Osa 2
jatketaan sitten Sannan tarinaa
------------------------
Silmäluomeni tuntuivat raskailta, mutta sain ne hetken yrittämiseen jälkeen auki. Tuijotin hyvän tovin kattoon ja koitin saada asioita järjestykseen sotkuisessa mielessäni. Huonolla tuloksella. Vilkaistessani ikkunasta huomasin auringon olevan jo korkealla. Päätä kääntämällä huomasin, että kello oli jo melkein kaksitoista. Hitaasti mielikuvat illan tapahtumista alkoivat tihkua päähäni kuin puuro lautasen reunalta. Yhtä hitaasti, mutta valitettavan vääjäämättömästi, aloin tajuta, että minua oli julmasti käytetty hyväksi… raiskattu.
Nousin päätäni pidellen istumaan. Minua huimasi hieman, mutta olo ei muuten ollut mitenkään erityisen kurja. Tukkani oli poskeni vierestä vielä hieman märkä, jossa kostea rätti oli ollut. Liikahdin hieman ja irvistin iljettävästä tunteesta jalkovälissäni. Vilkaisin alas ja muistin, että Emilia oli jättänyt litimärät pikkarini yöksi jalkaani. Nousin kankeasti pystyyn ja riisuin ne pois ja heitin pyykkikasaan. Hain uudet housut kaapista ja mietin, mitä tekisin seuraavaksi. Mahani kurina ratkaisi asian puolestani, joten lähdin hoipertelemaan kohti jääkaappia.
Emilia istui pöydän ääressä syöden hitaasti leipäänsä ja tuijottaen ikkunasta ulos. Pysähdyin kuin seinään ja tuijotin häntä pitkään, mutta Emilia ei eväänsä heilauttanut. Uskaltauduin lopulta kävelemään hänen ohitseen hakemaan itselleni syötävää. Ehdin syödä melkein koko leivän ennen kuin Emilia havahtui. Hänen katseensa siirtyi silmiini ja katsoi minua lämpimästi hymyillen. En oikein tiennyt, miten suhtautua, mutta en hymyillyt takaisin, vaan käänsin katseeni pois. Hän ei sanonut mitään, mutta minun saadessa leipäni syötyä ja noustessa ylös, hän nousi myös. Seisoin säikkynä paikallani, kun hän käveli tyynesti eteeni ja katseli minua taas pitkään silmiin. Hetken luulin, että hän tekisi taas jotain kamalaa, mutta hän vain hetken siveli poskeani sormillaan ja hymyili minulle hieman.
”Mitä sinä oikein minusta haluat?” kysyin väsyneellä äänellä.
”Vain hieman hauskuutta elämääni”, kuului tyly vastaus. Huokaisin ja painoin pääni. Emilialla oli taas farkut jalassaan, joskin eri farkut kuin eilen. Mietin, etten ollut nähnyt hänen ihoaan kovinkaan paljoa, koska hän ei riisunut edes päällyspaitaansa muiden nähden. Jostain syystä tämä seikka sai minut hieman pettyneeksi, vaikken tajunnutkaan miksi. Sitten tunsin hänen kätensä alkavan laskeutua ja leväten kohta olkapäälläni, mutta tuntui olevan lähdössä alemmas.
”Älä… ei nyt. Ei heti aamusta. Ymmärrät kai, että olen hieman… no, täysin tolaltani vieläkin”, pyysin hiljaa, mutten uskaltanut ottaa hänen kädestään kiinni, hän saattaisi taas lyödä. Mutta Emilia ei lopettanut kätensä liikettä, vaan siveli hetken käsivarttani ja sitten varovasti toista rintaani. Huokaisin ja laskeuduin polvilleni.
”Ole kiltti”, pyysin niin nöyrästi ja nätisti kuin vain pystyin, ”Ei nyt.” Emilia katsoi minua pitkään ja tuntui miettivän. Lopulta hän nyökkäsi.
”Seuraavaan ruikutukseesi en suostu ja otan ensi kerran astetta rajummin”, hän sanoi valaen jäävettä suoniini, mutta veti kätensä läheltäni ja astui askeleen taaemmas.
”Kiitos…”, sanoin huokaisten ja nousin. Jäin katsomaan hetkeksi häntä silmiin. Emilia vastasi katseeseen ujostelematta. Hän näytti varsin nätiltä ikkunasta tulevaa auringon valoa vasten. Käänsin katseeni väkisin hänen sinisistä silmistään ja mutisin käyväni suihkussa. Oloni oli hieman likainen puhumattakaan sotkusta haaroissani. Emilian silmät kirkastuivat.
”Suihkuun? Odota hetki, niin haen kamerani.”
Suihkussa käynti ei ollut koskaan ollut yhtä kiusallista, mutta lupauksensa Emilia piti eikä koskenutkaan minuun, otti vain taas muutamia kuvia ja jätti minut jopa sitten yksin, josta olin hiljaa todella kiitollinen. Lopun päivää vietin Emiliaa vältellen lähinnä ulkona kävellen. Aurinkoinen ja lämmin päivä näytti asiani toisesta valosta, enkä ollut enää niin pahoillani tapahtuneesta. Tokihan minua edelleen harmitti paljon… mutta jotenkin lievemmällä tavalla.
Mutta kämpillekin piti palata. Ja Emilia odotti minua siellä jo. Hänen hymynsä ei luvannut hyvää, vaikka hänen silmissään ei olisikaan taas ollut sitä outoa kiiltoa. Hän asteli suoraan luokseni, kietoi kätensä kaulalleni ja suuteli minua suoraan suulle. Hän oli hieman minua pitempi, joten jouduin hieman taivuttamaan päätäni taakse suutelua varten. Nytkään en suudellut takaisin. Hän ei pitänyt minua itseään vasten vaan jätti väliimme hajuraon. Nyt, kun pystyin ajattelemaan selkeämmin, muistin, ettei hän ollut eilenkään antanut rintojensa koskea minuun. Annoin hänen kielensä vapaasti seikkailla suussani miettiessäni itse muita, vaikka se ei kauaa onnistunutkaan, ja palauduin nykyhetkeen.
Emilia irrottautui minusta, otti minua kädestä kiinni ja veti minut keskelle huonetta.
”Riisuudu”, hän sanoi sitten tasaisella äänellä. Häkellyin näinkin suoraa käskyä hetken ajan liikaa ja sain taas iskun poskelleni.
”Vain paidat”, hän tarkensi sitten. En epäröinyt enää. Poskeani kuumotti hieman kovan iskun jäljiltä, mutta nostin käteni sille vasta kun rintani olivat taas paljaat ja paitani pöydällä. Emilia katsoi minua taas hetken ja otti sitten käsistäni kiinni. Hetken hän vain piteli käsiäni ja kiskaisi minut sitten liikkeelle ja siirsi ikkunaa vasten. Rintani osuivat ikkunaan ruudun hieman tärähtäessä. Katsoin kauhuissani ulos ettei siellä ollut ketään. Ketään ei onneksi ollut näkyvissä. Ikkuna antoi pienen puiston suuntaan ja vasemmalla näkyi tämän talon toinen siipi. Ikkunoissa oli onneksi useimmissa verhot jo edessä ja valotkin vain yhdessä. Oli tosin vielä melko valoisaa, ettei valot olleet tarpeenkaan. Saatoin vain toivoa, että kaikilla oli parempaakin tekemistä lauantai-illalla kuin katsella meidän ikkunaamme.
Emilia tuli taakseni – jättäen taas pienen välin – ja toi kätensä suoraan rinnoilleni. Säpsähdin hieman pelästyneesti, mutta pidin käteni ikkunaa vasten enkä liikkunut hänen alkaessa taas hieroa ja puristella rintojani. Katsoin koko paniikissa liikkuiko joku puistossa. Vasta, kun Emilia laski toisen kätensä vatsalleni, keskityin siihen, mitä huoneessa tapahtui. Emilia hyväili nyt hetken vatsaani varsin ihanasti saaden minut hieman rentoutumaan, joten en edes säpsähtänyt hänen työntäessä kätensä housuihini. Hän alkoi pyörittää sormiaan taitavasti klitallani saaden minut sulkemaan silmäni ja unohtamaan, että seisoimme ikkunan edessä. Emilia sipaisi toisella kädellään pitkät hiukseni sivuun ja alkoi suudella niskaani samalla painaen minua edelleen ikkunaa vasten. Kauaa en hiljaa enää malttanut pysyä vaan ilmoille kantautui minun kiihkeä huokaukseni.
Emilia kiskaisi minut ikkunan edestä ja työnsi minut pöytää vasten. Hän painoi rintani pöydän kovaa pintaa vasten jalkojeni jäädessä lattialle. Sitten hän kumartui taakseni ja alkoi availla housujani ja sitten riisua niitä. Odotin jalat hieman täristen paikoillani, että olisin taas alastomana hänen edessään. Tunsin pikkuhousujenikin valuvan nilkkoihini ja Emilian katseen kostuneella pillullani. Minua alkoi hieman jännittää ja koitin painaa jalkojani yhteen, mutta Emilia pakotti ne takaisin levälleen. Hän ei kuitenkaan nyt lyönyt minua temppuilusta. Emilia nuolaisi paria sormeaan, asetti ne pillulleni ja alkoi sitten hitaasti työntää niitä taas sisääni. Käteni puristuivat nyrkkiin ja nostin itseäni hieman käsieni varaan ja koitin pysyä paikoillani. Levitin jalkojani hieman antaakseni Emilialle parhaan mahdollisen alan työskennellä kimpussani. Eikä minun pieni liikahtelu saanut Emilian sormia ainakaan tuntumaan sen pahemmalta, päin vastain.
Emilia sai sormensa sisälleni ja alkoi taas liikuttaa niitä rauhalliseen tahtiin. Hän siirtyi hieman sivummalle ja alkoi hyväillä peukalollaan samalla klitaani. Tunsin suorastaan valuvani reisilleni ja hänen sormilleen. En uskaltanut katsoa taakseni ja katsoa Emilian viekkaasti hymyileviä kasvoja minun kostuessa näin nopeasti. Sormet pysähtyivät välillä ja hyväilivät minua sisältä hetken ennen kuin taas alkoivat edestakaisen liikkeen. Huokailin hiljaisella äänellä ja tunsin saavani pian taas huippuni. Mutta tämä ei vielä riittänytkään Emilialle. Sen huomasin, kun tunsin hänen vetävän limaiset sormensa minusta ja nostavan ne pepulleni, johon en ollut edes itse vielä koskenut.
”Hei.. ei! Ei sinne”, sanoin hermostuneena ja aloin liikahdella.
”Ruikutus kuultu ja jätetty huomiotta”, Emilia kuittasi takaani, ”Sanoinhan ottavani nyt vähän rajummin.” En ehtinyt valittaa, kun hän jatkoi: ”Sinä et aamulla halunnut, nyt sitten haluat.” Se kuulosti lopulliselta päätökseltä, joten minun ei auttanut muu kuin totella. Koitin silti vielä luikerrella irti tilanteesta.
”Mutta kukaan ei ole vielä edes koskenut minua sieltä…”
”No, nyt on”, Emilia keskeytti ja alkoi työntää etusormeaan täysin kokemattomaan peppuuni. Vinkaisin hivenen tuskaisesti mietin kuumeisesti, mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä. Jännittäminen vain pahensi tilannetta, mutta rentoutuminen tuntui tekevän tunteesta takapuolessani paremman. Emilia työnsi kiireettömästi sormensa kokonaan sisääni ja antoi minun jopa hetken tottua tilanteeseen, ennen kuin veti sormensa kauemmas ja sitten taas takaisin. Huokailin hengästyneenä varsin raskaasti ja kovaa Emilian sormen upotessa kerta toisensa jälkeen minuun. Tämäkään ei vielä tuntunut riittävän Emilialle, joka veti sormensa lähes kokonaan pois minusta ja alkoi sovittaa toista limoistani märkää sormeaan pepulleni.
Jätin vastustelut sikseen, koska – rehellisesti sanottuna – halusin kokeilla sitä. Työnsin peppuani hieman ylemmäs ja koitin rentoutua parhaani mukaan. Emilia ei taaskaan pitänyt kiirettä vaan antoi pepulleni runsaasti aikaa tottua tilanteeseen, mutta vääjäämättömästi hän silti sormensa minuun työnsi. Saatuaan sormiensa päät peppuuni, hän hetken lepotauon jälkeen alkoi työntää niitä syvemmälle, eikä pysähtynyt, ennen kuin ne olivat kokonaan sisälläni. Kaksi toisen naisen sormea pepussani, en olisi voinut uskoakaan sitä vielä eilen aamulla. Emilia odotti taas hetken ja alkoi sitten liikuttaa sormiaan edestakaisin, ensin rauhallisesti, mutta joka työntö vauhtia hieman kiihdyttäen. Vingahdukseni ja huokaukseni alkoivat taas kuulua kovemmin.
Emilia piti toista kättään lanteillani ja työnteli sormiaan minuun ja aika vauhtia. Peppuni alkoi jo hieman kuumottaakin, mutta se ei estänyt minua vinkumasta kiimoissani. Emilia oli noussut takanani seisomaan paremman asennon saadakseen ja työnteli sormiaan aikamoisella voimalla. Toinen käsi hakeutui kuin huomaamatta pillulleni ja sitä myöten klitalleni, jota hän alkoi samaan aikaan hyväillä taitavasti. ’Nyt hän kyllä luulee minua huoraksi’, ajattelin itsekseni kuullessani ääneni pyytävän häntä hieromaan minua kovemmin. Emilia tuntui noudattavan ohjettani ja jopa puristi klitaani hieman. Tunsin, etten kauaa tätä kestäisi ja Emilia tiesi sen myös. Hän veti vielä kerran sormensa lähes kokonaan minusta ja otti paremman otteen klitastani. Sitten hän työnsi sormensa voimalla aivan kokonaan peppuuni ja puristi toisella kädellään klitaani voimakkaasti. Kiljahdin kimeästi lauetessani luultavasti kovemmin kuin koskaan. Tunsin kauhukseni Emilian vielä jatkavan käsiensä liikettä. Ehdin vain pari kertaa pyörähtää kiimoissani puolelta toiselle, ennen kuin laukesin uudestaan.
Menetin varmaan hetkeksi tajuntani, koska avatessani silmäni huomasin katsovani suoraan Emilian hymyileviin kasvoihin. Ulkona alkoi olla jo hämärää ja minua väsytti.
”No, piditkö?”, Emilia kysyi. Kysymys hämmensi minut hetkeksi. Olin toki nauttinut, se oli parempaa kuin mikään aikoihin, mutta olisiko se vähän turhan lutkamaista myöntää se? Minähän en ollut antanut suostumustani mihinkään. Olin laittanut jopa vastaan. Nousin seisomaan ja mietin kuumeisesti näitä asioita, mutta vilkaisu Emilian ystävällisiin kasvoihin sai minut päättämään.
”Pidin…… Kiitos….” Tunsin punastuvani hieman. Emilia käveli lähemmäs, painoi kätensä pehmeästi poskilleni ja suuteli minua. Huomasin suutelevani takaisin.
-----------------------
Vieläkö haluutte lukea Sannasta, vai jätetäänkö tyttöparka jo rauhaan?
jatketaan sitten Sannan tarinaa
------------------------
Silmäluomeni tuntuivat raskailta, mutta sain ne hetken yrittämiseen jälkeen auki. Tuijotin hyvän tovin kattoon ja koitin saada asioita järjestykseen sotkuisessa mielessäni. Huonolla tuloksella. Vilkaistessani ikkunasta huomasin auringon olevan jo korkealla. Päätä kääntämällä huomasin, että kello oli jo melkein kaksitoista. Hitaasti mielikuvat illan tapahtumista alkoivat tihkua päähäni kuin puuro lautasen reunalta. Yhtä hitaasti, mutta valitettavan vääjäämättömästi, aloin tajuta, että minua oli julmasti käytetty hyväksi… raiskattu.
Nousin päätäni pidellen istumaan. Minua huimasi hieman, mutta olo ei muuten ollut mitenkään erityisen kurja. Tukkani oli poskeni vierestä vielä hieman märkä, jossa kostea rätti oli ollut. Liikahdin hieman ja irvistin iljettävästä tunteesta jalkovälissäni. Vilkaisin alas ja muistin, että Emilia oli jättänyt litimärät pikkarini yöksi jalkaani. Nousin kankeasti pystyyn ja riisuin ne pois ja heitin pyykkikasaan. Hain uudet housut kaapista ja mietin, mitä tekisin seuraavaksi. Mahani kurina ratkaisi asian puolestani, joten lähdin hoipertelemaan kohti jääkaappia.
Emilia istui pöydän ääressä syöden hitaasti leipäänsä ja tuijottaen ikkunasta ulos. Pysähdyin kuin seinään ja tuijotin häntä pitkään, mutta Emilia ei eväänsä heilauttanut. Uskaltauduin lopulta kävelemään hänen ohitseen hakemaan itselleni syötävää. Ehdin syödä melkein koko leivän ennen kuin Emilia havahtui. Hänen katseensa siirtyi silmiini ja katsoi minua lämpimästi hymyillen. En oikein tiennyt, miten suhtautua, mutta en hymyillyt takaisin, vaan käänsin katseeni pois. Hän ei sanonut mitään, mutta minun saadessa leipäni syötyä ja noustessa ylös, hän nousi myös. Seisoin säikkynä paikallani, kun hän käveli tyynesti eteeni ja katseli minua taas pitkään silmiin. Hetken luulin, että hän tekisi taas jotain kamalaa, mutta hän vain hetken siveli poskeani sormillaan ja hymyili minulle hieman.
”Mitä sinä oikein minusta haluat?” kysyin väsyneellä äänellä.
”Vain hieman hauskuutta elämääni”, kuului tyly vastaus. Huokaisin ja painoin pääni. Emilialla oli taas farkut jalassaan, joskin eri farkut kuin eilen. Mietin, etten ollut nähnyt hänen ihoaan kovinkaan paljoa, koska hän ei riisunut edes päällyspaitaansa muiden nähden. Jostain syystä tämä seikka sai minut hieman pettyneeksi, vaikken tajunnutkaan miksi. Sitten tunsin hänen kätensä alkavan laskeutua ja leväten kohta olkapäälläni, mutta tuntui olevan lähdössä alemmas.
”Älä… ei nyt. Ei heti aamusta. Ymmärrät kai, että olen hieman… no, täysin tolaltani vieläkin”, pyysin hiljaa, mutten uskaltanut ottaa hänen kädestään kiinni, hän saattaisi taas lyödä. Mutta Emilia ei lopettanut kätensä liikettä, vaan siveli hetken käsivarttani ja sitten varovasti toista rintaani. Huokaisin ja laskeuduin polvilleni.
”Ole kiltti”, pyysin niin nöyrästi ja nätisti kuin vain pystyin, ”Ei nyt.” Emilia katsoi minua pitkään ja tuntui miettivän. Lopulta hän nyökkäsi.
”Seuraavaan ruikutukseesi en suostu ja otan ensi kerran astetta rajummin”, hän sanoi valaen jäävettä suoniini, mutta veti kätensä läheltäni ja astui askeleen taaemmas.
”Kiitos…”, sanoin huokaisten ja nousin. Jäin katsomaan hetkeksi häntä silmiin. Emilia vastasi katseeseen ujostelematta. Hän näytti varsin nätiltä ikkunasta tulevaa auringon valoa vasten. Käänsin katseeni väkisin hänen sinisistä silmistään ja mutisin käyväni suihkussa. Oloni oli hieman likainen puhumattakaan sotkusta haaroissani. Emilian silmät kirkastuivat.
”Suihkuun? Odota hetki, niin haen kamerani.”
Suihkussa käynti ei ollut koskaan ollut yhtä kiusallista, mutta lupauksensa Emilia piti eikä koskenutkaan minuun, otti vain taas muutamia kuvia ja jätti minut jopa sitten yksin, josta olin hiljaa todella kiitollinen. Lopun päivää vietin Emiliaa vältellen lähinnä ulkona kävellen. Aurinkoinen ja lämmin päivä näytti asiani toisesta valosta, enkä ollut enää niin pahoillani tapahtuneesta. Tokihan minua edelleen harmitti paljon… mutta jotenkin lievemmällä tavalla.
Mutta kämpillekin piti palata. Ja Emilia odotti minua siellä jo. Hänen hymynsä ei luvannut hyvää, vaikka hänen silmissään ei olisikaan taas ollut sitä outoa kiiltoa. Hän asteli suoraan luokseni, kietoi kätensä kaulalleni ja suuteli minua suoraan suulle. Hän oli hieman minua pitempi, joten jouduin hieman taivuttamaan päätäni taakse suutelua varten. Nytkään en suudellut takaisin. Hän ei pitänyt minua itseään vasten vaan jätti väliimme hajuraon. Nyt, kun pystyin ajattelemaan selkeämmin, muistin, ettei hän ollut eilenkään antanut rintojensa koskea minuun. Annoin hänen kielensä vapaasti seikkailla suussani miettiessäni itse muita, vaikka se ei kauaa onnistunutkaan, ja palauduin nykyhetkeen.
Emilia irrottautui minusta, otti minua kädestä kiinni ja veti minut keskelle huonetta.
”Riisuudu”, hän sanoi sitten tasaisella äänellä. Häkellyin näinkin suoraa käskyä hetken ajan liikaa ja sain taas iskun poskelleni.
”Vain paidat”, hän tarkensi sitten. En epäröinyt enää. Poskeani kuumotti hieman kovan iskun jäljiltä, mutta nostin käteni sille vasta kun rintani olivat taas paljaat ja paitani pöydällä. Emilia katsoi minua taas hetken ja otti sitten käsistäni kiinni. Hetken hän vain piteli käsiäni ja kiskaisi minut sitten liikkeelle ja siirsi ikkunaa vasten. Rintani osuivat ikkunaan ruudun hieman tärähtäessä. Katsoin kauhuissani ulos ettei siellä ollut ketään. Ketään ei onneksi ollut näkyvissä. Ikkuna antoi pienen puiston suuntaan ja vasemmalla näkyi tämän talon toinen siipi. Ikkunoissa oli onneksi useimmissa verhot jo edessä ja valotkin vain yhdessä. Oli tosin vielä melko valoisaa, ettei valot olleet tarpeenkaan. Saatoin vain toivoa, että kaikilla oli parempaakin tekemistä lauantai-illalla kuin katsella meidän ikkunaamme.
Emilia tuli taakseni – jättäen taas pienen välin – ja toi kätensä suoraan rinnoilleni. Säpsähdin hieman pelästyneesti, mutta pidin käteni ikkunaa vasten enkä liikkunut hänen alkaessa taas hieroa ja puristella rintojani. Katsoin koko paniikissa liikkuiko joku puistossa. Vasta, kun Emilia laski toisen kätensä vatsalleni, keskityin siihen, mitä huoneessa tapahtui. Emilia hyväili nyt hetken vatsaani varsin ihanasti saaden minut hieman rentoutumaan, joten en edes säpsähtänyt hänen työntäessä kätensä housuihini. Hän alkoi pyörittää sormiaan taitavasti klitallani saaden minut sulkemaan silmäni ja unohtamaan, että seisoimme ikkunan edessä. Emilia sipaisi toisella kädellään pitkät hiukseni sivuun ja alkoi suudella niskaani samalla painaen minua edelleen ikkunaa vasten. Kauaa en hiljaa enää malttanut pysyä vaan ilmoille kantautui minun kiihkeä huokaukseni.
Emilia kiskaisi minut ikkunan edestä ja työnsi minut pöytää vasten. Hän painoi rintani pöydän kovaa pintaa vasten jalkojeni jäädessä lattialle. Sitten hän kumartui taakseni ja alkoi availla housujani ja sitten riisua niitä. Odotin jalat hieman täristen paikoillani, että olisin taas alastomana hänen edessään. Tunsin pikkuhousujenikin valuvan nilkkoihini ja Emilian katseen kostuneella pillullani. Minua alkoi hieman jännittää ja koitin painaa jalkojani yhteen, mutta Emilia pakotti ne takaisin levälleen. Hän ei kuitenkaan nyt lyönyt minua temppuilusta. Emilia nuolaisi paria sormeaan, asetti ne pillulleni ja alkoi sitten hitaasti työntää niitä taas sisääni. Käteni puristuivat nyrkkiin ja nostin itseäni hieman käsieni varaan ja koitin pysyä paikoillani. Levitin jalkojani hieman antaakseni Emilialle parhaan mahdollisen alan työskennellä kimpussani. Eikä minun pieni liikahtelu saanut Emilian sormia ainakaan tuntumaan sen pahemmalta, päin vastain.
Emilia sai sormensa sisälleni ja alkoi taas liikuttaa niitä rauhalliseen tahtiin. Hän siirtyi hieman sivummalle ja alkoi hyväillä peukalollaan samalla klitaani. Tunsin suorastaan valuvani reisilleni ja hänen sormilleen. En uskaltanut katsoa taakseni ja katsoa Emilian viekkaasti hymyileviä kasvoja minun kostuessa näin nopeasti. Sormet pysähtyivät välillä ja hyväilivät minua sisältä hetken ennen kuin taas alkoivat edestakaisen liikkeen. Huokailin hiljaisella äänellä ja tunsin saavani pian taas huippuni. Mutta tämä ei vielä riittänytkään Emilialle. Sen huomasin, kun tunsin hänen vetävän limaiset sormensa minusta ja nostavan ne pepulleni, johon en ollut edes itse vielä koskenut.
”Hei.. ei! Ei sinne”, sanoin hermostuneena ja aloin liikahdella.
”Ruikutus kuultu ja jätetty huomiotta”, Emilia kuittasi takaani, ”Sanoinhan ottavani nyt vähän rajummin.” En ehtinyt valittaa, kun hän jatkoi: ”Sinä et aamulla halunnut, nyt sitten haluat.” Se kuulosti lopulliselta päätökseltä, joten minun ei auttanut muu kuin totella. Koitin silti vielä luikerrella irti tilanteesta.
”Mutta kukaan ei ole vielä edes koskenut minua sieltä…”
”No, nyt on”, Emilia keskeytti ja alkoi työntää etusormeaan täysin kokemattomaan peppuuni. Vinkaisin hivenen tuskaisesti mietin kuumeisesti, mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä. Jännittäminen vain pahensi tilannetta, mutta rentoutuminen tuntui tekevän tunteesta takapuolessani paremman. Emilia työnsi kiireettömästi sormensa kokonaan sisääni ja antoi minun jopa hetken tottua tilanteeseen, ennen kuin veti sormensa kauemmas ja sitten taas takaisin. Huokailin hengästyneenä varsin raskaasti ja kovaa Emilian sormen upotessa kerta toisensa jälkeen minuun. Tämäkään ei vielä tuntunut riittävän Emilialle, joka veti sormensa lähes kokonaan pois minusta ja alkoi sovittaa toista limoistani märkää sormeaan pepulleni.
Jätin vastustelut sikseen, koska – rehellisesti sanottuna – halusin kokeilla sitä. Työnsin peppuani hieman ylemmäs ja koitin rentoutua parhaani mukaan. Emilia ei taaskaan pitänyt kiirettä vaan antoi pepulleni runsaasti aikaa tottua tilanteeseen, mutta vääjäämättömästi hän silti sormensa minuun työnsi. Saatuaan sormiensa päät peppuuni, hän hetken lepotauon jälkeen alkoi työntää niitä syvemmälle, eikä pysähtynyt, ennen kuin ne olivat kokonaan sisälläni. Kaksi toisen naisen sormea pepussani, en olisi voinut uskoakaan sitä vielä eilen aamulla. Emilia odotti taas hetken ja alkoi sitten liikuttaa sormiaan edestakaisin, ensin rauhallisesti, mutta joka työntö vauhtia hieman kiihdyttäen. Vingahdukseni ja huokaukseni alkoivat taas kuulua kovemmin.
Emilia piti toista kättään lanteillani ja työnteli sormiaan minuun ja aika vauhtia. Peppuni alkoi jo hieman kuumottaakin, mutta se ei estänyt minua vinkumasta kiimoissani. Emilia oli noussut takanani seisomaan paremman asennon saadakseen ja työnteli sormiaan aikamoisella voimalla. Toinen käsi hakeutui kuin huomaamatta pillulleni ja sitä myöten klitalleni, jota hän alkoi samaan aikaan hyväillä taitavasti. ’Nyt hän kyllä luulee minua huoraksi’, ajattelin itsekseni kuullessani ääneni pyytävän häntä hieromaan minua kovemmin. Emilia tuntui noudattavan ohjettani ja jopa puristi klitaani hieman. Tunsin, etten kauaa tätä kestäisi ja Emilia tiesi sen myös. Hän veti vielä kerran sormensa lähes kokonaan minusta ja otti paremman otteen klitastani. Sitten hän työnsi sormensa voimalla aivan kokonaan peppuuni ja puristi toisella kädellään klitaani voimakkaasti. Kiljahdin kimeästi lauetessani luultavasti kovemmin kuin koskaan. Tunsin kauhukseni Emilian vielä jatkavan käsiensä liikettä. Ehdin vain pari kertaa pyörähtää kiimoissani puolelta toiselle, ennen kuin laukesin uudestaan.
Menetin varmaan hetkeksi tajuntani, koska avatessani silmäni huomasin katsovani suoraan Emilian hymyileviin kasvoihin. Ulkona alkoi olla jo hämärää ja minua väsytti.
”No, piditkö?”, Emilia kysyi. Kysymys hämmensi minut hetkeksi. Olin toki nauttinut, se oli parempaa kuin mikään aikoihin, mutta olisiko se vähän turhan lutkamaista myöntää se? Minähän en ollut antanut suostumustani mihinkään. Olin laittanut jopa vastaan. Nousin seisomaan ja mietin kuumeisesti näitä asioita, mutta vilkaisu Emilian ystävällisiin kasvoihin sai minut päättämään.
”Pidin…… Kiitos….” Tunsin punastuvani hieman. Emilia käveli lähemmäs, painoi kätensä pehmeästi poskilleni ja suuteli minua. Huomasin suutelevani takaisin.
-----------------------
Vieläkö haluutte lukea Sannasta, vai jätetäänkö tyttöparka jo rauhaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos sitä kerran on!
et lopeta paskan jauhanta heti ja osta jugurtti
Etkö parempaan pysty, aika kehnoa. Voisin helposti laittaa paremmaksi jos viitsisin.
... mikset sitten tee niin? oos ny ihan shh, vine off! et kuiteskaa osais kirjottaa noin hyvin :P
Juu, en tosiaan pysty tämän parempaan. Yötä myöten tätäkin juttua väänsin ja koitin tehä siitä parhaan jutun ikinä, jotta kaikki mun tuhannet fanit saisi nautinnollisen lukukokemuksen. Kirjoita sinä viisaampana parempi, jotta minä saisin selville, mikä minun tarinassani on vialla. Olisin ikuisesti kiitollinen neuvoistasi.
jatka
Ei todellakaan jätetä rauhaan.
Tämä alistusta yliopistolla-sarja on paras sarja mitä olen koskaan lukenut !
Odotan aina innolla jatko osaa !
Mutta harmikseni voin todeta kaikki hyvä loppuu aikanaann !
Oikein hyvä tarina, teki tehtävänsä;) Mielelläni lukisin lisää, joten anna palaa vaan.
B.
Hyviä tarinoita! Jos vaan inspiraatiota riittää niin kannattaa kyllä kirjoittaa lisää näitä. Jatka samaan malliin. ^-^
:-)
Lisää tätä aivan loistava!!
jatka tarinaa.
Lisää vain :)
Todella TODELLA hyvää tekstiä!