Minulla on 4kk seropi, joka vieläkin puree/näykkii vähän ihmisiä. Tai siis kun sitä silittää, se saatta ensiksi nuolla ja sitten ytäkkiä puraisee vähän. Kun tulen kotia ja pentu tervehtii, se hyppii vimmatusti ja puree kans silloin. Mitä voisi tehdä asialle? Tilannetta ei helpota se, että samassa talossa asuu pentuni sisko, eli meillä on kaksi koiranpentua, ja nehän keksivät yhessä kaikenlaista jäynää ja matkivat toisiaan..
Koirenpennun pureminen
Minnapa
3152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
niin koiranpennutkin tekevät kun ilmoittavat että nyt sattuu. Voit näytellä myös hetken sydänjuuria myöden loukkaantunelta. Eiköhän noilla kahdella konstilla junioori opi...
Olen tuota keinoa kokeillut, eikä se oikein toiminut. Pari eka kertaa katsoi ihmetellen, ja sitten jatkoi vaan purentaa. Ja varsinkin kun ne siskon kanssa leikkivät ja purevat toisiaan, ja välillä vinkuvat, ja silti jatkavat sitä puremista leikissään.. Se on huono, kun ei kumpikaan oikein tajua, että ihmisiä ei "purra", tai se on sellaista hyväntahtoista näykkimistä.
Meillä oli samaa kun koira oli pentu. Pentu hyökki vasten ja tarttui mihin milloinkin (jalkaan, käteen jne.) ihan leikkimielessä. Ensin käytettiin kiljaisua ja pentu ehkä hieman oppi siitä. Hyvä tapa on myös olla huomioimatta ja lopettaa leikki/silittely mikäli pentu puree. Joskus tämä ei vain onnistu, sillä sattuu kun pentu puree. meille suositeltiin sitä että kun pentu puree niin pitää purra hellävaraisesti pentua takaisin esim. kuonoon. Ei siis kovaa, vaan siten että pentu ymmärtää ettei tästä kivaa seuraa! Tätä aloin tekemään ja eikä montaa kertaa tarvinnut, sillä pentu oppi ettei ihmisiä purra. Toki tuo pureminen vähenee iänkin myötä. Nyt murkkuikää pukkaa ja koiranuorukainen kokeilee välillä kun sitä silittelee että mitäs tapahtuu jos näykin. Nyt riittää jo kieltäminen, mutta tarpeen tullen voin kyllä "puraistakin" jotta se ymmärtää vakavuuden...