Minun kohdalla tämä loppumaton kierre alkoi alunperin siitä,
kun mutsi näki kädessäni arvet. Pahaolo piti purkaa itseen,
läheisiä kuoli, vanhempien ero kun olin ihan pien,
poikaystävän ongelmat, kaikki meni alamäkeen.
En tiedä miten vanhempani näkivät sen, että vahingoitan
itseäni, mutsi käski muuttaa pois kotoa, syyllistää joka
asiaan, en osaa tehdä mitään oikein. Muutin 15-vuotiaana
alkoholisti faijani luoksen, siitä sitte ensin psykologille
puhumaan. Se psykologi käynti oli helvetti, pahin helvetti.
He vain pahensivat asiaa entisestään.
Kävin psykologilla jonkun kaksi kuukautta,
sitte jo olin pariin kertaan lastenkodissa.
Karkasin joka kerta sieltä ja niinpä psykologini
lähetti minut psykiatriselle osastolle. Osastolla kohtelu oli
joka päiväistä uhkailua ja vittuilua.
Se miten vanhempani, eteenki mutsini minua kohtelee.
Ei sitä voi sanoa tyttären ja äidinsä väliseksi.
Tuntuu että minua rangaistaan siitä mitä tein, vahingoitin
itseä ja jatkan sitää vieläkin.
Parille ystävälle kerroin seikkailustani ja pahasta olosta,
he hylkäsivät minut kokonaan.
Tuntuu että olen turha tässä maailmassa.
En tiedä mikä minut saa joka päivä heräämään tähän
todellisuuteen.
Psykologi arveli, että olen vakavasti masentunut, mutta
tässä painitaan vieläki mielenterveyden kanssa leikkikentällä,
kumpi leikkikentän pää on se oikean ratkaisu,
elämä vai kuolema.
Joka yö herään painajaisiin menneisyydestä, tuntuu,
että en erota unta ja tosielämää toisistaan.
Menneisyys on alkanut vaivaamaan,
jotkut hyvät muistot tulevat tuskana ja ahdistuksena.
Tekee mieli vain päästää irti, lopettaa tuska kokonaan.
Ei minunlaista täällä tarvita missään suhteessa.
kun mutsi näki kädessäni arvet. Pahaolo piti purkaa itseen,
läheisiä kuoli, vanhempien ero kun olin ihan pien,
poikaystävän ongelmat, kaikki meni alamäkeen.
En tiedä miten vanhempani näkivät sen, että vahingoitan
itseäni, mutsi käski muuttaa pois kotoa, syyllistää joka
asiaan, en osaa tehdä mitään oikein. Muutin 15-vuotiaana
alkoholisti faijani luoksen, siitä sitte ensin psykologille
puhumaan. Se psykologi käynti oli helvetti, pahin helvetti.
He vain pahensivat asiaa entisestään.
Kävin psykologilla jonkun kaksi kuukautta,
sitte jo olin pariin kertaan lastenkodissa.
Karkasin joka kerta sieltä ja niinpä psykologini
lähetti minut psykiatriselle osastolle. Osastolla kohtelu oli
joka päiväistä uhkailua ja vittuilua.
Se miten vanhempani, eteenki mutsini minua kohtelee.
Ei sitä voi sanoa tyttären ja äidinsä väliseksi.
Tuntuu että minua rangaistaan siitä mitä tein, vahingoitin
itseä ja jatkan sitää vieläkin.
Parille ystävälle kerroin seikkailustani ja pahasta olosta,
he hylkäsivät minut kokonaan.
Tuntuu että olen turha tässä maailmassa.
En tiedä mikä minut saa joka päivä heräämään tähän
todellisuuteen.
Psykologi arveli, että olen vakavasti masentunut, mutta
tässä painitaan vieläki mielenterveyden kanssa leikkikentällä,
kumpi leikkikentän pää on se oikean ratkaisu,
elämä vai kuolema.
Joka yö herään painajaisiin menneisyydestä, tuntuu,
että en erota unta ja tosielämää toisistaan.
Menneisyys on alkanut vaivaamaan,
jotkut hyvät muistot tulevat tuskana ja ahdistuksena.
Tekee mieli vain päästää irti, lopettaa tuska kokonaan.
Ei minunlaista täällä tarvita missään suhteessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä ikinä sinulle onkin tapahtunut, niin nyt tästä päivästä lähtien voit alkaa ajattelemaan, että sinun elämäsi on sinun omaa elämääsi ja sinä itse pidät siitä huolen ja teet siitä niin hyvän kuin ikinä vain pystyt. Unohda toisten asettamat säännöt siitä, miten sinun pitäisi olla. Ota käyttöön sinun omat sääntösi, niin hyvät, että niillä teet itsellesi vähitellen paremman elämän. Äläkä kuuntele toisia. Älä anna heidän nujertaa sinua. Jos joku ei halua olla seurassasi tai ei pidä sinusta, se on heidän ongelmansa, ei sinun. Olkoot muualla. Etsi sinä parempaa seuraa. Pettymyksiä ja takapakkia matkallesi tulee, mutta älä annan periksi. Sinä olet nyt oman elämäsi haltija ja teet elämästäsi ajan kanssa hyvän elämän. Eikö vain? Aloita nyt heti.
"Unohda toisten asettamat säännöt siitä, miten sinun pitäisi olla. Ota käyttöön sinun omat sääntösi, niin hyvät, että niillä teet itsellesi vähitellen paremman elämän. Äläkä kuuntele toisia. Älä anna heidän nujertaa sinua."
Ei psykiatrille voi sanoa vastaan, siinä käy hullusti.