Olen vielä neitsyt, enkä ole seurustellut koskaan. Jotkin ystäväni tietävät asiasta ja ovat kannustavaisia asian suhteen, että pääsisin ongelmastani. Pulma on vain siinä, että olen liian ujo. Tuntemieni naisten kanssa on helppo tulla toimeen ja olen muutenkin sosiaalinen, mutta kun kyseessä on ventovieras, josta olen kiinnostunut, ei jutusta tule mitään.
Asia muuttuu vieläkin vaikeammaksi, koska ihmiset ympärilläni ovat parisuhteessa. Haluaisin itsekin jonkun ihmisen täydentämään elämääni ja jota voisin rakastaa yli kaiken. Onnea ei vain ole tämän suhteen.
En yritän peitellä asiaa valehtemalla millään keksityillä retosteluilla vaan liukenen yleensä paikalta tai pysyn hiljaa, jos joku jossain porukassa tälläiset puheet aloittaa.
Muuten elämäni sujuu mallikkaasti. Tämä asia vain painaa.
Asia muuttuu vieläkin vaikeammaksi, koska ihmiset ympärilläni ovat parisuhteessa. Haluaisin itsekin jonkun ihmisen täydentämään elämääni ja jota voisin rakastaa yli kaiken. Onnea ei vain ole tämän suhteen.
En yritän peitellä asiaa valehtemalla millään keksityillä retosteluilla vaan liukenen yleensä paikalta tai pysyn hiljaa, jos joku jossain porukassa tälläiset puheet aloittaa.
Muuten elämäni sujuu mallikkaasti. Tämä asia vain painaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihmisten ilmoille vaan.
Ei minnekään baariin seuraa etsimään vaan ihan tapahtumiin.
Mä ehdotan seurakuntien tapahtumia.
Mukavia ihmisiä ja voi sieltä löytää sinkku tytön, jonka kanssa riittää puhuttavaa :)
Mukaviin tapahtumiin ja hitaasti mutta varmasti kartutat taitoa puhua ventovieraille.
20 v. mies ja neitsyt myös.
Olen päässyt ujoudesta eroon, mutta siltikään ei ole tyttöjen kanssa lykästänyt, joten pelkkä ujous ei ole ongelma.
Olen kirjoitellut tästä tänne aiemminkin
http://keskustelu.suomi24.fi/node/7099224
Mulla ikää kohta 18v, mutta vakavaa seurustelusuhdetta ei ole ollu ainuttakaan. Yhden pari vuotta vanhemman miehen kanssa oli lyhyt suhde, mutta enemmänkin vaan fyysinen.
Ikävä sitä lähemmäisyyden tunnetta ja sitä, että toinen kehuu kauniiks ja pitää hyvänä.
Sorrun kans itse ujouteen, mutta onneksi on siten mihet lähestyneet. Kannattaa vaan ottaa "riski" ja mennä jollekin juttelemaan, esim. konserteissa ja muissa massatapahtumissa.
Kun täällä netissä pyörii, niin kiinnostuneita vastasukupuolen edustajia näyttää olevan paljon, mutta sitten kun ulos menee niin tuntuu että ketään kaupungin tyttöä ei kiinnosta.
Hehe, tuo on niin totta! Kaupungilla saan vain ilmeitä, että jos katseella voisi tappaa, niin olisin kuollut yhtä monta kertaa, kun tyttöjä olen nähnyt.
sen ehkä näkee naamasta, jos ei ole ollut sillain tekemisissä tyttöjen kanssa, vaikka muuten kyllä huolehdin tarkasti vaatetukseni, naamani, hampaani ja hygienian, et ei sen puoleen. Ei vaan kiiinnosta, ei voi mitään. Se vaikuttaa melkoisesti itsetuntoon :(
Miksi olla ujo, jos siihen ei ole syytä. Itse olen ihan sairaan ruma. Olen 18-vuotias, en ole koskaan seurustellut, suudellut tai tainnut halatakaan ketään poikaa/tyttöä siinä mielessä. Ujous tuntuu mulle olevan itsessään asia, josta voi eroon päästä, mutta rumuus ujoudesta koskaan eroon...
Joo, tossa lopussa piti lukea, että "mutta pääsenkö tästä jostain 'syystä' esiintyvästä ujoudesta koskaan eroon". :D
En ole tvannut todellisesti rumia ihmisiä.
Rumuus on käytöksessä.
Ei ulkonäössä.
Etsikää joku vieras tyttö, joka EI viehätä teitä ja puhukaa hänen kanssaan jostain random aiheesta. Esim. kadulla pysäyttäkää vastaantuleva tyttö, ja kysykää vaikka että missäköhän on lähin pankkiautomaatti. Tiesi tyttö tai ei, kiittäkää ja jatkakaa matkaa.
Seuraavaksi (tai heti ensimmäisellä kerralla) tehkää sama temppu ja jatkakaa vielä juttua vaikkapa sanomalla että: "Eilen vielä oli pussi täynnä rahaa, mutta äsken kaikki meni uusiiin vaatteisiin. Ei ehkä sittenkään kannattais nostaa enää enempää." Ja sit hymyillette hiukan. Tyttö ehkä vastaa jotain tai sitten ei. Ja sen jälkeen jatkatte matkaa.
Miksi noin? Siis tarkoituksena EI tietenkään ole iskeä tuota naista, vaan harjoitella small talkia vieraan ihmisen kanssa (ja siksi tyttö ei saa olla viehättävä (aluksi ainakaan), jotta kynnys alenisi). Jollei tuo kuulosta haasteelta niin menkää sitten suoraan pokaamaan baarin upein nainen. Ainakaan mä en sellaiseen vielä joku aika sitten pystynyt. Monen mielestä on toki helppoa puhua sille samalla luokalla 5 vuotta olleelle tytölle tai hyvälle naispuoleiselle kaverille, ei se oo mikään ihmejuttu. Mut on AINA hankalampaa mennä juttelemaan täysin vieraalle ihmiselle. Sitäkin voi kuitenkin opetella.
Aloittakaa siis tuosta edellä mainitusta (ja se oli tosiaan vain yksi esimerkki, sovellusmahdollisuukisa on miljoonia). Kun opitte puhuun small talkia ventovieraitten kanssa, ja *HUOM* selvin päin, niin jossain vaiheessa sen upeannäköisen pimun pysäyttäminen kadulla ja kahville pyytäminenkään ei enää tuu oleen ylitsepääsemätöntä. Ja se on tän koko homman tarkoitus, kuten varmaan arvasitte.
Kahvilan myyjätärkin näyttää usein heräävän uudelleen eloon, kun sanoo jotain vähän muutakin kuin "Yksi kahvi. Siinä. Kiitos ja moi." Eli on monia tapoja/paikkoja harjoitella. Mua tämä auttoi voittaan pelkoni mennä iskemään kivoja pimuja, ja lisäks tulee itekin hyvälle mielelle kun saa vaikkapa tarjoilijattaren hymyilemään.
Siispä askel kerrallaan eteenpäin. Mielessä kannattaa lisäksi pitää eräs satavarma asia: Jollei koskaan laita itseään vähääkään peliin niin mitään ei varmasti heru.
Tsemppiä :)
No tuota toi oli melkein paras suunnitelma minkä olen lukenut ja olen itte kans miettinytkin sitä. Siis mä olen kans 19 poitsu en pahan näkönenkään mutta yksinkertaisesti en ole liikkunut porukoissa missä naisia olisi ja eikä ole paljon muuta vaihtoehtoja kuin mennä täysin vieraille tytöille puhelee.
Ikävä puoli on se että jos asustelee pienellä paikkakunnalla, niin se täysin tuntematon onkin ihan tuttu ja ne naureskelee kavereittes kanssa että mikä hyypiöä toiki on ku tulee puhelee jottai. Kerran menin suoraan pyytämään tyttöä ulos( ei mitään muita kontakteja sitä ennen, ei juttelua, muutama katse kontakti) siinä oli sen kaverikin vieressä ja meinaa aika helvetisti mahassa oli perhosia mulla. No se tyttö vastasi tyyliin" En todellakaan ole tulos" no eipä sitte tullut mutta ainakin pyysin :)
Seuraavaks mun pitäis jotain yksinkertaista ja randomii heittää jollekki muijal kuten mainitsit, siitä sitten pikkuhiljaa juttua kasvattaa :D
Ei näist hommist kyl tule mitään ellei laita itseään peliin.
Toihan oli suorastaan suuri voitto, kun uskalsit mennä kysymään tyttöä ulos, ja kun ette edes olleet kaksin. Vaikka sillä kerralla ei onnistanutkaan niin parempi noin, kuin että olisit seuraavat viikot miettiny, että hitto kun OLIS pitäny kysyä ja OLISKOHAN se lähtenyt jne. Sitä paitsi, jos vastaus oikeasti oli noin tyly, niin ehkei se mimmi sittenkään ollut mikään mukavin mahdollinen. Joillakin naisilla on kuvitelma, että on sallittua esim. baarissa vastata täysin asialliseen lähestymiseen "Painu vittuun". Mut sellaiselle voikin sen jälkeen pelkästään nauraa. Eihän se kerro muusta kuin lapsellisesta empatiakyvyn puutteesta, ei mistään et "toi mimmi tosiaan tietää mitä haluaa ja sille kelpaa vain paras".
"Ikävä puoli on se että jos asustelee pienellä paikkakunnalla, niin se täysin tuntematon onkin ihan tuttu ja ne naureskelee kavereittes kanssa että mikä hyypiöä toiki on ku tulee puhelee jottai."
Nauraisiks sä jos joku puolituttu tyttö tulis vastaan kadulla ja yhtäkkiä sanoiskin jotain muuta kuin ei mitään ja katselis maata ohikulkiessaan? No vaikka se oliskin joku "koulun rumin tapaus" niin joka tapauksessa pakkohan silti olis arvostaa sitä, et se sentään uskalsi sanoa jotain. Ja se on parempi kuin et jatkaa samaa näkymätöntä linjaa kuin aiemminkin.
Sitä paitsi näissä jutuissa on aina mukana se minä-tekijä, joka aiheuttaa kauheet paineet ja sumentaa näkemästä realiteetteja. Esim voi tuntua mahdottomalta mennä ITSE heittään ihan huoletonta läppää ilman taka-ajatuksia vähän vieraammille tytöille koulussa, mutta jos näkis jonkun toisen pojan tekevän niin niin se nyt on taas yllättäen ihan mahdollista. Ja ihailtavaakin? Eli pitää osata miettiä näitä asioita jättämällä se "minä" pois kuvioista ja nähdä hieman suurempaa mittakaavaa.
Monet verhoutuu sen taakse, että on mielestään rumia. Noh, voi olla hyvinkin mahdollista, että kaikki eivät ole Brad Pittejä. Mutta mitä tehdä asialle? Ensinnäkin aina voi kuntoilla ja ostaa kivoja vaatteita ja hoitaa ihoaan paremmin, mutta jätetään ne nyt toisille palstoille. Jos olet mielestäs "ruma", niin kummallakohan menetelmällä saat parempia tuloksia aikaan?
1. Ajattelet päivittäin olevas ruma, etkä sen takia koskaan puhu tytöille (tai kaverimielessä monille pojille), vaan koitat olla mahdollisimman näkymätön
2. Et ehkä mielestäs ole kaikkein komein, mutta HAISTATAT SILLE ASIALLE PASKAT ja luot tuttavuussuhteita molempiin sukupuoliin juttelemalla ja yksinkertaisesti olemalla mukana porukassa ja näyttämällä, että oot säkin paikalla.
Eli seuraamalla 1-linjaa ei muutosta tapahdu. Piste. Kakkonen opettaa olemaan luontevasti missä tahansa seurassa, saa törmäämään useampiin ihmisiin, ja ehkä sit jossakin vaiheessa vastaan sattuu joku tyttö, jonka kanssa tuleekin yllättävän hyvin juttuun ja ties mihin se johtaa. Fakta on, että jotkut ovat luonnostaan sosiaalisempia kuin toiset. Mutta sosiaalisuus on asia, jota voi ja kannattaa harjoitella, oli siinä hyvä tai huono.
Voi kuule, mäkii oon jo 22v ja en oo seurustellu koskaan. Ujo en oo yhtään vaan ehkä en täytä nykypäivän ulkonäkö vaatimuksia mitä miehet vaatii :) Mutta silti en anna sen mua lannistaa mitenkään, vaikka välillä illat tuntuukin niin kamalan pitkiltä yksin mutta tähän astikkii ollaan pärjätty hyvin :)
Ja varmasti löydät ihan pian sen oman kullan, toivon ainakin niin ja seuraavan kerran kun lähdet johonkin missä tapaat naisia niin ole rohkea ja ala juttelemaan kaikesta mahdollisesta :) Kyllä se siitä rupeaa luistamaan omalla painollaan..
Mutta tuokii on totta että onhan se ahdistavaa kun kaikki kaverit tosiaankin jo seurustelee ja osa on jo perustanut perheen. Omalla kohdalla sama homma ja aina kun porukalla ruetaan tekemään asioita on jokaisella se oma mies/nainen mukana. Kiusallistahan se on kun itse on sitten aina koko illan yksin :( Se on jo niin tuttua hommaa jo. Koskaan en oo miettiny mitä kaverit miettii siitä kun ei ole miestä mutta tuskimpa ne mitään erikoista...