No ni, joku halusi kaivaa minut vaihteeksi sanomaan jotain kertomalla tuon tarinan lumessa harjoitelleesta Streetsurvivorista. Sanon nyt sitten jotakin:
Ensinnäkin en ole ikinä Loimaalla heilunut karate-puvussa lumessa enkä edes ole aikoihin (lähes vuoteen) harjoitellut mitään ip-lajia tai tehnyt asian eteen ylipäätään paljon mitään. Olen lopettanut kamppailija, tai ainakin pitkällä tauolla. Jatkamista olen miettinyt, mutta missä ja milloin, en vielä tiedä. Enkä edes tiedä tarkkaan mitä haluaisin harjoitella. Judon ip-muoto kiinnostaisi, mutta sitä ei varmasti Loimaalle tuoda, ainakaan en ole asiasta näytöksen jälkeen mitään kuullut.
On olemassa mahdollisuus, että jatkan hyvinkin pian harjoitteluja, edellyttäen, että löydän lajin joka jaksaa oikeasti sytyttää. Wanha karate on yksi vaihtoehto, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa johtuen opiskeluistani ja sijainnistani.
Jos nyt vielä lähden ip-hommiin jossain vaiheessa mukaan niin otan ihan uudelta pohjalta, nimittäin siltä pohjalta, että se ip jää suosiolla kakkoseksi ja treenaaminen kunnon vuoksi nousee ykköseksi. Miksi? Siksi, että alan olla vanha treenaamaan ip:n vuoksi ja täysillä, 22 vuotta on ikä jossa yleensä aktiiviura esim. urheilulajeissa loppuu tai lähestyy loppuaan. En taivu enää kuin teini enkä ole fyysisesti pitkän tauon jälkeen enää missään tositreenikunnossa. Sohvaperunana oleminen verottaa kehoa jonkun verran.
Ai niin, jos haluatte kirjoittaa minulle henk.kohtaisesti niin edelleen saatte yhteyden mm. osoitteen [email protected] kautta. Vastailen kunhan kerkeän.
Ja lopuksi: Terveisiä wanhoille tutuille, etenkin Häkkiselle, Andylle, Miklulle ja ihmisille jotka tunsivat minut EHokutokaissa ja jujutsuliiton palstalta.
Ensinnäkin en ole ikinä Loimaalla heilunut karate-puvussa lumessa enkä edes ole aikoihin (lähes vuoteen) harjoitellut mitään ip-lajia tai tehnyt asian eteen ylipäätään paljon mitään. Olen lopettanut kamppailija, tai ainakin pitkällä tauolla. Jatkamista olen miettinyt, mutta missä ja milloin, en vielä tiedä. Enkä edes tiedä tarkkaan mitä haluaisin harjoitella. Judon ip-muoto kiinnostaisi, mutta sitä ei varmasti Loimaalle tuoda, ainakaan en ole asiasta näytöksen jälkeen mitään kuullut.
On olemassa mahdollisuus, että jatkan hyvinkin pian harjoitteluja, edellyttäen, että löydän lajin joka jaksaa oikeasti sytyttää. Wanha karate on yksi vaihtoehto, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa johtuen opiskeluistani ja sijainnistani.
Jos nyt vielä lähden ip-hommiin jossain vaiheessa mukaan niin otan ihan uudelta pohjalta, nimittäin siltä pohjalta, että se ip jää suosiolla kakkoseksi ja treenaaminen kunnon vuoksi nousee ykköseksi. Miksi? Siksi, että alan olla vanha treenaamaan ip:n vuoksi ja täysillä, 22 vuotta on ikä jossa yleensä aktiiviura esim. urheilulajeissa loppuu tai lähestyy loppuaan. En taivu enää kuin teini enkä ole fyysisesti pitkän tauon jälkeen enää missään tositreenikunnossa. Sohvaperunana oleminen verottaa kehoa jonkun verran.
Ai niin, jos haluatte kirjoittaa minulle henk.kohtaisesti niin edelleen saatte yhteyden mm. osoitteen [email protected] kautta. Vastailen kunhan kerkeän.
Ja lopuksi: Terveisiä wanhoille tutuille, etenkin Häkkiselle, Andylle, Miklulle ja ihmisille jotka tunsivat minut EHokutokaissa ja jujutsuliiton palstalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mihinkäs jäi Streetsurvivorilta se Krav magan aloittaminen?
herra julisti kovasti aloittavansa lajin alkeiskurssit.
vai on urheilija 22-vuotiaana vanha, ainakin maailman huipulle harvaa pääsee tuon ikäisenä, yleensä tuossa 25. vuotiaana ollaan parhaimmillaan ja kestävyyslajeissa 3-kymppinen on parhaimmillaan.
Aikidoka.
"Siksi, että alan olla vanha treenaamaan ip:n vuoksi ja täysillä, 22 vuotta on ikä jossa yleensä aktiiviura esim. urheilulajeissa loppuu tai lähestyy loppuaan. En taivu enää kuin teini enkä ole fyysisesti pitkän tauon jälkeen enää missään tositreenikunnossa. Sohvaperunana oleminen verottaa kehoa jonkun verran."
22 vuotta on ihan tyypillinen aloitusikä kamppailulajeissa. Se EI estä sinua treenaamasta täysillä tai saavuttamasta esim. mustaa vyötä lajissa kuin lajissa. Jostain olympiamenestyksestä ei ehkä kannata haaveilla, mutta kotimainen kilpaurakin on ihan mahdollisuuksien rajoissa iän puolesta, jos vain treeni-intoa riittää.
Minä olen 27 ja paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ja tarkoitus on mennä fyysisesti ylöspäin tästä. Olisi jopa hinkua kilpauraan eräässä täyskontaktilajissa. Ei minusta koskaan tule edes Suomen mestaria, mutta eipä tarvitsekaan. Kokemus on tärkein.
Ehkä et ole hyvässä kunnossa nyt, mutta vuoden päästä olet, jos alat treenaamaan. Lähde vaikka lenkille. Jo tänään. Ja huomenna ja joka päivä seuraavan vuoden ajan, niin olet kunnossa. Tai pelaa vaikka sählyä tai sulkapalloa. Ihan sama. Kaikki se on plussaa tulevalla urallasi.
Itsepuolustustreeniä voi vetää jokainen alle kahdeksankymppinen, jolla ei ole mitään vakavaa sairautta. Se ei vaadi välttämättä edes kovaa kuntoa, vaikka kunto onkin eduksi.
Antakaa nyt ihmisen olla treenaamatta jos haluaa.
Ikä ja kunto eivät merkitse mitään. Motivaatio on se jota tarvitaan. Jos ei ole motivaatiota niin ei silloin kannata väkisin yrittää.
Sä oot Seppo H. seko jätkä!
Menisit ihmeessä hoitoon, äläkä jauha noita lässyn lässyn lopettamispäätöksiäsi jokaisella keskustelupalstalla.
Olen itse kohta 4-kymmpinen äijä ja olen harrastellut lajeja n. 15 vuotta ja ajattelen että parhaat vuoteni ovat vasta tulossa. Muistan itsekin joskus 2- kymmpisenä "räkätappina" ajatelleeni että jo 3-kymppinen on valmis kuopattavaksi. Uskon että iän myötä myös ajatusmaailmasi muuttuu. Mutta kaiken kaikkiaan kiitti hyvistä nauruista jotka juttusi meidän seurassa sai aikaan !
Hmm.. käsittäkseni oikea streetsurvivor on aloittanut Wanhan Okinawalaisen karaten ja asustelee Turun seudulla. Näin hän monesti kertoi tekevänsä.
Niin en todella haluaisi tavata tätä Streetsurvivoria pimeällä kujalla. Kuulemma lyö ennenkuin kysyy.