ruikutusta, kun sinä et sitä , ja kun en minä sitten sitä ja tätä , niin et sitten sinäkään tätä ja tuota, paska. Ottakaa siihen ihmiseen yhteys, perkele. Helvettiäkö sitä täällä ruikuttaa ja odottaa ihmeitä tapahtuvaksi.
Älkää viitsikö
tuota jatkuvaa
5235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos on otettu eikä se toinen vastaa niin jonnekin varmaan saa pahaa mieltään asiasta purkaa. Pitääkö tänne kirjoittamiseen pyytää sinulta lupa, niinkö?
kohtalotovereita siis, pakko purkaa tuskaa tänne, muuten tuntuu että räjähtää. tänään näin sen ihanan taas vilaukselta, miksi edes minun piti törmätä häneen ? Sydän on kyllä raskas ja rakastaa haluaisin mutta..
oli joku aika sitten puhumassa joku psykologi, joka oli huolestut tästä, että kun lapset saa kaiken mitä haluaa, niin ne ei osaa käsitellä pettymyksentunteitaan normaalisti. Etenkin parisuhdekuvioissa ja muutenkin ihmisten kanssa tulee sitten vaikeuksia, kun takerrutaan johonkin omaan mielikuvaan siitä, mitä halutaan. Ettei ymmärretä ollenkaan, että sillä toisellakin ihmisellä on oma elämä, oma tahto, omat halut. Ja että jokainen yleensä kokee useita pettymyksiä, ennen kuin löytyy hyvä kumppani, se oikea.
Tuli just nää Tunteet- palstan kirjoitukset mieleen siitä. Usein tuntuu, että monille ihmisille on oletusarvona vain se, että minä olen tärkeä, ettei mun tarvitse tehdä mitään, kaikki hyvä tulee automaattisesti mulle. Ja kun siihen lisätään suomalainen puhumattomuus, niin kusessa ollaan. Mikään tässä maailmassa ei tule ilmaiseksi. Jotain täytyy tehdä itse kenenkin, jopa nöyrtyä välillä, jos jotain niin kovasti haluaa. Muuten sitä jää vain halunsa kanssa ikuisiksi ajoiksi haluamaan...
En usko, että kovinkaan moni oikeasti haluaa mitään pysyvästi. Tai kun on saanut sen mitä haluaa, hylkää.
Ja lähtee etsimään vielä parempaa partneria.
Kertakäyttökulttuuria.
Työpaikkakiusaajani olivat yli 50-vuotiaita naisia jotka kostivat elämänsä pettymykset (miehet dumppasivat) muille ihmisille, eli eivät nuo keski-ikäiset ihmiset ole sen parempia sietämään elämänsä pettymyksiä kuin nuoretkaan.
Moni vanhempi mies kiukuttelee töissä kun ei saanutkaan pomonpaikkaa yms. kyllä noita riittää.
Kautta historian keski-ikäiset valtaa pitävät auktoriteetit (vanhemmat, opettajat, tutkijat) ovat sanoneet kuinka helppoa nykynuorilla on ja kuinka nykyajan lapset aina saavat kaiken.
Eli ei tuossa mitään uutta ole.