On ihan ok olla vähän yksinäinen. Se ei ole sairaus. Kaikki tuntevat itsensä joskus yksinäiseksi. Yksin voi olla myös parisuhteessa ja kavereiden kanssa. Siis todellisuudessa ette ole yksin. Sinulla on siis miljoonia kavereita! :)
Yksinäisyys on myös mahdollisuus. Kaverit ja yhteisöt ovat hienoja ja tavoiteltavia asioita, mutta vain yksin ollessa voi rauhassa miettiä, mitä TODELLA haluaa elämältä ja tehdä suunnitelmia sen toteuttamiseksi. Ei kannata uskoa muita, jotka saarnaavat, että pitää olla realisti ja nyt on lama. Ikinä et mitään tule saavuttamaan. Tyydy vain kohtaloosi. Se on valhe. Älä usko.
Kun löydät sen mitä haluat, se voi tuntua täysin utopiselta, mutta elämä on ihmeitä täynnä. Sen tulette vielä huomaamaan.
Tärkeää on vain se, että vaikka pakottaa itsensä liikkumaan ja syö terveellisesti, että keho pysyy toiminnassa ja aivot saavat happea.
Toistan vielä: yksinäisyys ei ole sairaus. Ja jos olet täysjärkinen, niin saatat joskus masentuakin katsellessasi maailman menoa. Sekään ei ole sairaus, vaan merkki terveydestä.
Nyt ulos siitä ja terkkuja sinulle! :) :) :)
Yksinäisyys on myös mahdollisuus. Kaverit ja yhteisöt ovat hienoja ja tavoiteltavia asioita, mutta vain yksin ollessa voi rauhassa miettiä, mitä TODELLA haluaa elämältä ja tehdä suunnitelmia sen toteuttamiseksi. Ei kannata uskoa muita, jotka saarnaavat, että pitää olla realisti ja nyt on lama. Ikinä et mitään tule saavuttamaan. Tyydy vain kohtaloosi. Se on valhe. Älä usko.
Kun löydät sen mitä haluat, se voi tuntua täysin utopiselta, mutta elämä on ihmeitä täynnä. Sen tulette vielä huomaamaan.
Tärkeää on vain se, että vaikka pakottaa itsensä liikkumaan ja syö terveellisesti, että keho pysyy toiminnassa ja aivot saavat happea.
Toistan vielä: yksinäisyys ei ole sairaus. Ja jos olet täysjärkinen, niin saatat joskus masentuakin katsellessasi maailman menoa. Sekään ei ole sairaus, vaan merkki terveydestä.
Nyt ulos siitä ja terkkuja sinulle! :) :) :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
terkkuja sullekkin puhut täyttä totta ! :)
kyllä ihminen loppujen lopuksi on aika yksinäinen. Sillä eihän kukaan toinen voi mitenkään "täysin" ymmärtää toisen ihmisen mielialoja, tunteita ja erinäisten kriisien. traumojen aiheuttamia kokemuksiä. Ollaan me niin yksilöllisiä kuitenkin. Tietysti voi elämän täyttää moninaisilla asioilla niinkuin työ, raha, harrastukset, matkustelu ja ehkä kerätä isokin ystäväpiiri, mutta pohjimmiltaan joltiseltaankin kaiken keskellä yksin.
Yksinäisyys ja masennus niiden poistamiseenkin tarvitaan omaa aktiviteettia, motivaatiota. ( tietysti hyvä tukiverkosto paljolti auttaa!) mut loppujen lopuksi oma tavoite joku pienikin päivittäin on ainakin omalkohtasesti auttanut minua selviytymään päivästä toiseen.
Kiva löytää joskus tällasia kannustavia aloitteita näiltäkin foorumeilta.
Terkkuja vaan Sullekkin ja tietty Kaikille viestisi lukijoille!
PS. Koskaan ei voi tietää mitä Hyvää päivä voi tuoda tullessaan, ollaan uteliaita vähän samantapaan kuin lapset osaa olla.