Olen omaishoitaja edelleen ja voisin sanoa, että omaishoitajuuteni alkoi jo lapsena.
Kun olin aivan pieni, toinen vanhemmistani sairastui ja joutui vuodepotilaaksi. Vähän toisella kymmenellä ollessani myös toinen vanhemmistani sairastui ja siitä sitten alkoi omaishoitajuuteni. Olihan minulla vanha isoäiti, joka autteli vointinsa mukaan. Mutta vuosien kuluessa hänestä tuli minulle vielä yksi hoidettava lisää. Myös pikkuveljet auttoivat minua ja vähitellen sain pieniä vapaahetkiä ja aviomieskin löytyi. Veljeni hoitivatkin sitten vanhempiamme kotona melkein kaksikymmentä vuotta. Vanhempamme saivat olla kotona elämänsä viimeisiin hetkiin asti, joka oli minusta todella upea juttu!
Muutin puolisoni kotiin, jossa aloin hoitaa sairasta anoppiani, joka parin vuoden kuluttua kuoli ja samoihin aikoihin mieheni sairastui. Nyt olen hoitanut puolisoani yli 20 vuotta. Hän on vain vähän minua vanhempi, joten omaishoitajuutta voi jatkua helposti vielä toiset 20 vuotta.
Vasta viime vuosina olen tajunnut, että minun pitää huolehtia myös itsestäni ja olenkin ollut muutamana vuonna omaishoitajalomalla. Mitä enemmän ikää tulee, sen tärkeämpiä hengähdystauot ovat. Mieheni ei halua vieraita hoitajia, joten tyttäreni on tuurannut minua ne muutamat harvat kerrat, jolloin olen ollut poissa kotoa.
Tosin meillä on rahasta tiukkaa emmekä saa toimeentulotukea, koska asumme omakotitalossa. Pitäisi ensin myydä talo ja muuttaa vuokralle! Sitten toimeentulotukeakin alkaisi tulla. Onnellinen olen kumminkin siitä, että lapsemme ovat pärjänneet elämässään.
Kun olin aivan pieni, toinen vanhemmistani sairastui ja joutui vuodepotilaaksi. Vähän toisella kymmenellä ollessani myös toinen vanhemmistani sairastui ja siitä sitten alkoi omaishoitajuuteni. Olihan minulla vanha isoäiti, joka autteli vointinsa mukaan. Mutta vuosien kuluessa hänestä tuli minulle vielä yksi hoidettava lisää. Myös pikkuveljet auttoivat minua ja vähitellen sain pieniä vapaahetkiä ja aviomieskin löytyi. Veljeni hoitivatkin sitten vanhempiamme kotona melkein kaksikymmentä vuotta. Vanhempamme saivat olla kotona elämänsä viimeisiin hetkiin asti, joka oli minusta todella upea juttu!
Muutin puolisoni kotiin, jossa aloin hoitaa sairasta anoppiani, joka parin vuoden kuluttua kuoli ja samoihin aikoihin mieheni sairastui. Nyt olen hoitanut puolisoani yli 20 vuotta. Hän on vain vähän minua vanhempi, joten omaishoitajuutta voi jatkua helposti vielä toiset 20 vuotta.
Vasta viime vuosina olen tajunnut, että minun pitää huolehtia myös itsestäni ja olenkin ollut muutamana vuonna omaishoitajalomalla. Mitä enemmän ikää tulee, sen tärkeämpiä hengähdystauot ovat. Mieheni ei halua vieraita hoitajia, joten tyttäreni on tuurannut minua ne muutamat harvat kerrat, jolloin olen ollut poissa kotoa.
Tosin meillä on rahasta tiukkaa emmekä saa toimeentulotukea, koska asumme omakotitalossa. Pitäisi ensin myydä talo ja muuttaa vuokralle! Sitten toimeentulotukeakin alkaisi tulla. Onnellinen olen kumminkin siitä, että lapsemme ovat pärjänneet elämässään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On ihana asia että olet alkanut ajatella myös omaa jaksamistasi.
On todellakin korkein aika.
Itse olen ollut kymmenisen vuotta omaishoitaja.
Mutta paljon kauemmin huolehtija, en osaa sanoa koska varsinainen omaishoitajuus todella alkoi.
Jos sen määrittelee omaishoidontuen saaminen niin vasta noin seitsemän vuotta.
Myös meillä oli erittäin vaikeaa aloittaa intervallijaksot.
Tuntui väillä siltä että luovun yrittämästä kun lähtö oli aina niin vaikeaa.
Mutta nykyisin ei ole ongelmia, mies lähtee mukisematta hoitoon.
Olin muutaman vuoden kerran viikossavuorokauden vapaalla.
Nyt olen pitänyt kahden viikon välein kaksi vuorokautta.
Kesällä pidän pari viikkoa lomaa ja talvella käyn jossain aurinkolomalla.
En olisi jaksanut ilman vapaitani, ne ovat minulle elintärkeitä.
Hoitoon vieminen on alkuun hoitajalle ainakin yhtä vaikeaa kun hoidettavalle, varsinkin jos hoidettava on vastahakoinen.
Onneksi tyttäresi on auttanut, meillä lapset asuvat niin kaukana että ei voi heidän apuunsa turvautua.
Jaksamista sinulle
Saatteko hoitotukea kelalta?
Meille tulee erityishoitotuki ja lisäksi saan vähän omaishoidontukea.
Hoitotukia on kolmea maksuluokkaa, meillä on korkein vähän päälle 300 euroa kk.
Se on aika vaikea saada, pitää olla täysin autettavissa oleva hoidettava.
On se hullua jos olisi luovuttava kodistaan saadakseen yhteiskunnalta apua, varsinkin kun tekee noin arvokasta työtä kun sinä läheistesi eteen teet.
Hoitotukea tulee se alin mahdollinen, muistaakseni jotain kuudenkympin paikkeilla. Onneksi puolisoni ei ole vuodepotilas, mutta vahdittavissa kumminkin. Itsellänikin alkaa olla jos jonkinlaista remppaa, koetan joka tapauksessa pärjätä vielä. Lääkäri sanoi, että joko minä hoidan tai vaihtoehtoisesti hoidettavani on sairalassa.
Tyttäreni opiskelee yliopistossa, onneksi ei kuitenkaan kohtuuttoman kaukana, joten pyrin harvat vapaahetkeni järjestämään tytön aikataulun mukaan.
Se kuuluu sinulle, koska miehesi ei pärjää kun laitoksessa jos sinä et häntä hoida.
Lääkäri kyllä kirjoitti puoltavan lausunnon, mutta kunnassa on tarkat kriteerit. Koska mies kävelee, syö jne omatomisesti, ei omaishoidontukea! Eihän se ole mitään hoitoa, kun vahtii toista:( Pyykkiä kertyy aika lailla, kun "tulee joskus housuun tai sänkyyn". Turha valittaa, toisilla on vielä vaikeempaa.
Puolisoni pitäisi olla vuodepotilas tms.
"Mikäli vaihtoehtona on laitoshoito niin omaishoidontuki kuuluu maksaa."
Jos lääkärikin on puoltanut asiaa ja saatte kelan hoitotukea, pitäisi omaishoidontukea maksaa.
Kyllä jatkuva varuillaan olo ja vahtiminen rassaa fyysisesti ja henkisesti.
Jos ei jonkun mielestä ole hoitoa niin sietäisi kokeilla.
Mutta ainakin toistaiksi on omaishoidontuen maksaminen riippuu täysin kunnan päättäjien mielivallasta.
Minäkin hoidin monta vuotta ilman vapaita, meinasin uupua.
Nyt pidän vapaata säännöllisesti pari vuorokautta ainakin kahdesti kuussa.
Ne vapaapäivät ovat kullan arvoisia, en olisi ilman niitä jaksanut.
Jospa koettasisit pikkuhiljaa saada miehesi ymmärtämään sinunkin tilannettasi.
Vaikeaa se on, tiedän kokemuksesta.
Sydämeni oli murtua kun näin mieheni hädän hänen mentyään ensimmäisiä kertoja hoitoon.
Mutta uskomattoman nopeasti hän tottui, nyt ei ole enää siinä suhteessa ongelmia.