Olimme kaveriporukalla viikko sitten neljä päivää kiertelemässä Laatokan pohjoispuolta - lähinnä Pitkärannan ja Suojärven välistä seutua ristiinrastiin. Meitä oli kahdeksan hengen porukka ja oltiin liikkeellä pikkubussilla.
Menomatkalla poikkesimme Pälkjärven hautausmaalla, missä on monesti ollut ajatus poiketa, mutta ei ole syystä tai toisesta tullut käytyä. Yllättävän laaja alue ja melkoisesti luonnontilassahan se oli. Huomasimme suomenkielisen hautausmaaopasteen lojumassa tienvarsipusikkoon heitettynä. Teippasimme sen tukevasti täkäläisten mutkanmerkkiin kiinni ja arvailimme, että näinköhän on vielä paikallaan takaisintullessamme. Ja niinhän se oli, että eipä ollut enää kyltti tallella, kun sunnuntaina ajelimme kohti Niiralaa.
Eka yön majoituimme puolijoukkuetelttaan Kollaan Korsukukkulan alle. Päivä meni joutuisasti, kun kiersimme Kollaanjärven ympäri tutkien talvisodan aikaisia paikkoja ja etsiessä järven takana olevaa Tappokukkulaa. Pari hyvää ehdokasta tuosta paikasta paikansimme, mutta palattuamme meille selvisi paikalliselta asiantuntijalta meidän jättäneen juuri sen oikean paikan käymättä. Mutta patikka oli kaikin puolin antoisa ja loppuosuudeltaan helppoa hiekkatietaaperrusta. Ilta ja yö oli hienoa viettää noissa oloissa. Rosvopaisti tosin jäi hieman vajaaksi, mutta loppusilaus sille saatiin kätevästi kaminan kannen päällä pannun avulla. Osa porukasta ei meinannut malttaa käydä nukkumaan lainkaan.
Toisen päivän alkupuoli kului nopsasti, kun kiertelimme rautatien suunnan paikkoja punaisentalonmäkeä myöten. Onhan nuo vaikuttavia paikkoja! Sen jälkeen lähdimme Suojärven kautta Kaitajärvelle katsastamaan yhtä evakon sodanaikaista pikkukätköä. Matkan varrella kävimme Kuikkaniemessä katsastamassa, miten Suojärven Pitäjäseuran aktiivit olivat tehneet mittavan työn sankarihautojen kunnostuksen suhteen. Enpä ole moiseen törmännyt missään muualla Luovutetun Karjalan alueella! Oli kyllä nähty vaivaa. Tämä hautausmaa on juuri se, jonne tarkoitetut ristit olivat jääneet kaniin Venäjän tulliin. Paikallinen puuseppä oli kuitenkin ystävällisesti avustanut pitäjäseuralaisia ja olivat saaneet valmiiksi valkoisia puuristejä jo tuollaiset 50 kpl. Hautasmaan rajat on merkitty luotinaruilla täsmälleen sille kohtaan kuin ne ovat aikoinaan olleet. Lisäksi kunkin sankarihautaan haudatun oikea hautapaikka oli tarkkaan määritetty ja asennetut hautaristit oli metallisella nimilaatalla varustettuna laitettu juuri sille kohtaa kuin mihin ko. vainaja on aikanaan sankarihautaan haudattu. Hautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla Suojärveen pistävän niemen kärjessä. Muutoinkin hautausmaa-alue on laaja ja siltä löytyy matkamiehen risti, johon on kiinnitetty muistolaatta, josta ilmenee, että kyseessä on Kuikkaniemen kalmisto, johon on haudattu suomalaisia vainajia vuodesta 1558 aina vuoteen 1944 saakka.
Kuikkaniemen jälkeen kävimme nopsasti Suojujoen suunnalla, mistä jatkoimme Kaitajärvelle. Tuolla käynnillä emme osuneet oikeaan kohtaan. Päivän kääntyessä loppua kohden ajoimme yöpymispaikkaan Veskelykseen, missä olikin sauna lämpimänä ja ruoka odottamassa matkamiehiä. Kaikin puolin mainio yöpaikka kauniilla paikalla ja erinomaisen ystävällinen mummo emäntänä. Aamupalan jälkeen lähdimme uudestaan Kaitajärvelle. Tällä kertaa löytyi oikea paikka, mutta eihän sieltä mitään löytynyt! No, mitäpä tuosta. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan Suojärven ja Roikonkosken kautta Suistamoon. Siellä oli vähintään yhtä mainio majapaikka odottamassa meitä. Pitkälle iltaanhan se meni ennen kuin pääsimme ruokapöytään. Maittavan päivällisen jälkeen siirryimme majapaikkaamme, mikä sijaitsi aivan Suistamojärven rannalla. Rantasauna oli hohtavan lämpimänä odottamassa kylpijöitään. Kaiken tämän jälkeen ei uni odotuttanut sekunttiakaan, vaan vaivuimme untenmaille.
Aamupalan jälkeen lähdimmekin jo hyvissä ajoin kotimatkalle. Matkareitiksi valikoitui reitti Alatusta Hämekosken kautta Harluun ja siitä rantatielle. Valinta osoittautui onnistuneeksi. Mahtavat on maisemat siinä Jänisjoen varrella. Kyllä on upeita kalapaikkoja tiheässä. Lisäksi Hämekosken silta on nähtävästi vastikään uusittu. Oli ainakin täkäläisiin oloihin varsin hulppea laitos.
Onneksi lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen. Rajalla nimittäin tuhlaantui yllättävän paljon aikaa, vaikka edessämme ei ollut kuin pari hassua autoa. Olimmehan kyllä varsin erikoisen näköinen retkikunta ja saimme kohdallemme varsin perusteellisen tarkastuksen venäläisten rajaviranomaisten taholta. Mutta kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja pääsimme jatkamaan matkaa rajalta kotia kohti. Takana oli erittäin onnistunut retki Laatokan Karjalassa!
Menomatkalla poikkesimme Pälkjärven hautausmaalla, missä on monesti ollut ajatus poiketa, mutta ei ole syystä tai toisesta tullut käytyä. Yllättävän laaja alue ja melkoisesti luonnontilassahan se oli. Huomasimme suomenkielisen hautausmaaopasteen lojumassa tienvarsipusikkoon heitettynä. Teippasimme sen tukevasti täkäläisten mutkanmerkkiin kiinni ja arvailimme, että näinköhän on vielä paikallaan takaisintullessamme. Ja niinhän se oli, että eipä ollut enää kyltti tallella, kun sunnuntaina ajelimme kohti Niiralaa.
Eka yön majoituimme puolijoukkuetelttaan Kollaan Korsukukkulan alle. Päivä meni joutuisasti, kun kiersimme Kollaanjärven ympäri tutkien talvisodan aikaisia paikkoja ja etsiessä järven takana olevaa Tappokukkulaa. Pari hyvää ehdokasta tuosta paikasta paikansimme, mutta palattuamme meille selvisi paikalliselta asiantuntijalta meidän jättäneen juuri sen oikean paikan käymättä. Mutta patikka oli kaikin puolin antoisa ja loppuosuudeltaan helppoa hiekkatietaaperrusta. Ilta ja yö oli hienoa viettää noissa oloissa. Rosvopaisti tosin jäi hieman vajaaksi, mutta loppusilaus sille saatiin kätevästi kaminan kannen päällä pannun avulla. Osa porukasta ei meinannut malttaa käydä nukkumaan lainkaan.
Toisen päivän alkupuoli kului nopsasti, kun kiertelimme rautatien suunnan paikkoja punaisentalonmäkeä myöten. Onhan nuo vaikuttavia paikkoja! Sen jälkeen lähdimme Suojärven kautta Kaitajärvelle katsastamaan yhtä evakon sodanaikaista pikkukätköä. Matkan varrella kävimme Kuikkaniemessä katsastamassa, miten Suojärven Pitäjäseuran aktiivit olivat tehneet mittavan työn sankarihautojen kunnostuksen suhteen. Enpä ole moiseen törmännyt missään muualla Luovutetun Karjalan alueella! Oli kyllä nähty vaivaa. Tämä hautausmaa on juuri se, jonne tarkoitetut ristit olivat jääneet kaniin Venäjän tulliin. Paikallinen puuseppä oli kuitenkin ystävällisesti avustanut pitäjäseuralaisia ja olivat saaneet valmiiksi valkoisia puuristejä jo tuollaiset 50 kpl. Hautasmaan rajat on merkitty luotinaruilla täsmälleen sille kohtaan kuin ne ovat aikoinaan olleet. Lisäksi kunkin sankarihautaan haudatun oikea hautapaikka oli tarkkaan määritetty ja asennetut hautaristit oli metallisella nimilaatalla varustettuna laitettu juuri sille kohtaa kuin mihin ko. vainaja on aikanaan sankarihautaan haudattu. Hautausmaa sijaitsee kauniilla paikalla Suojärveen pistävän niemen kärjessä. Muutoinkin hautausmaa-alue on laaja ja siltä löytyy matkamiehen risti, johon on kiinnitetty muistolaatta, josta ilmenee, että kyseessä on Kuikkaniemen kalmisto, johon on haudattu suomalaisia vainajia vuodesta 1558 aina vuoteen 1944 saakka.
Kuikkaniemen jälkeen kävimme nopsasti Suojujoen suunnalla, mistä jatkoimme Kaitajärvelle. Tuolla käynnillä emme osuneet oikeaan kohtaan. Päivän kääntyessä loppua kohden ajoimme yöpymispaikkaan Veskelykseen, missä olikin sauna lämpimänä ja ruoka odottamassa matkamiehiä. Kaikin puolin mainio yöpaikka kauniilla paikalla ja erinomaisen ystävällinen mummo emäntänä. Aamupalan jälkeen lähdimme uudestaan Kaitajärvelle. Tällä kertaa löytyi oikea paikka, mutta eihän sieltä mitään löytynyt! No, mitäpä tuosta. Tämän jälkeen lähdimme ajelemaan Suojärven ja Roikonkosken kautta Suistamoon. Siellä oli vähintään yhtä mainio majapaikka odottamassa meitä. Pitkälle iltaanhan se meni ennen kuin pääsimme ruokapöytään. Maittavan päivällisen jälkeen siirryimme majapaikkaamme, mikä sijaitsi aivan Suistamojärven rannalla. Rantasauna oli hohtavan lämpimänä odottamassa kylpijöitään. Kaiken tämän jälkeen ei uni odotuttanut sekunttiakaan, vaan vaivuimme untenmaille.
Aamupalan jälkeen lähdimmekin jo hyvissä ajoin kotimatkalle. Matkareitiksi valikoitui reitti Alatusta Hämekosken kautta Harluun ja siitä rantatielle. Valinta osoittautui onnistuneeksi. Mahtavat on maisemat siinä Jänisjoen varrella. Kyllä on upeita kalapaikkoja tiheässä. Lisäksi Hämekosken silta on nähtävästi vastikään uusittu. Oli ainakin täkäläisiin oloihin varsin hulppea laitos.
Onneksi lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen. Rajalla nimittäin tuhlaantui yllättävän paljon aikaa, vaikka edessämme ei ollut kuin pari hassua autoa. Olimmehan kyllä varsin erikoisen näköinen retkikunta ja saimme kohdallemme varsin perusteellisen tarkastuksen venäläisten rajaviranomaisten taholta. Mutta kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja pääsimme jatkamaan matkaa rajalta kotia kohti. Takana oli erittäin onnistunut retki Laatokan Karjalassa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
kertomukset ovat tämän palstan suola.
Todella hyvä matkakertomus, näitä tänne lisää.
Voisitko ystävällisesti kertoa soratien kunnosta Murheenristiltä Suojärvelle ja joko Roikonkosken silta on kunnostettu, pääsekä siitä yli linja- autolla vai vieläkö kierretään sieltä kylän kautta.
Suojärvelle menevä hiekkatie oli täkäläisittäin ihan hyvässä kunnossa. Tosin se on syytä ottaa huomioon, että ainakin turvemaa oli vielä sammaleen alta n. 5 centistä lähtien jäässä. Routa ei ole välttämättä ainakaan notkokohdista vielä sulanut tiestön alta.
Roikonkosken silta oli ajettavassa kunnossa. En havainnut siinä kohtaan mitään ajon kannalta poikkeavaa.
Sen Harlun reitin suhteenhan on se ongelma ison auton osalta, että siellä on se rautatienalikulku, joka on korkeudeltaan 3,2 m ja siten nykybusseille liian matala. Tuon saatoit toki tietääkin tai bussinne kuskin tiedossa on joka tapauksessa. Mutta kyllä siellä käy vuosittain bussiryhmiä opettelemassa peruutusta.
Ei näytä monia kiinostavan nämä matkakertomukset, vaan jonninjoutavat höpinät viisumien hinnoista. Kenenköhän matka kaatuu viisumin hintaeroihin, kannataisi pysytellä siellä äidin helmoissa säästämässä euroja eikä lähteä tuhlaamaan niitä ihan ulkomaille asti.
Tosiasiassa vuosivisa ei maksa eurokaan yli 110€ missään matkatoimistossa, kaikki hiv todistukset sun muut kusetukset ovat huijari veijareiden omia tuotteita, maksakaa niistä jos haluatte pitää veijareiden liiketomintaa pystyssä.
Aikoinaan oli hyvä esimerkki aiheesta, eli rajalla on 100 suomalaista autoa, 50km päässä rajasta niitä on ehkä 10 ja 100km päässä alle 1 rajanylittäjistä. Joten 90% kiinnostaa miten saa viisumin tai mitä bensa maksaa.
Hei jaakkima35 ja toivottavasti olet vielä linjoilla. Pitäisi toteuttaa vuosien jahkailun jälkeen Karjalan reissu ja kirjoittelit kivan tekstin Suojärven kulmilta. Esittäisin pari tarkentavaa kysymystä eli onx tietoo? Oma matkasuunnitelma reittiä ilm. Värtsilä- Sortavala - Suojärvi - Karatsalmi - Aittojoki (Ägläjärvi):
1. Arvioitu ajoaika rajalta?
2. Onko tietoa/suositusta majoituspaikasta (5 henk) Suojärveltä (tai lähempää)? Miten sinne saisi yhteyden?
3. Viisumiehdot luulen tietäväni (eihän mitään kutsua tarvita 6 pv viisumiin?), mutta mistä sen saisi nopeimmin? Konsulaatista?
Mut vastaan silti, yks majoitusvaihtoehto löytyy Suojärveltä ihan googlaamalla.
http://www.korela.info/fi/3621/
Vaan helpoiten saat viisumin kun meet johonkin alueesi matkatoimistoon (riippuu siitä missä asut niin vois mainita vaikka firmojakin)
Karatsalmen - Aittojoen seutu on itselleni käymättä, mutta kyllä jollain tapaa uskon pystyväni olemaan avuksi sinulle.
Ensiksi majapaikasta. Itse suosittelisin Suistamoa vaihtoehtoiseksi majapaikaksi. Marina Ulinalla (ihan oikea nimi) on ryhmällenne sopivan kokoinen, pienehkö b&b -tyyppinen majoituspaikka ihan siinä Suistamon kirkon välittömässä läheisyydessä. Valitettavasti minulla on kännykkä parhaillaan huollossa ja Marinan puhelinnumero sitä myöten "reissun päällä". Voin kuitenkin antaa sinulle Marinan sähköpostiosoitteen eli [email protected]. Marina ei välttämättä vastaa viestiin ihan nopeasti, mutta käy lukemassa sähköpostiaan aina silloin tällöin, kun vaan töiltään ehtii. Etuna on se, että Marina puhuu erinomaisen sujuvaa suomea ja tuntien myös noita Aittojoen seutuja, voi tarvittaessa antaa teille kullanarvoisia vinkkejä.
Tarkoititko ajoaikaa rajalta yöpaikkaan? Suistamolle pysähdyksen kanssa, esim. Läskelän kaupoilla, Öljymäeltä menee tuollaiset neljä tuntia korkeintaan. Suojärvelle ehditte viidessä tunnissa.
Viisumia varten tarvitsette tosiaan passikuvan, todistuksen matkavakuutuksen voimassaolosta (esim. valokopio matkavakuutuskortista), viisumihakemuksen ja hakemukseen kopio passista ja sitten alkuperäinen passi konsulaattiin(matkatoimiston taholta), kun sieltä olette saanee myönteisen päätöksen. Itse olen hakenut vuosiviisumini suoraan Turun konsulaatista venäläisen yhteistyökumppanini kutsun kera. Nähtävästi ns. perusturistiviisumi on helpompi/selkeämpi antaa matkatoimiston tehtäväksi. Kertaviisumin saa tätä nykyään käytännössä viikon sisällä siitä, kun hakemus on jätetty vireille. Tätä nykyä konsulaattien käsittelyaikojen välillä ei nähtävästi ole suuriakaan eroja, kun muut konsulaatit ovat Turun kanssa samoilla linjoilla viisumikäsittelyn suhteen.
Kiitos ripeästä vastauksesta ja lisävinkeistä. Mielenkiintoisia majoitusvinkkejä ja nettiosoitteita tuli myös muualta. Eli tunnelma tiivistyy. Tuo Suistamo on varmaan upea paikka, mutta kuvittelin lyhyemän reitin Suojärvelle menevän Kerisyrjän-Syskyjärven kautta ja silloin Suistamo olisi sivussa (tavoitteena ekakertalaiselle pikamatka määränpäähän). Vai tarkoitatko, että Suistamoon voisi/kannattaisi ajaa Värtsilästä Jänisjärven pohjoispuolitse? Kartala näyttää lyhyeltä mutta pikkutieltä.
Asun täällä Hesan kupeessa, joten kuvittelin, että saan helpoimmin kertaviisumin suoraan konsulaatista. Siihen ei liene tarvita mitään kutsua?
Jos pyrkii mahdollisimman nopeasti Hesasta ( Vihdin Nummelasta) Suojärvelle niin suosittelevatko kokeneet Vaalimaa - Viipuri - Käkisalmi - Sortavala vai Lahti - Savonlinna - Värtsilä - melkein Sortavala -reittiä?
Suojärvi majapaikkana on monipuolisempi kuin Suistamo, jos sitä hakee. Lähinnä ajattelin sitä, että Suistamolta pääsee kyllä pienempiä teitä pitkin suoraan Aittojoen suuntaan, jos niikseen tulee. Suistamolle pääsee Harlun tai Läskelän kautta tuon Jänisjärven pohjoispuolitse kulkevan reitin lisäksi. Jänisjärven pohjoispuolella kulkeva reitti on näistä vaihtoehdoista mielenkiintoisin, mutta sillä on tien kunnon suhteen kyllä omat riskinsä. Suojärvi ei ole siinä mielessä täysin välttämätön. Mutta Suojärvellä on kyllä puolensa, sitä ei voi kieltää. Korela- tai Karelia-hotellin (ihan miten haluaa sen sanoa) lisäksihän siellä on tarjolla muutama satametriä hotellista eteenpäin pienehkö majoitusliike, jonka taso on astetta hotellia parempi. Sieltä löytyy mm. asiallinen sauna, kun sitä kaipaa.
Sitten, jos teillä on keskeisin tavoite viettää aikaa siellä Aittojoen suunnalla, niin eräs varteenotettava vaihtoehto on silloin Tolvajärvellä sijaitseva hirsinen venäläistyyliin rakennettu matkailumaja. Sitä pyörittää sama taho kuin Suojärven hotellia eli Tolvajärven luonnonpuiston hallinto ja sen hintoja ja varaustilannetta voi kysyä suoraan Karelia-hotellistakin. Tolvajärvi luo loistavat puitteet Aittojoen retkelle.
Kysyvä ei tieltä eksy, eli käy ensiksi konsulaatissa noiden papereidesi kanssa henkilökohtaisesti. Eiköhän siellä selvine se, että vaativatko he sitä kutsua. Matkatoimistojen osalta viisumikäytännössä tuo kutsumenettely on ainakin turistiviisumien suhteen aiemmin ollut vallitseva piirre.
Itse kyllä käyttäisin Hesan suunnasta tullessa ehdottomasti tuota jälkimmäistä reittiä. Jos tarkoituksena on käyttää aikaa mahdollisimman paljon siellä Aittojoen suunnalla. Ajansäästäminen on nimittäin merkittävää tasoa. Vaalimaa-Viipuri-Käkisalmi-Sortavala -reitillä on toki enemmän nähtävää, mutta saat samantien varata yhden matkapäivän per suunta itsellesi lisää.
Alkaa jo olla ihan mukavasti noita majoitusvaihtoehtoja. Näin eka kerralla on todellakin tavoite selvitä matkasta mahd. ripeästi ja keskittyä päämäärään. Onhan kartassa noita tihruviivoja, mutta ihan suoraan suohon ei kiinnostaisi ajaa normiautolla.
Tällä kertaa varmaan pyritään sinne Suojärvelle nopeinta reittiä ja seuraavalla kerralla otetaan selvää Tolvajärven reitistä - isän evakkotiestä - sen maisemia kun kovasti kehutaan.
Viamichelin.com lupasi Hesa - Vaalimaa - Käkisalmi - Suojärvi - pikataipaleelle 680 km ja 10 tuntia eli 70 keskinopeuden, mutta uskon kyllä kokenutta enemmän ja taidan lähteä Värtsilään nyt kun on tiukka aikataulu. Kiitokset matkaevästyksistä!
Hyvä valinta ja varmasti olisin itsekin tehnyt ensikertalaisena saman valinnan Suojärven suhteen. Niitä ehtii paikkoja vielä koluta tulevilla reissuilla lisää. Tuo 70 km/h kuulostaa kyllä hurjalle vauhdille Käkisalmen reitille. Tietysti, jos ei autoaan yhtään sääli, niin voihan sitä toki vielä tuota kovempaakin ajaa. Rajamuodollisuudet pelkästään saattavat kasvattaa matka-aikaa 1-4 tuntia per suunta, mitä tuo Viamichelin.com ei ollut huomioinut lainkaan. Siihen vielä vähintään kolme taukoa päälle tekee vähintään 1 tunnin lisää. Linja-autolla kulkiessani pelkästään Sortavala-Viipuri -väliin on kulunut 7 tuntia ja puolestaan Sortavala-Suojärvi -väliin reilu 3 tuntia. Oma veikkaukseni on se, että Käkisalmen kautta menisi vähintään 16 tuntia matka-aikaa.
Kiitokset matkakertomuksesta. Laatokan pohjoispuolen tienoot ovat minunkin mielikohteita automatkalla. Jäin miettimään tuota Pälkjärven hautausmaata. Missä se oikein sijaitsee? Pälkjärven kyllä tiedän, mutta en ole huomannut hautausmaata.
Olen tainnut liikkua silmät ummessa.
Puikkolan 90-mutkassa. Siinä on ollut välillä (= 1-2 päivän ajan) suomenkielinen Pälkjärven hautausmaa -viitta. Mutkasta ei ole kuin vajaan 50 metrin kävely hautausmaalle, joka pilkottaa kuusikon sisältä jo tiellekin. Tienviitta löytynee sieltä maantieojan pohjalta.
Siitähän lähtee tie Partalaan. En ole huomannut hautausmaata, pitää käydä seuraavalla reissulla katsomassa.
Moi Jaakkima,
kerrot matkakuvauksessasi , että tulitte kotiin Alatusta Hämeenkosken kautta Harluun ja ylititte Hämeenkosken sillan.
Olin nyt kesällä käymässä Suistamolla ja meille kerrottiin, että Hämeenkosken silta on niin huonossa kunnossa, että siitä ei pääse autolla yli, siksi ajoimme Läskelän kautta, josta matkaa tuli paljon enemmän.
Oliko silta siis kunnossa ja vielä uusittukin kun ylititte sen, entä tiédätkö sillan tämän hetken kuntoa ?
terv. Suistamon Shemeikka
Syksyllä 2009 silta oli ainakin vasta uusitun näköinen ja hyvässä kunnossa toisin kuin vuonna 2005, jolloin olin sillan luona edellisen kerran käynyt. Mikäli silta olisi mennyt jälleen kerran huonoon kuntoon vuoden aikana (2009-2010), niin ihmettelisin suuresti, miten huonoa työtä olisi tullut tehdyksi, sen verran hyvältä silta vuonna 2009 näytti. Taisitte kuulla vanhentunutta tietoa.
Korpiselän, Tolvajärven ja Ägläjärven kautta Suojärvelle kesäkelillä. Netissä liikkuu sitkeä huhu, että jossain Tolvajärven ja Ägläjärven välillä olisi silta joka ei ole yliajokunnossa.
http://valihuomioita.blogspot.com
http://valihuomioita.blogspot.com