaessa valkolakin päähän, toivottavasti heidän tulevaisuuden valinnat ovat onnistuneita.
Nautitaan mekin kesästä täysin siemauksin, mahdollisuuksien mukaan.
oma tyttärenpoikani pienemsi tekstit.
Tuossa monta asiaa...
Keljuttaa ensinnäkin,kun en näe juuri ilman laseja kirjoittaa.
Minulle ei riitä ns. sosiaalinen ryhmähenkinen kumppanuus.Olenhan yksnänen sus,joten minulle nimenoman yksilöllinen läheisyys tärkeää,se fyysinen.
Olen henkisesti...ja kai fyysisestikin nuoerempi kuin ikläiseni. Eilen oli kiva huomata,kun pihan lapset koottiin yhteen pihapöytään,syötiin jätskiä,jokainen esiti laulunsa ja runonsa jne.
Tietysti tuntui naisellisen kivalta,kun uudet tuttavanai Italian tytöt kysyivät,kuinka vanha olen,ja sanoin klieeisen sanonnan....nainen ei ilmoita ikäänsä.
He sanoivat...jotain viis-kuuskymppinen...heh...sepä ilahdutti omaa naisellista minääni.
Tiskit tiskattiin yhdessä....siinä meiän naisten kerhoa ja eri kielillä sitä paitsi.
Ai tiskitkö....se sentään ihan "suomalaisesti" käsin.
Ja kun kesä etenee,leivomme yhdessä ja taas istumme yhdessä pihapöydässä,kulttuuria emme unohda,jokainen esittää jotain omaansa.
haisee ja pesemättömät hampaat.
Osasitpa 'lohkasta' oikeasta kohtaa, eipä silloin taida oikein lähelle kukaan haluta.
näyttely Naivisteilla on taas nyt viikonvaihteessa --onko sinulla sielä töitä Pilvi?
naivistien näyttelyyn.Minun työni ovat värimaailmaltaan naivistisia,eivät niinkään muodoltaan.
Oman Gallerian uusiminen ob ajankohtaista syksymmällä,jolloin sinne tulee uusia töitä.
Tietokoneongelmien vuoksi myöhöstyi Galleriavuokra,ja paikkani meni myyntiin heti.
Niistä on kova kysyntä,mutta saan uuden,mutta en omalla nimelläni.
Olen toiminut ihmissuhdetyössä, joten paljon on avaruutta tullut ajatusmaailmaan. Työssä sain tuta, miten vaikeita ja vaikeaa oli monella elää ikävien kokemusten kanssa esim liitoissa. Naiset kestivät juoppoja väkivaltaisia miehiä, odottelivat päiviä parempia joita ei tullut.
Miehet kuuntelivat valittavaa, nalkuttavaa jopa fyysiseen pahoinpitelyyn sortuvaa naista, puhumattakaan henkisestä pahoinpitelystä joka oli jokapäiväistä. Usein tuli eteen kysymys, pitäisikö jatkuvasti ilkeyksiä nalkuttavan vaimon suu tukkia nyrkillä, kun ei pienenmästä sanomisesta välitä päinvastoin uhoutuu oikein tipi törkyturvaksi.
Paljon on Luoja säästänyt ihmistä jos ei ole saanut kumppanikseen luonnehäiriöistä naista tai miestä. Ei sitä esim 10v sitten erottu niin helposti kuin nykyisin. Usein ero tapahtuu toinen osapuoli saa kirjeen postista jossa asumuserosta ilmoitetaan. Puheyhteys ei toimi joten näin toimitaan.
Juuri nämä pilvin* kahvikekkeri kutsut avaavat usein muutoksen omiin pointtyneisiin näkemyksiin. Informaatio aina vartaa oman käyttäytymisen tarkasteluun. Miesten purkauspaikka näyttää olevan olutkapakat tai esim laulukuorot, matkoilla juttu lentää ja mieli kevenee.
aiheisiin onnistuu,kun ne eivät ole omakohtaisia.
Sille,joka uskaltautuu avautumaan luottamuksellisessa ilmapiirissä, on aina helpotus saada tuuletttaa mielipiteitään.
Usein tuollaiset keskustelupiirit saavat myös, jonkun läsnäolevan ansiosta huumorilla höystetyn näkökulman,mikä on omiaan antamaan positiivisen sävyn keskusteluille.
Tarkoitushan ei ole tuijottaa pelkkään ongelmaan,vaan saada juuri tuo yksinäinen,omaan napaansa juuttunut ihminen vapautumaan,ja saamaan uusia näkökulmia.