Tahtoisin pyytää teiltä kokeneilta ihmisiltä, että kuinka vakava pakko-oireinen häiriö oikeastaan on? Tiedän, että riippu täysin ihmisestä, mutta tahtoisin kertoa teille minun tapauksestani:
Olen täysin perfektionisti. Ensinnäkin, en pysty nukkumaan, jos huoneeni ei ole täydellisessä järjestyksessä. Vaikka vanhemmat käskevät mennä heti nukkumaan, ja vaatteet lojuvat lattialla, odotan niin kauan, että vanhemmat menevät nukkumaan, ja menen sitten järjestämään vaatteeni.
Vaatteet eivät voi olla miten sattuu. Joka lajille on oma pinonsa; kauluspaidat, neuleen, hupparit yms. Huomisen asukokonaisuus on viikattuna korissa. Tähän rituaaliin menee yleensä vartti.
Kuten yleensä, häpeän joitakin oireitani. Minulla on rakas harrastus; kasvit. Mutta siitä on joskus harmia. Minulla on tapana nimetä kasvini, joita on yhteensä huoneessani 47. Käyn jokaisen kasvin läpi joka ilta, ja sanon kullekkin hyvää yötä nimellään. Tähän voi mennä kymmeniä minuutteja. En ole varma, mutta taidan pelätä, että kasvit "ottavat nokkiinsa", jos en puhu niille, ja ne kuolevat.
Rukoilen myös joka ilta, ellen nukahda väsymykseltäni. Tähän menee yleensä 20-30min, ja käyn läpi kaikki rakkaat ihmiset, ja etten pelkäisi. Kaikkia mahdollisia pelkoja pyydän tapahtumatta.
Hampaiden pesu on myös melkoinen rituaali. Jos en harjaa joka kulmaa 9 kertaa edestakaisin, tapahtuu jotakin kamalaa.
Joka-aamuinen rituaali, josta kärsin fyysisesti, on kynsien leikkuu ja niiden välien harjaaminen. Harjaan karkealla kynsiharjalla kummatkin kädet 90 kertaa edestakaisin. Kynsien ympärykset halkeilevat ja ovat kuivat.
Käsien pesu ja yleinen hygienia ovat ongelmana. En pysty kirjoittamaan esim. koulun näppäimistöllä kunnolla, pelkään eniten kaikenmaailman loisia, kuten kihomatoja.
Tuossa oli yleisimmät rituaalini, jotka siis toistuvat PÄIVITTÄIN.
Mutta pahimmat ovat ajatukset, jotka putkahtelevat päähäni, esimerkiksi, jos en tee jotain tiettyä tekoa, tai sano jotain asiaa, tapahtuu jotain kamalaa ja peruuttamatonta. Se on aivan kamalaa. Kulutan monia minuutteja päivässä tekemällä täysin turhia asioita, koska mieleni pakottaa minut siihen, ja ellen tottele, tapahtuu jotain hirveää.
Olen yrittänyt puhua äidilleni, mutta hän ei ota minua oikein tosissaan. Hän tietää, että yritän saada itsestäni esiin kaikenmaailman ongelmat, koska se tekisi minusta vielä erityisemmän kuin olen. Mutta nyt, olen tosissani, ja vähän peloissani. Rakastan äitiäni, hän on ihana, muttei juurikaan osaa auttaa.
Tahdon siis tietää, viittaako oireeni minkäänlaiseen pakko-oireiseen häiriöön, ja jos näin on, kuinka vakavia ne ovat, ja mitä minun pitäisi tehdä? Mitä voi tapahtua tulevaisuudessa?
Kiitos kaikille, jotka jaksavat lukea minusta ja ongelmastani, saatika pystyvät neuvomaan minua ongelmassani.
Olen täysin perfektionisti. Ensinnäkin, en pysty nukkumaan, jos huoneeni ei ole täydellisessä järjestyksessä. Vaikka vanhemmat käskevät mennä heti nukkumaan, ja vaatteet lojuvat lattialla, odotan niin kauan, että vanhemmat menevät nukkumaan, ja menen sitten järjestämään vaatteeni.
Vaatteet eivät voi olla miten sattuu. Joka lajille on oma pinonsa; kauluspaidat, neuleen, hupparit yms. Huomisen asukokonaisuus on viikattuna korissa. Tähän rituaaliin menee yleensä vartti.
Kuten yleensä, häpeän joitakin oireitani. Minulla on rakas harrastus; kasvit. Mutta siitä on joskus harmia. Minulla on tapana nimetä kasvini, joita on yhteensä huoneessani 47. Käyn jokaisen kasvin läpi joka ilta, ja sanon kullekkin hyvää yötä nimellään. Tähän voi mennä kymmeniä minuutteja. En ole varma, mutta taidan pelätä, että kasvit "ottavat nokkiinsa", jos en puhu niille, ja ne kuolevat.
Rukoilen myös joka ilta, ellen nukahda väsymykseltäni. Tähän menee yleensä 20-30min, ja käyn läpi kaikki rakkaat ihmiset, ja etten pelkäisi. Kaikkia mahdollisia pelkoja pyydän tapahtumatta.
Hampaiden pesu on myös melkoinen rituaali. Jos en harjaa joka kulmaa 9 kertaa edestakaisin, tapahtuu jotakin kamalaa.
Joka-aamuinen rituaali, josta kärsin fyysisesti, on kynsien leikkuu ja niiden välien harjaaminen. Harjaan karkealla kynsiharjalla kummatkin kädet 90 kertaa edestakaisin. Kynsien ympärykset halkeilevat ja ovat kuivat.
Käsien pesu ja yleinen hygienia ovat ongelmana. En pysty kirjoittamaan esim. koulun näppäimistöllä kunnolla, pelkään eniten kaikenmaailman loisia, kuten kihomatoja.
Tuossa oli yleisimmät rituaalini, jotka siis toistuvat PÄIVITTÄIN.
Mutta pahimmat ovat ajatukset, jotka putkahtelevat päähäni, esimerkiksi, jos en tee jotain tiettyä tekoa, tai sano jotain asiaa, tapahtuu jotain kamalaa ja peruuttamatonta. Se on aivan kamalaa. Kulutan monia minuutteja päivässä tekemällä täysin turhia asioita, koska mieleni pakottaa minut siihen, ja ellen tottele, tapahtuu jotain hirveää.
Olen yrittänyt puhua äidilleni, mutta hän ei ota minua oikein tosissaan. Hän tietää, että yritän saada itsestäni esiin kaikenmaailman ongelmat, koska se tekisi minusta vielä erityisemmän kuin olen. Mutta nyt, olen tosissani, ja vähän peloissani. Rakastan äitiäni, hän on ihana, muttei juurikaan osaa auttaa.
Tahdon siis tietää, viittaako oireeni minkäänlaiseen pakko-oireiseen häiriöön, ja jos näin on, kuinka vakavia ne ovat, ja mitä minun pitäisi tehdä? Mitä voi tapahtua tulevaisuudessa?
Kiitos kaikille, jotka jaksavat lukea minusta ja ongelmastani, saatika pystyvät neuvomaan minua ongelmassani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On melko selvää, että tapauksessasi on kyse joko pakko-oireisesta häiriöstä tai sen lievemmästä muodosta pakko-oireisesta persoonallisuushäiriöstä.
Sinun tulisi hakeutua nyt pikimmiten hoitoon, koska jonot ovat yleensä pitkiä ja odottamisen aikana tila voi pahentua entisestään. Koska olet kuitenkin vasta 14-vuotias, sinulla on useita mahdollisia reittejä hoitoon hakeutumiseksi.
Ensimmäinen vaihtoehtosi on käydä kouluterveydenhoitajalla, joka antaa sinulle lähetteen eteenpäin. Tämä voi olla jopa nopein tapa päästä eteenpäin. Seuraava vaihtoehto on varata aika kuntasi terveyskeskuksen yleislääkärille, joka puolestaan antaa lähetteen eteenpäin. Kunnallisen terveydenhuollon kautta ei ole mahdollista päästä suoraan psykologin tai psykiatrin vastaanotolle, vaan se vaatii aina aluksi mainitsemani yleislääkärillä käynnin. Viimeisenä vaihtoehtona on yksityinen psykiatri, jolle ajan voi varata suoraan. Yksi käynti maksaa yksityisellä psykiatrilla kuitenkin noin 40-100 euroa. Muut reitit ovat sinulle käsittääkseni ilmaisia.
Valitsetpa minkä reitin hyvänsä, niin muista kertoa kaikista oireistasi, vaikka ne hävettäisivätkin. Muuten asiasi saatetaan tulkita väärin.
Tämä ohje on kaikista tärkein: älä tyydy pelkkään lääkehoitoon, vaan vaadi päästä terapiaan. Lääkehoitoa ei kannata pääsääntöisesti myöskään aloittaa ennen psykiatrin tapaamista. Lääkkeiden käytössä piilee myös monia vaaroja, joista sinulle ei tulla kertomaan yhtään mitään. Niistä löydät tietoa esimerkiksi englannin kielisestä Wikipediasta, mikäli kielitaitosi vain riittää. Pakko-oireiseen häiriöön käytetyt lääkkeet ovat SSRI (Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä)-lääkkeitä.
Ennen kuin pääset hoitoon saakka, voit käydä lainaamassa kirjastosta esimerkiksi Edna Foan kirjan Kerrasta poikki. Jotkut ovat jopa päässeet eroon sairaudestaan pelkästään sen avulla.
Nyt kun mietin asiaa vielä oikein päivänvalossa, niin olisin ehdottomasti sitä mieltä, että sinun ei tulisi aloittaa minkäänlaista lääkitystä. Ei kannata kokeilla meneekö loppu elämä pilalle jonkin SSRI-lääkkeen takia.
Lääkkeiden käyttö on tietenkin oma valintasi, mutta kehottaisin karttamaan niitä niin pitkälle kuin vain pystyy. Itselläni on sinun omaasi pahempi pakko-oireinen häiriö enkä käytä silti lääkkeitä.
Mainitsit myös että rukoilet paljon. Ei siis varmaankaan tarvitse erikseen mainita kenen puoleen olisi kaikista parasta asiassa kääntyä? :)
Älä tee asiassa hätiköityjä päätöksiä, vaikka lääkäri, psykiatri tai psykologi painostaisikin.
Kokemuksesta voin sanoa, että oireesi vaikuttavat aika merkittäviltä, eli haittaavat jokapäiväistä elämääsi. Suosittelen hakeutumista psykiatrille. Mitä nopeammin hoitoon pääset, sitä parempi.
Oma mielipiteeni lääkkeistä on se, ettei SSRI lääkkeissä ainakaan omalla kohdallani ole ollut mitään haittaa. 40mg Seronil nimistä lääkettä päivässä on nostanut minut ylös suosta ja siitä olen ollut onnellinen. Siihen päälle vielä Kelan tukema psykoterapia niin jo on alkanut tunnelin päässä näkyä valoa :)
oli haittaa. OCD:n kanssa oppii elämään ilmankin lääkkeitä, kun ottaa terveen järjen käteen. Itseään ei pidä ottaa niin vakavasti ja täytyy ajatella, ettei tapahtuviin asioihin pysty millään tavalla vaikuttamaan kumminkaan. Ei tästä sairaudesta kai koskaan pääse kokonaan eroon, koska se on ehkä synnynnäistä. Ainakin itse muistan ensimmäisiä oireita heti ensimmäisistä ajatuksista lapsuudesta.
Olen samaa mieltä että lääkkeistä tuskin on mitään hirveää apua (itse en ole sellaisia tosin koskaan vetänyt), omasta järjestä on enemmän hyötyä. Lopultahan me kaikki sekoaisimme jos vaan vetäisimme lääkkeitä eikä ajateltaisi itse ongelmaa tai tehtäisi mitään sen poistamisen eteen.. :D Pitää oppia hyväksymään epävarmuus tosiaan, OCD haluaa että olet 100% varma kaikesta, mutta se ei ole mahdollista. OCD on valheille rakentunut sairaus.
Kumpi on parempi; se, että ahdistut tehdessäsi pakkotekoja vai se, että ahdistut vastustaessasi pakkotekoja? Valitsisin itse jälkimmäisen, siitä on enemmän hyötyä; Mitä kauemmin vastustaa noita oireita, eli ei tee rituaaleja vaan koittaa sinnitellä ahdistuksen yli, sitä enemmän ne laimentuvat ja muuttuvat merkityksettömiksi, jolloin eivät haittaa enää niin paljoa jos ollenkaan. Se vie toki aikaa mutta kannattaa.
Ei missään nimessä kannata heti mennä ruinaamaan lääkkeitä! Minulla itselläni oli nuorempana, juuri sinun ikäisenäsi ja vähän vanhempana, samoja oireita. Tuo rukoilu on varsin tuttua; minulla siihen liittyivät myös oudot laskemiset ja muut varmistelut. "Hyvää yötä" en toivottanut kasveille, mutta pehmoleluille hyvinkin. Itse pääsin pakko-oireisesta häiriöstäni (joka muuten oli sangen vakava, erilaisia ilmenemismuotoja oli kymmeniä ellei satoja) kerralla, vaikka joskus olenkin taantunut väliaikaisesti vanhoihin tapoihini. Harvoin, onneksi.
Minulla se kävi niin, että otin yhden ainoan pakkomielteen itselleni - ja se pakkomielle oli se, ettei minulla olisi enää muita pakkomielteitä! Aloin myös ottaa kalaöljykapseleita, jotka todellakin auttoivat. Niiden pitäisi alkaa tehota muutamassa viikossa, luulisin. Kapseleiden napsiminen on helppoa, mutta henkinen puoli on raskas. Tiedän että on vaikeaa mennä nukkumaan, kun pelkää että ties kuka läheinen henkilö kuoleekin, kun jättää rituaalit ym. ajattelematta/tekemättä. Sinun pitää kuitenkin pakottaa itsesi siihen. Kun siihen kerran pystyt, ja huomaat ettei mitään tapahdukaan, on tärkein askel otettu. Pian pakkoajatuksien jättäminen huomiotta on aina vain helpompaa.
Yritä tätä ensin rauhassa, ja mene vasta sitten lääkärille. Lääkkeet eivät ole ainoa ratkaisu.
Kannatan myös taistelemista pakkomielteitä vastaan omalla tahdonvoimallasi. Itse olen kärsinyt nuoruudessani täysin samoista pakkomielteistä, esimerkiksi tuo rukoilu; kaikki tuttavat ja naapurin kaimat piti rukouksessa muistaa, muuten sattuisi jotain kamalaa...
Tiedän, vaikka järki sanoo, että kyseiset rituaalit ovat aivan naurettavia, on niistä kuitenkin mahdottoman vaikeaa päästää irti. Aloita kuitenkin pienillä askelilla; jätä joka ilta muutama toisto tai rituaali suorittamatta. Ja vaikka pakkoajatukset väittäisivätkin vaikka mitä tapahtuvan, älä silti tee niiden käskyn mukaan, taistele ajatuksia vastaan ajattelemalla järkevästi: "mitään pahaa ei tapahdu, minä en voi omilla ajatuksillani saada aikaan mitään pahaa". Seuraavana tai sitä seuraavana päivänä huomaat, ettei rituaalien tekemättä jättäminen aiheuttanutkaan mitän niistä pahoista asioista, joita pelkäsit. Ajatusten "kuuntelematta jättäminen" voi tuntua aluksi todella ylitsepääsemättömältä, mutta ne alkavat vähitellen hävitä, kun pakotat itsesi olemaan toimimatta niiden mukaan.
Tsemppiä!!
Juuri tuon rukoilun kanssa itsellänikin on ns. 'ongelma'. Eli siis kaikki sukulaiset ja suurinpiirtein koko maailma läpi, ettei vain tapahdu mitään hirveää ja sitä kautta yleensä rukouksesta tuli vain fraasi, eikä se enää ollut omasta itsestäni tullut rukous.
Muitakin pakko-oireita mulla on ollut, yritän juuri omalla tahdonvoimalla saada niitä pois.
Tsemppiä kaikille, joilla näitä oireita on!!
Hei! Mä olen täysin samanikäinen kuin sinä, ja mulla on ollut pakko-oireita viisi vuotta. Nyt ne ovat pahimmillaan. Rukoilen joka ilta ettei rakkailleni tapahtuisi mitään, ja siinä kestää kauan. Tarkistelen asioita, avaan ja suljen kaappeja, saan kohtauksen ellei vesihana ole suorassa, jne. Myös keskustellessa mulle tulee pakko-oireita, on pakko takertua johonkin ihan pikkuasiaan eikä pääse siitä irti.
Käyn onneksi psykiatrilla ja terapiassa, mulla on syömishäiriö joten siellä puhutaan enimmäkseen siitä. Mut toivon että saat apua! Mulle auttoi psykiatrilla käyminen. Tsemppiä!