Jäin miettimään erästä kommenttia aikoinaan. Se kirjoittaja ilmoitti, että "kaikki esittävät olevansa fiksumpia kuin ovat" ja että olen mokannut itseni koko Suomen silmissä. Noh, nauroin jutulle, mutta hiukan jäi kaivertantamaan tuo mokaaminen, koska en oikein tajua sitä.
Jospa kertoisitte, miten voi tuntemattomana mokata yhtä tuntemattomille? Onko teillä estoja eli mietittekö juttuja kirjoittaessanne, etten " nyt vaan mokaa l. häpäise itseäni"? Elätteköe elävässä elämässä jonkinlaisessa pelkotilassa fundeeraten "mitähän ihmiset minusta ajattelevat". Pelkäättekö arvostelua? Miksi?
Jospa kertoisitte, miten voi tuntemattomana mokata yhtä tuntemattomille? Onko teillä estoja eli mietittekö juttuja kirjoittaessanne, etten " nyt vaan mokaa l. häpäise itseäni"? Elätteköe elävässä elämässä jonkinlaisessa pelkotilassa fundeeraten "mitähän ihmiset minusta ajattelevat". Pelkäättekö arvostelua? Miksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä toisinaan panee miettimään sitä kuinka kirjoitan, varsinkin kun käytän yleensä omaa rekisteröityä nimmariani ja joku oikeasti voi tunnistaa, ainakin kuvasta.
Toisinaan kirjoitan kyllä mitä mieleen juolahtaa ja menen mielelläni mukaan leikinlaskuun, ajattelematta mitä muut mahdollisesti siitä ajattelevat. Pyrin kuitenkin siihen, etten loukkaisi ketään, edes leikin varjolla.
Arkielämässä olen varsinainen mokailija, joten siihen on ollut tottuminen vuosien myötä ja pystyn niille mokilleni nauramaankin. Enkä enää pahemmin välitä siitä mitä naapurit ajattelevat tekemisistäni, kunhan en mene "toisen tontille".
Motto on: Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jopa tällaisten puolihöpsöjen!
ei jää ainoaksi mokaksi, vaan sitä tulee tapa ja mokaa aina ja kaikille,
mokaaminen on tapa elää,
minäkin tunnen koulukavereita vielä jotka jatkavat sitä samaa mokaamistyyliään kuin koulussakin, pitää vain ymmärtää.
täällä voi tehdä, jos kovin opettaa muita oikeinkirjoituksen jalossa taidossa, ja samalla itse kirjoittaa päin .....