Tallinnas

Kävin ystävieni (tai ystävättärieni ) kanssaTallinnassa. Saimme hämmästyttävän hyvää palvelua taksikuskiltamme: meistä hän oli pikemminkin innostunut opas kuin tympeä taksisuhari. (Joo, ymmärrämme toki tippikulttuurin.)

Suomalainen taksisuhari vain kuljettaa paikasta toiseen. On hyväkin, että osaa pitää suunsa kiinni ja vain ajaa, ellei asiakas mitään ota puheeksi - moukkuus, sivistymättömyys ja välinpitämättömyys jäävät siten piiloon.

Olen joskus piruuttani kysynyt suomalaisilta taksikuskeilta jonkin paikan historiasta, ohi kiitävistä rakennuksista, alueista, niitä mahdollisesti koskevista suunnitelmista, whatever... Paras kun vain pitää suunsa kiinni. (Mitään nämä eivät tiedä, ole halukas kertomaan, tai ehkä suomalaiset taksisuharit ovat vain fiksuja: "mitä vitun kertomista nyt jostain vitun SUOmessa olis ja pitäiskö muka MUN lässyttää jotain jostain vitun SUOmesta vai jotain... vai...?)

Keskivertosuomalaisten (suomenkielinen) ulosantikin (vieraista kielistä puhumattakaan) on niin epämääräisen hapuilevaa, köyhäsanaista, edes oman kielen kielioppia hallitsematonta luokatonta mumisevaa tasoa, jonka semanttinsa merkitystä pitää vain arvailla, että on vaikeaa kuvitella Suomessa olevan yleistä suomenkielistä koulutusjärjestelmää. (Joo: hierotaan niillä PISA-tuloksilla vaikka jalkoväliä sitten...)