kuinka tyhjältä voi tuntua ilman sitä toista ihmistä. Pienen hetken vierellä oli joku, joka tuntui niin tutulta ja niin hyvältä. Kaikista eniten ottaa päähän se, että olisin voinut tehdä toisenlaisen ratkaisun silloin joskus-kääntää elämäni suunnan. Mutta ajattelin järjellä ja jatkoin sitä, mikä joskus oli tuntunut niin hyvältä idealta. Suunnitelma, joka sopi niin paljon paremmin tähän kylmään maailmaan. En kuitenkaan ole varattu kellekään muulle ihmiselle jos sitä mietitte.
En kysynyt keneltäkään neuvoa. Tiesin, mitä muut sanovat. He olisivat sanoneet, että älä jätä kaikkea jonkun juuri tapaamasi ihmisen takia. Ja sitä sanomattakin selvää neuvoa minä noudatin kuuntelematta lainkaan itseäni tai sitä toista ihmistä. Kuuntelin järkeä, en sydäntäni. En tajunnut, millainen romahdus siitä saattaa syntyä. Vuosia kestänyt tyhjyyden tunne. Ensin ajattelin, että vuodessa se lähtee, sitten ajattelin että kahdessa vuodessa, kolmessa vuodessa.. Ja ei se ole lähtenyt.
Toinen on jatkanut elämäänsä, pakkohan se on. Mutta minä en jaksa, en kykene. Kun valitsin järjellä, tavallaan valitsin myös itseni kuoleman, koska vain sydämestä tulevat päätökset tekevät meidät onnelliseksi. Ja nyt sitten vaellan tässä maailmassa-yksin. Ja inhoan tätä maailmaa, jossa kaiken arvona on menestys, ansiot, status. Jossa kaikki ajattelevat järjellä, eivät tunteella. Jossa ihmiset kuvittelevat ottavansa suuriakin riskejä pelatessaan miljardeilla euroilla. Mutta harva uskaltaa ottaa riskiä ja kuunnella sydäntään.
Kai me siksi olemme niin masentuneita.
En kysynyt keneltäkään neuvoa. Tiesin, mitä muut sanovat. He olisivat sanoneet, että älä jätä kaikkea jonkun juuri tapaamasi ihmisen takia. Ja sitä sanomattakin selvää neuvoa minä noudatin kuuntelematta lainkaan itseäni tai sitä toista ihmistä. Kuuntelin järkeä, en sydäntäni. En tajunnut, millainen romahdus siitä saattaa syntyä. Vuosia kestänyt tyhjyyden tunne. Ensin ajattelin, että vuodessa se lähtee, sitten ajattelin että kahdessa vuodessa, kolmessa vuodessa.. Ja ei se ole lähtenyt.
Toinen on jatkanut elämäänsä, pakkohan se on. Mutta minä en jaksa, en kykene. Kun valitsin järjellä, tavallaan valitsin myös itseni kuoleman, koska vain sydämestä tulevat päätökset tekevät meidät onnelliseksi. Ja nyt sitten vaellan tässä maailmassa-yksin. Ja inhoan tätä maailmaa, jossa kaiken arvona on menestys, ansiot, status. Jossa kaikki ajattelevat järjellä, eivät tunteella. Jossa ihmiset kuvittelevat ottavansa suuriakin riskejä pelatessaan miljardeilla euroilla. Mutta harva uskaltaa ottaa riskiä ja kuunnella sydäntään.
Kai me siksi olemme niin masentuneita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
antaa itselle myös anteeksi ja ne päätökset mitä teit silloin tuntuivat oikeilta .
Se että on huomannut myöhemmin tekevänsä väärän valinnan ,niitä ei voi enään muuksi muuttaa.
opi hyväksymään itsesi ja tekosi ,
koska jokainen tekee virheitä tai miettii paljon ,miksi en voinut tehdä toisin.
Elämässä on kuitenkin paljon asioita joita voi toteuttaa ja saada uutta voimaa niistä.
hyi kamalaa tekstiä!
koskettava kirjoitus sinulla. mutta toisaalta opi myös antamaan itsellesi anteeksi virheitäsi, olet aika armottoman oloinen itseäsi kohtaan ja se jos mikä on väärin.
Tuntuu, että vaadit itseltäsi liikaa sen valossa, mitä odotat muiden ja ympäristön odottavan. Tosiasiassa jokainen on eniten lopulta useimmiten kiinnostunut omasta navastaan, ei muiden valinnoista. Ei silläkään ole merkitystä miten elämä muilla ja muualla menee. Ei kenenkään tavalla ratkaista asioita, vaan sinun omat asiasi ja ajattelusi ovat tärkeitä. Tärkeimpiä sinun elämässäsi kuin koskaan kenenkään muun. Rakasta itseäsi niin paljon, että luotat itseesi ja tuntemuksiin. Ne ovat tienviittoja, joista tiedät, miten jatkaa, miten elää ja miten olla onnellinen. Niillä on aina joku suunta ja jos kuuntelet itseäsi, tiedät mikä se on.
Joskus vaikeinta on olla itsensä kanssa, mutta ei tarvitse olla ristiriidoissa itsensä kanssa välttämättä. Eilisen valinnat ovat menneitä, tämäpäivä on tärkeää. Ei ole muuta suuntaa kuin eteenpäin, tee siitä suunnasta niin hyvä kuin voit.
Miksi sinun pitäisi jaksaa ristiriitaisten tuntemusten kanssa? Ei sitäkään sinulta kukaan odota. Voit tehdä sen, miten tunnet, elää sellaiset valinnat miten tunnet. Niinhän se menee, ettei lopulta kukaan kiittele elämässäsi järkiratkaisuja, mutta ei kyllä mitään muutakaan. Lopulta on tärkeintä, että elää niin, että on itsensä kanssa sovussa valintojensa keskellä. Se rauhoittaa.
Tuntemuksilla, kyynisilläkin, on silti se merkitys, että ne ohjaavat ihmistä kohti sitä, mitä tarvitsee. On tärkeää kuunnella aidosti omaa sisintään, joka ohjaa kyllä tekemään ne oikeat päätökset, mitä tarvitset. Useimmiten ihmiset eivät luota itseensä tarpeeksi, ehkä sinäkään et luottanut. Sanot, että ihmiset ajattelevat vain järjellä, se ei ole niin, monet menevät vaiston perässä.
Älä liikaa jää kiinni hankalaan tilanteeseen, vaan mene eteenpäin.etsi elämääsi ne hyvät asiat, mitkä voit, luovu huonoista. Masennus on suurin merkki siitä, että asiat ei ole niinkuin pitää. Se on kuin jarru elämässä, että näin ei voi jatkaa, jotain muutosta pitää tulla. Elämä ei mene väärien asioiden vuoksi eteenpäin, omat tuntemukset pistää vastaan. Sitäkin kannattaa kuunnella. Se on arvokasta ohjausta, vaikka kurja tuntemus. Masennus estää ihmistä kokemasta asioita, mitkä olis hänelle huonoksi, kun ei ole tai pidäkään olla voimavaroja asioihin, mitä ei kestä.
Onko sinulla loppujen lopuksi vara olla kuuntelematta itseäsi. Tosiasiassa jos eläisimme uudestaan, valitsisimme samat virheet. Niitä tekee niin kauan, kunnes on oppinut sen, mitä elämä haluaa näyttää sinulle. Niin kauan, jos et ole rehellinen itsellesi, teet väärin itseäsi kohtaan, et ole onnellinen.
Uusi kirjoittaja tässä ketjussa. Piti kommentoida tuota jälkiviisautta, väärien valintojen tekemistä. Minusta tuntuu, että itse tekisin samat virheet uudestaan. Kun joutuu tekemään päätöksen epävarmoissa olosuhteissa, eikä tiedä miten tulevaisuus menee, niin ei voi syyttää itseään jälkeenpäin mistään. Tai siis, ei kannata syyttää itseään huonoista ja vääristä valinnoista.
En tarkoita tässä pelkästään ihmissuhteisiin liittyviä valintoja, vaan ylipäätään valintoja. Itse esim. nuorena olisin halunnut lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mutta rakkaus mieheen sitoi minut kotikaupunkiini. Menin myöhemmin opiskelemaan, erosin yms. Edelleen, olen sitä mieltä etten kadu silloista päätöstäni koska niissä olosuhteissa tilanne oli sellainen. Tämä nyt vain esimerkki siitä kuinka aina joutuu tekemään valintoja ja sitten jälkiviisaana voisi todeta tehneensä väärän valinnan.
Ihmissuhteissa on turha surra sitä, ettei aloittanut suhdetta jonkun kanssa. Ei voi tietää etukäteen miten se juttu olisi päättynyt. Tällä elämänkokemuksella voin sanoa että saavuttamaton unelma voi ruokkia itseään ihan sen vuoksi, että kun unelma toteutuu niin siitä voi seurata tyhjyys. Jos pääsee unelmiensa ihmisen kanssa naimisiin...mitä siitä seuraa...katsoo nettipalstoilla olevia vuodatuksia niin voi vain todeta, että pettymyksiä on ihmissuhteissa paljon. Ja avioeroluvut kertovat omaa karua kieltään todellisuudesta.
Silti, kannattaa yrittää.
Olet saanutkin jo hyviä kommentteja. Sen vielä lisäisin lisänäkökulmana, että en usko, että meitä on saatettu tänne maapallolle katumaan "hukkaan menneitä tilaisuuksia". Ihmisen elämää ei ole tarkoitettu sellaiseen. On vain valintoja ja kokemuksia. Ja taas tulee uusia. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Mielestäni sinun ei kannata enää surra asioita, jotka ovat olleet ja menneet. Siinä tekee itselleen karhunpalveluksen. Tekstisi pursusi paikaalleenjäänyttä energiaa. Tee jotain sellaista, jolla saat riuhtaistua itsesi tuosta suosta.
Olet aivan oikeassa. että harva uskaltaa ottaa "sydämen riskiä", mutta kyllä sitä tapahtuu oikeassa elämässä koko ajan. Et vain näe sitä, kun pyörit omassa ahdistuksessasi. Anna menestyksen ja statuksen palvojien kulkea sitä tietä, jonka he ovat valinneet. Kulje sinä omaasi. Kaikki tiet ovat oikeita.
Ihminen voi rakastua useamman kerran elämässään, usko pois. Jätä mennyt taaksesi ja jatka sinä omaa polkuasi pystypäin.
Se, että on rakastunut toiseen ihmiseen ei vielä tarkoita että osaisi rakastaa ko. ihmistä. Tai tehdä henkilön onnelliseksi tai olla itse onnellinen.
Siinä on haasteita ja tavoitteita kenelle tahansa.
olen aivan ulkopuolinen keskustelussa, mutta pakko kommentoida että hyvin vastattu! Viisautta kannattaa jakaa, varsinkin jos osaa ilmaista.
Rakastuminen on tunne ja rakastaminen on tahdonilmaisu.
Avioliittolupauksessa kysytään: tahdotko rakastaa...
eikä sitä tunnetko rakkautta..
Se on ihan eri asia. Moni suhde kaatuu siihen kun rakastumisen tunne päättyy mutta tahtoa rakastaa toista ihmistä ei löydy.
Tai sitten halutaan kokea se rakastumisen tunne uudestaan jolloin erotaan ja etsitään uusi rakastumisen tunteen kohde. Onko se rakkauden kohde, vaiko rakastumiseen tunteen kohde?
Ei minulla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Osallistuin keskusteluun kun näytti tulleen vastauksia muiltakin sivullisilta.