Kevätjuhla on takana, mutta kyyneleitäkin päivään kuului, kun äitiysloman sijaisena ollut ihana opettaja lopetti ja siirtyi muihin tehtäviin.
Ensimmäisen kerran ostimme lahjan opettajalle, ennen ei olla viety edes kukkia, joka monille näyttää tulleen tavaksi viime vuosina. Mutta nyt oli poikkeustilanne. Ope sanoi minulle, miten hänkin on tuntenut yhteistyön toimineen tosi hyvin ja hänkin on uskaltanut aina ottaa yhteyttä minuun ilman arkailuja kun on tarvetta ollut. Sama on toiminut toisin päin. Mutta en voinut olla sanomatta opettajalle, että hän ei kuitenkaan ollut paikalla näkemässä, millainen lapsen tilanne oli edellisessä koulussa ymmärtämättömän opettajan ohjauksessa. Jotain kuvasi sekin, kun koulun vaihdon jälkeen lapsi totesi kotona liikuttuneena, että "Opettaja auttaa minuakin."
On aivan järkyttävää, miten ymmärtämätön opettaja voi musertaa lapsen ja tuhota hänen itsetuntoaan! Kaiken takana tietysti ovat kuntien säästöt, että edes lääkärien määräyksiä riittävän erityisopetuksen ja tuen suhteen ei kouluilla ole "varaa" noudattaa. Mutta kyllä paljon on kiinni myös opettajan koulutuksesta, jonne Jyväskylän yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan pitäisi ehdottomasti kiristää pääsyvaatimuksia.
Meillä lapsella sujui hyvin 1. ja 2. luokka. Kolmannen luokan alussa vaihtui ope, mutta syyslukukaudella lapsella oli paljon poissa oloja, koska hän oli psykiatrian tutkimusosastolla sairaalassa, josta sitten hoidollinen huostaanotto tehtiinkin sairaalapaikkojen puutteen takia. Lastenkodissa arvosanat putosivat romahdusmaisesti ja vaikka lapsi vapautui jo kolmannen luokan aikana, oli hän huosta järkytyksistä niin huonokuntoinen, että lääkäri kirjoitti hänelle parin kuukauden sairasloman koulusta kotiutumisen jälkeen. Open suhtautuminen huostaanoton takia muuttui meihin molempiin ja hänen törppöytensä alkoi tulla selvästi näkyviin.
Neljännen luokan syyslukukauden aikana lapsen oikeaksi dg:ksi varmistui AS-oireyhtymä, mutta koululla ei ollut tarjota mitään tukea lapselle. Hänet integroitiin tavalliseen luokkaan, jossa oli koulunkäyntiavustaja ja open piti saada tukea Lastenlinnan konsultilta. Mutta nopeasti osoittautui, että ope ei halunnut soveltaa mitään sairaalan neuvoja käytäntöön, päinvastoin, hän suorastaan kiusasi lasta ja vaati häneltä sellaisia suorituksia, jotka eivät olleet realistisia. Sama ilkeily suuntautui minuunkin, hän mm. vaati lapsen joka poissaolosta lääkärintodistuksen, johon rehtori tietysti otti kantaa, että se vaatimus ei ollut edes luvallinen, saatika mitenkään oikeutettu tilanteessamme. Koenumerot jatkoivat putoamistaan, matematiikka kerkesi jo ala-arvoiseen, mikä kuvastaa lapsen henkisen voinnin tasoa sillä hetkellä. Että laittomassa huostaanotossa ei olisi ollut lapsella riittävästi kestämistä, niin hänen piti kokea vielä tuon ilkeän open kiusaaminen ja kaikki luokan edessä esitetyt haukkumiset sen sijaan, kun lääkärit neuvoivat antamaan kiitosta lapsen pienestäkin onnistumisesta.
Niin päätimme muun oppilashuoltoryhmän kanssa, että lapsi jäi kotiin odottamaan vapautuvaa pienryhmäpaikkaa naapurikoulusta. Opetin häntä kotona itse muutaman kuukauden ja kun koulu vaihtui, oli muutos lapsessa ilmiömäinen. Tuota taustaa vasten oli todella liikuttavaa kun lapsi ihmetellen ja itsekin liikuttuneena totesi opettajan auttavan häntäkin, eikä vain muita oppilaita. Pitkä historia on siis takana, mutta tilanne näyttää valoisalle, kun viides luokka on takana.
Kevätjuhla oli jo torstaina, mutta nyt odottelen lasta hieman jännittyneenä koulusta, jossa jaetaan todistukset tänään aamupäivällä. Olivat numerot mitä tahansa, mutta ainakin lapsen edistyminen muuten kaikilla elämän osa-alueilla on ollut hienoa nyt, kun sekä kuntoutus, että kouluasiat alkavat olla kohdallaan.
Täällä on paljon arvosteltu turhasta diagnosoinnista, mutta ei se nyt hyvänen aika sentään turha ole silloin, kun lapsi siitä todella hyötyy. Siis hyötyy, jos vain kuntapolitiikka sallii lapsen siitä hyötyä, että hänelle sopiva opetus- ja ryhmämuoto löydetään. Aina ei käy niin onnellisesti ja joskus vaaditaan huostaanotto ja lapsi saa lain lupaamaa erityisopetusta vasta lastensuojelulaitoksessa, eivätkä kaikki vielä silloinkaan. Joskus tuntuu, että lastensuojelu on mennyt niin pieleen tässä mielessä, että huostaanotto on se tärkein toimenpide, sillä ei tunnu niin väliä olevan, miten se lapseen vaikuttaa ja saavutetaanko sillä lähellekään ne tavoitteet, jolla huostaanotolla olla hakevinaan.
Ensimmäisen kerran ostimme lahjan opettajalle, ennen ei olla viety edes kukkia, joka monille näyttää tulleen tavaksi viime vuosina. Mutta nyt oli poikkeustilanne. Ope sanoi minulle, miten hänkin on tuntenut yhteistyön toimineen tosi hyvin ja hänkin on uskaltanut aina ottaa yhteyttä minuun ilman arkailuja kun on tarvetta ollut. Sama on toiminut toisin päin. Mutta en voinut olla sanomatta opettajalle, että hän ei kuitenkaan ollut paikalla näkemässä, millainen lapsen tilanne oli edellisessä koulussa ymmärtämättömän opettajan ohjauksessa. Jotain kuvasi sekin, kun koulun vaihdon jälkeen lapsi totesi kotona liikuttuneena, että "Opettaja auttaa minuakin."
On aivan järkyttävää, miten ymmärtämätön opettaja voi musertaa lapsen ja tuhota hänen itsetuntoaan! Kaiken takana tietysti ovat kuntien säästöt, että edes lääkärien määräyksiä riittävän erityisopetuksen ja tuen suhteen ei kouluilla ole "varaa" noudattaa. Mutta kyllä paljon on kiinni myös opettajan koulutuksesta, jonne Jyväskylän yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan pitäisi ehdottomasti kiristää pääsyvaatimuksia.
Meillä lapsella sujui hyvin 1. ja 2. luokka. Kolmannen luokan alussa vaihtui ope, mutta syyslukukaudella lapsella oli paljon poissa oloja, koska hän oli psykiatrian tutkimusosastolla sairaalassa, josta sitten hoidollinen huostaanotto tehtiinkin sairaalapaikkojen puutteen takia. Lastenkodissa arvosanat putosivat romahdusmaisesti ja vaikka lapsi vapautui jo kolmannen luokan aikana, oli hän huosta järkytyksistä niin huonokuntoinen, että lääkäri kirjoitti hänelle parin kuukauden sairasloman koulusta kotiutumisen jälkeen. Open suhtautuminen huostaanoton takia muuttui meihin molempiin ja hänen törppöytensä alkoi tulla selvästi näkyviin.
Neljännen luokan syyslukukauden aikana lapsen oikeaksi dg:ksi varmistui AS-oireyhtymä, mutta koululla ei ollut tarjota mitään tukea lapselle. Hänet integroitiin tavalliseen luokkaan, jossa oli koulunkäyntiavustaja ja open piti saada tukea Lastenlinnan konsultilta. Mutta nopeasti osoittautui, että ope ei halunnut soveltaa mitään sairaalan neuvoja käytäntöön, päinvastoin, hän suorastaan kiusasi lasta ja vaati häneltä sellaisia suorituksia, jotka eivät olleet realistisia. Sama ilkeily suuntautui minuunkin, hän mm. vaati lapsen joka poissaolosta lääkärintodistuksen, johon rehtori tietysti otti kantaa, että se vaatimus ei ollut edes luvallinen, saatika mitenkään oikeutettu tilanteessamme. Koenumerot jatkoivat putoamistaan, matematiikka kerkesi jo ala-arvoiseen, mikä kuvastaa lapsen henkisen voinnin tasoa sillä hetkellä. Että laittomassa huostaanotossa ei olisi ollut lapsella riittävästi kestämistä, niin hänen piti kokea vielä tuon ilkeän open kiusaaminen ja kaikki luokan edessä esitetyt haukkumiset sen sijaan, kun lääkärit neuvoivat antamaan kiitosta lapsen pienestäkin onnistumisesta.
Niin päätimme muun oppilashuoltoryhmän kanssa, että lapsi jäi kotiin odottamaan vapautuvaa pienryhmäpaikkaa naapurikoulusta. Opetin häntä kotona itse muutaman kuukauden ja kun koulu vaihtui, oli muutos lapsessa ilmiömäinen. Tuota taustaa vasten oli todella liikuttavaa kun lapsi ihmetellen ja itsekin liikuttuneena totesi opettajan auttavan häntäkin, eikä vain muita oppilaita. Pitkä historia on siis takana, mutta tilanne näyttää valoisalle, kun viides luokka on takana.
Kevätjuhla oli jo torstaina, mutta nyt odottelen lasta hieman jännittyneenä koulusta, jossa jaetaan todistukset tänään aamupäivällä. Olivat numerot mitä tahansa, mutta ainakin lapsen edistyminen muuten kaikilla elämän osa-alueilla on ollut hienoa nyt, kun sekä kuntoutus, että kouluasiat alkavat olla kohdallaan.
Täällä on paljon arvosteltu turhasta diagnosoinnista, mutta ei se nyt hyvänen aika sentään turha ole silloin, kun lapsi siitä todella hyötyy. Siis hyötyy, jos vain kuntapolitiikka sallii lapsen siitä hyötyä, että hänelle sopiva opetus- ja ryhmämuoto löydetään. Aina ei käy niin onnellisesti ja joskus vaaditaan huostaanotto ja lapsi saa lain lupaamaa erityisopetusta vasta lastensuojelulaitoksessa, eivätkä kaikki vielä silloinkaan. Joskus tuntuu, että lastensuojelu on mennyt niin pieleen tässä mielessä, että huostaanotto on se tärkein toimenpide, sillä ei tunnu niin väliä olevan, miten se lapseen vaikuttaa ja saavutetaanko sillä lähellekään ne tavoitteet, jolla huostaanotolla olla hakevinaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
lapsen koulunkäynnistä mitään. Se on heille liian vaativaa ollut koko ajan, että he katsoisivat lapsen koulunkäynnin perään edes sen vertaa, että lapsi lukisi kokeisiin saati sitten, että lapsi tekisi läksynsä.
Minä olen lapsen kanssa tehnyt viikonloppuisin töitä kokeisiin lukemisen kanssa. Se auttoi jonkin verran.
Kun olin tapaamisoikeuden rajoituksen takia kykenevä tapaamaan lastani vain laitoksen tiloissa, tipahti lukuaineiden keskiarvo kovin huomattavat määrät. Tästä asiasta ei ole puhuttu palavereissa.
suoraan kylpylään.Ikävä om murskaava,mutta onneksi seuraavalla viikolla lähden lapsen kanssa mökkilomalle,soutelemaan,saunomaan ja uimaan,sekä nauttimaan toistemme seurasta.
näkyy tuossakin, että jos laittomankin huostaanoton takia lapsen koulunkäynti kärsii, eikä sijaispaikassa tueta koulunkäyntiä mitenkään, koulumenestyksen raju lasku sivuutetaan vaikenemalla.
Mutta annas olla, jos kotona asuvan lapsen arvosanat huononevat, niin mitä huonommasta ja ilkeämmästä opettajasta on kysymys, niin sitä varmemmin syy huonoihin numerihin on kotona ja vain kotona, koska opettaja on omasta mielestään itse täydellisyys. Tätä asennetta tukee sosiaalitoimi hyvin innokkaasti.
Minusta oli törkeää sekin, miten lasta kiusaava opettaja muutti asennettaan huostaanoton jälkeen meihin. Koko hänen käytöksensä ihan kuin huusi, että "no niin, nyt se on todistettu, äiti on kelvoton, ei minussa mitään vikaa ole." Kuitenkin, kun se ope ei ollut paikalla, rehtori luonnehti opettajan käytöstä asiattomaksi ja lopulta koulupsykologi luovutti open suhteen, hän sanoi, että hän on tehnyt kaiken voitavansa, eikä open asenne muutu. Tietysti olisi ollut valituksen paikka open käytöksestä, mutta olin niin huolissani lapsen voinnista, että en jaksanut edes ajatella valituksia.
Itse asiassa tuon open käytös oli kuin täälläkin joskus käyvillä häiriköillä, omaa ilkeyttään ja häiriintyneisyyttään piti purkaa toisiin, vaikka se viime kädessä lapselle kostautuukin.
kohoavat siksi, että oma vanhempi opettaa lasta kotona.
Joka lapsella pitäisi olla oikeus koulussa oppimiseen, mutta kuntien säästöt tai pelkkä huostaanotto riittävät koulumenestyksen romuttamiseen, molemmista on kärsitty meidän tapauksessa. Jos en opettaisi lasta yhtään kotona, olisi esim. enkunnumero ollut jotain aivan toista kuin tänään saadussa todistuksessa. Eläkkeelle jäämässä oleva enkunope kun ei ole ollut paljon opetuksesta kiinnostunut, minkä tavallaan ymmärtää luokassa olevan muutaman häirikön takia.
Sitten kyllä sekä sossu että sijaishuolto metelöivät, jos teini otetaan huostaan vaikka lintsaamisen takia ja kotiutumisen ehtona on peruskoulun suorittaminen. Totta kai lapsi yrittää ahkeroida, että pääsisi takaisin kotiinsa, mutta silloinhan kaikki kunnia kyllä luetaan vain sijaishuollolle.
Totta kai koulumenestys kohoaa sellaisessa tapauksessa, että lapsella on huonot kotiolot ja hän pääsee edes siedettävään sijaispaikkaan. Mutta kirjoituksissani jätin sen vaihtoehdon huomioimatta, koska se on niin kaukana omasta ja myös tuntemieni muiden huostaperheiden tilanteesta. Niihin muihin huostaperheisiin tutustuu hyvin nopeasti esim. Asperger-lasten perheille tarkoitetuissa vertaisryhmissä.
Ja toivotaan, että sijaritkin rentoutuvat niin, että kokemus on myönteinen joka suhteessa.
Ja oikein hyvää ja lämminhenkistä yhdessä oloa teille ensi viikolle!
mutta meilläpä oli tytöillä yllättävän hyvät arvosanat todistuksissa, siitä kiitän itseäni ja että olen jaksanut kannustaa ja vaatiakin, kysellä ja kuulustella, ettei mennä helpoimman kautta.
Itsekin ovat tosi tyytyväisiä.
Sinulle toivoisin parempaa jatkoa, kun en tilannettasi tunne paremmin, mutta äiti olen minäkin, bio- ja sijais- ja sen takia toivon, että tosiaankin saat lapsesi takaisin vuoden loppuun mennessä, niin kuin kai oli tarkoitus?
Hyvää kesää ja koita jaksaa,vilpittömästi tällä kertaa
että sossu kirjaa hallinto-oikeutta silmällä pitäen luulottelujensa ja pelkojensa varassa ilman todisteita aina pelkästään jotain negatiivista.
Näin kuva perheestä vääristyy, koska yhden kuvitellunkin negatiivisen asian tarkastelu jättää pois kaiken positiivisen sanottavan ja perheestä voisi olla positiivista monikymmen kertainen määrä siihen yhteen sossun kehittämään oletukseen verrattuna.
Jos siis erityislapsi pärjää hyvin koulussa kunnan säästöistä huolimatta siksi, että vanhemmat opettavat kotona, siitä vaietaan, koska se on positiivinen asia lapsen elämässä. Mutta entä jos samassa tilanteessa monilapsisen perheen yh:lla ei ole mitään mahdollisuutta opettamiseen, kunta ei järjestä riittävää tukea lapselle kouluun, niin silloin kyllä osoitetaan kotiin päin, vaikka totisesti lain mukaan vanhemman VELVOLLISUUS ei ole huolehtia opettamisesta missään olosuhteissa. Auttaa ja tukea voi, mutta vastuu varsinaisesta opetuksesta on tässä maassa kyllä peruskoululla.
Vaikka takana on ankeaa ja piittaamatonta sijaishuoltoa, vuosia erityisluokkia, niin lapseni sai lukiokelpoisen todistuksen. (Viimeinen peruskouluvuosi oli normaaliopetuksessa)
kaikista vastuksista huolimatta lapsi jaksaa ja onnistuu! Kaikkea hyvää jatkossakin!
On melkein mahdoton ymmärtää lastensuojelutoimia, joita tehdään pelkästään erityisopetusvaikeuksien takia. Ne vaikeudet kun eivät yleensä ole lapsen tai hänen perheensä tekemiä, vaan paljon voimavaroja kysytään siihen, kun haetaan kuntien rahanpuutteen keskellä sopivaa koulumuotoa.
Ja sitten tuo järjetön asenne kun luullaan lastensuojelun ja sijaishuollon ratkaisevan kaikki mahdolliset ongelmat, joita ikinä lapsen elämässä voi olla! Eihän kukaan järkevä ihminen usko siihen kuitenkaan, koska se ei ole mahdollista!
Mitä muuta tällainen sitten on kuin turhaa sijaishuollon ylläpitopolitiikkaa?
ja lapsella ei tarvitse edes olla mitään diagnoosia, riittää kun naama ei miellytä tai on vähän vilkkaampi.
Kaikkien näiden neljän lapsen kohdalla olen tavannut vain yhden hirviöopettajan, joka oli todella sadisti.
Siitä tulikin sitten isompi juttu ja seuraavan vuoden se opettaja oli poissa, vuorotteluvapaalla tai missä lie, lapseni vaihtoi kuitenkin koulua ja oli tyytyväinen.
Eli kannattaa kuulostella opetustyyliä ja onko opettajalla suosikkeja tai inhokkeja...ja se inhottavin juttu; oppilaan nolaaminen toisten edessä, sitä tapahtui muidenkin kohdalla jatkuvasti.
Se on sellainen asia mitä minä en kerta kaikkiaan siedä.
nolaat itse ihmisiä täällä?
niin et enää pääse kirjoittelemaan hänen nimissään.