Heippa!
Ajattelin kirjottaa tänne kyselläkseni kohtalontoveroita samaisen asian kanssa kamppaileville. Olen 18 paniikkihäiriöt alkoivat n vajaa vuosisitten..taustalla oli jo pitemmän aikaista alakuloisuutta. söin sepramia vähän aikaa, ja lääkäri määräsi minulle noin pari kk sitten xanor (0.5mg) ne ovat auttaneet paremmin,koska tajusin etten olekkaan niin masentunut vaan paniikinomaiset tilat saivat jättämään asioita tekemättä ja niitä ei enää kiinostanut tehdä koska aina vaan ahisti. Itsellä ahdistus/paniikki laukeaa uusissa ja sosiaalisissa tilanteissa ..(asiaa saattaa rauhoittaa jos pääsee vähäksi aikaa rauhottumaan vessaan tms) mutta kädet ja jalat tärisevät,levoton olo,oksettaa ja mahaan sattuu tai se on sekaisin.. Kaupassa on vaikea käydä yksin tai lenkille lähteminenki on usein ongelmallista. Kesken kamppailujani poikaystäväni jätti ja oireet vain pahenivat.. koulumatkatkin /tunnilla istuminen oli mahdotonta joten pidin parin kk tauon opiskeluista.
Pohjimmiltani olen itsevarma ja rohkea mutta tuntuu että olemukseni jää visusti tämän helvetillisen ongelman alle piiloon. En ole sitä sorttia että ajattelen vain että mitä elämälleni tapahtuu tai että mielenkiinto elämiseen olisi mennyt. Olen jo ehkä paranemaan päin, Yritän hoitaa itseäni, unelmoin ja elän normaalia elämää, mutta silti paniikki ja ahistus rajoittaa minne lähden ja kenen kanssa. Voisiko joku kertoa omia kokemusiaan ja miten kauan teillä kesti parantuminen ,uskon että kaiken tämän jälkeen ihminen on vahvempi kuin koskaan....
Tsemppiä kaikille !
Ajattelin kirjottaa tänne kyselläkseni kohtalontoveroita samaisen asian kanssa kamppaileville. Olen 18 paniikkihäiriöt alkoivat n vajaa vuosisitten..taustalla oli jo pitemmän aikaista alakuloisuutta. söin sepramia vähän aikaa, ja lääkäri määräsi minulle noin pari kk sitten xanor (0.5mg) ne ovat auttaneet paremmin,koska tajusin etten olekkaan niin masentunut vaan paniikinomaiset tilat saivat jättämään asioita tekemättä ja niitä ei enää kiinostanut tehdä koska aina vaan ahisti. Itsellä ahdistus/paniikki laukeaa uusissa ja sosiaalisissa tilanteissa ..(asiaa saattaa rauhoittaa jos pääsee vähäksi aikaa rauhottumaan vessaan tms) mutta kädet ja jalat tärisevät,levoton olo,oksettaa ja mahaan sattuu tai se on sekaisin.. Kaupassa on vaikea käydä yksin tai lenkille lähteminenki on usein ongelmallista. Kesken kamppailujani poikaystäväni jätti ja oireet vain pahenivat.. koulumatkatkin /tunnilla istuminen oli mahdotonta joten pidin parin kk tauon opiskeluista.
Pohjimmiltani olen itsevarma ja rohkea mutta tuntuu että olemukseni jää visusti tämän helvetillisen ongelman alle piiloon. En ole sitä sorttia että ajattelen vain että mitä elämälleni tapahtuu tai että mielenkiinto elämiseen olisi mennyt. Olen jo ehkä paranemaan päin, Yritän hoitaa itseäni, unelmoin ja elän normaalia elämää, mutta silti paniikki ja ahistus rajoittaa minne lähden ja kenen kanssa. Voisiko joku kertoa omia kokemusiaan ja miten kauan teillä kesti parantuminen ,uskon että kaiken tämän jälkeen ihminen on vahvempi kuin koskaan....
Tsemppiä kaikille !
Vastaukset 1
Vanhimmat
kofeiinia, lopeta se täysin, se näitä aiheuttaa enimmäkseen.