Onko uskominen tärkeää.
Joku onnellisuusopas pitää tuonpuoleiseen uskomista
onnen edellytyksenä.
Joku onnellisuusopas pitää tuonpuoleiseen uskomista
onnen edellytyksenä.
Onko uskominen tärkeää?
Uuno Matias
9212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta uskolle on oltava vankat perusteet, jotka löytyy Raamatusta
Mielestäni uskominen elämään on tärkeää. Iloitsen elämästäni ja olen onnellinen omasta olemisestani tähän päivään. Aina se ei ole tietenkään ollut onnellista ja mieleistäni, mutta nyt tässä iässä olen onnellinen joka päivästä jotka olen elänyt. - Nyt iloitsen lapsistani, lapsenlapsistani, ystävistäni ja tuttavistani. Lisäksi kiitosta saa harrastukseni ja jopa itse minä: olen ihan tyytyväinen itseeni. - Nuo kaikki uskonnotkin ja filosofiat olen saanut aika järjesstykseen mielessäni ja sanonpa vaan, että tärkeintä on tämä hetki jota elämme.
Jokainen rakas ihmissuhde on ollut ja on myös tärkeä elämässäni.
mutta jokainen määrittelee itselleen mihin uskoo. Minä uskon ainakin Karman lakiin.
kaikesta huolimatta, mitä maailmassa tapahtuu.
Veit sanat suustani.
Jonkun johdatukseen uskon.
En tiedä mikä se on mutta uskon siitä huolimatta jonkun suuremman voiman meidän kulkuamme ohjaavan.
Ne voivat olla enkeleitä pyhimyksiä tai vain luonnon säätelemiä lakeja, mutta jotakin suurempaa on kuin pieni ihminen tekemisineen.
tärkeää.Kuka sitten uskoopi mihinkin.Kaiken yläpuolella meillä on kuitenkin jokin suuri asia.Minä kyllä uskon Jumalaan.Olen kova lukemaan erilaisia kirjoja.Löysin kirjastosta psykologian osastolta tällaisen kirjan,joka on mielenkiintoinen.Tosin siis tämä kirja kertoo tietopuolista asiaa ja sellaista,mitä en ole aiemmin näin tarkkaan tietänytkään.Kirjan nimi on Outolintu,erilainen ja tämän kirjan on kirjoittanut filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen.
Me vanhemmat/iäkkäämmät ihmiset olemme herkkiä.Moni on ainakin isessään huomannut tuon herkkyyden ja toiset ovat sitä enemmän ja toiset taasen vähemmän.Minusta tämä kirja laittoi ajattelemaan erilaisia asioita siitä,miksi esimerkiksi minä olen aikoinani ollut sellaisessa ammatissa kuin kansakoulun opettaja.Kuinka paljon olen aikoinani opettanut lapsukaisia.Kuinka mahdoin heitä oppilaina kohdella.Olinko heille kaikille yhtä hyvä?Oliko luottamussuhde noihin lapsukaisiin onnistunut jne.
Elä imeessä vaivaa päätäsi enää niillä koululaisilla.
Kyllä sinä olet tehnyt parhaasi.