Aallot

Täällä vietän hetkee minä yksin,
kesän kutsun kuulen, äänet sen.
Sielu hymyilee sydän sykkii, lapsi
sisällä vaikka kuori aikuisen.

Rakkaus palaa ja tulee tykö, sydän
rinnassa hymyilee, kehrälle kääntyy.
Kesäyössä on jossain lapsuuden äänet,
lapsuuden perhe taas yhteen kerääntyy.

Verhot aukee, edessä lapsuuden niitty.
Tutut äänet, virellä Rakkaat sydämet.
Kesäyö on aina yhtä suuri ihme, hämärtyy
ja yhteen kulkee taas tutut hellät kädet.

En minä muuta toivo, en siten halaa,
elämää tämä kaikki on ja elon virtaa.
Nämä ajatukset ja sisäiset kokemukset,
sieluani hellii, hyväilee, herkästi uudistaa.

Kaikki mitä tunne, on sulaa korua,
elävää Rakkautta.

http://www.youtube.com/watch?v=YNlBrJkvzg0

Kiitos runostasi.

Rakkaus voi olla muistoa ja lapsuuden
perhe ja yhteys sinne.

Joku, jossa on kauniit muistot ja
kaipuun itku väreilee.

Aika on kulkenut, ihminen on
kasvanut, mutta Rakkaus on pysyvää.

Ihmeellinen ihmisen sielu ja syvässä
siellä juuret Rakkauden.

Koko ihmisen iän.

Rakkausrunossasi on jälleen ihan omaa
herkkyyttä ja kauneutta.

Uskomaton lahja sinulla asettaa sanat
koskettavan kauniiseen järjestykseen.

Olen hyvin iloinen, että olet tullut
palstalle ja kirjoitat Runojasi.

Nämä ovat aarteita ja lukunautintoja.

Kiitos sinulle.

Aurinkoa ja hymyä lämpimään päivääsi.

Valohelminä tämä maa nyt näin säteilee
laulunlintupuu soittaa säveltään
se aamuun tähän toivonsa luo

sydämiin helliin sykkimään
kuin runoina ystävyyden
tää hetki tavoittaa

ja tyvenaallot rantaan luo kuiskettaan
kuin mieleen rauhaisaan
kotiin saapumaan

kohti rakkauden syliin
lämpöön sulamaan

kuin virtana tunteena tää
Sinuun maljaas vuotamaan

ystävän käteen päivään
tähän onnen tään multa
näin siltaa sulle rakentamaan.

Tämä Sinulle kuin eräänä nopeasti
syntyneenä lauluna näin runojen
kielin.

Auringonlämpöä Sinulle !