Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    väsynyt elämään toivossa..

    Tämä voi kuulostaa monien mielestä oudolta mutta miten myöntää tappio??
    Jo usean (4v) vuoden ajan olen kokenut sen joka kuukausi uudestaan ja uudestaan!
    Sen kauhean pettymyksen, suuren surun, ja huonommuuden tunteet...
    Siitäkin huolimatta joka kerta olen itkun partaalla päättänyt että yritetään vielä en anna periksi!
    Tiedän että on olemassa tutkimuksia ja hoitoja mutta miten saisin itsestäni sen verran irti että tekisin jotain!!??
    Ajattelen vaan niinkin tyhmästi että jos menen, pahin pelkoni toteutuu ja paljastuu että yrittäminen ja toivominen on turhaa..
    Minulla ei ole suurta tuki joukkoa ei oikeastaan ketään.. miehen mielestä meillä ei ole ongelmaa eikä hän oikein halua edes puhua asiasta ihmettelee vain miksi "minua masentaa"
    Ne harvat joille olen asiasta puhunut ovat kun eivät uskoisikaan että se olis jotenkin vakavaa..
    Kertokaa mitä tekisin?
    Mistä hankkisin apua?
    1119
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    terveyskeskuksen omalle lääkärille kertomaan ongelmasta..tai mahdollisesta sellaisesta.. hän sitten kirjoittaa sinulle lähetteen tutkimuksiin.. näin minä tein mieheni kanssa.. tutkimuksiin mentiin ja vastauskin saatiin..miehen sperma huonolaatuista..mutta sekin rauhoittaa paljon kun saa edes jonkin selityksen lapsettomuudelle..vaikkei sitä kaikille pystytä antamaan,mutta monelle kuitenkin..voimia sinulle

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    mutru.. kirjoitti:

    Tämä voi kuulostaa monien mielestä oudolta mutta miten myöntää tappio??
    Jo usean (4v) vuoden ajan olen kokenut sen joka kuukausi uudestaan ja uudestaan!
    Sen kauhean pettymyksen, suuren surun, ja huonommuuden tunteet...
    Siitäkin huolimatta joka kerta olen itkun partaalla päättänyt että yritetään vielä en anna periksi!
    Tiedän että on olemassa tutkimuksia ja hoitoja mutta miten saisin itsestäni sen verran irti että tekisin jotain!!??
    Ajattelen vaan niinkin tyhmästi että jos menen, pahin pelkoni toteutuu ja paljastuu että yrittäminen ja toivominen on turhaa..
    Minulla ei ole suurta tuki joukkoa ei oikeastaan ketään.. miehen mielestä meillä ei ole ongelmaa eikä hän oikein halua edes puhua asiasta ihmettelee vain miksi "minua masentaa"
    Ne harvat joille olen asiasta puhunut ovat kun eivät uskoisikaan että se olis jotenkin vakavaa..
    Kertokaa mitä tekisin?
    Mistä hankkisin apua?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu