En tiiä kirjotanko tätä oikeeseen paikkaan, luultavasti en ja luultavasti mun ei pitäis tuoda tätä julki ikinä missään, mut mä en jaksa enää... Mua ärsyttää ihmiset jotka väittää että oon laiha... En ole. En ainakaan lääkärin mukaan... Mutta jotta tässä kaikessa vuodatuksessa olis jotain järkee, alotan alusta...
Oon kärsiny jo vuosia ongelmista syömisen kanssa ja vihdoin noin vuosi sitten poikaystävä sai puhuttuu mut lääkäriin. Kävin ensin juttelemassa koulun terveydenhoitajan kanssa joka oli aidosti huolissaan painosta ja siitä etten syö kunnolla, ohjas mut terveyskeskukseen, terveyskeskuksessa mulle lähinnä vaan naurettiin, että laidutus on normaalia naisille, eikä oo huolta... Uskoin sen. Uskon vieläkin. Sitten sain työpaikan, ja työhöntulotarkastuksessa mut ohjattiin melkein välittömästi ravitsemuterapeutille, mille valehtelin kaikesta...
kysymys on siinä että kuvittelenko vaan tän kaiken? et tää on normaalia laihdutus haluu? painoindeksi on tällä hetkellä 19, mut se tuntuu järkyttävän suurelta, haluisin painaa vähemmän... Ja tuntuu etten jaksa enää muutenkaan... Tappelen monta kertaa päivässä poikaystävän kanssa syömisestäni, tuntuu ettei sekään ymmärrä etten haluu syödä.. Et oon läski...
Oon kärsiny jo vuosia ongelmista syömisen kanssa ja vihdoin noin vuosi sitten poikaystävä sai puhuttuu mut lääkäriin. Kävin ensin juttelemassa koulun terveydenhoitajan kanssa joka oli aidosti huolissaan painosta ja siitä etten syö kunnolla, ohjas mut terveyskeskukseen, terveyskeskuksessa mulle lähinnä vaan naurettiin, että laidutus on normaalia naisille, eikä oo huolta... Uskoin sen. Uskon vieläkin. Sitten sain työpaikan, ja työhöntulotarkastuksessa mut ohjattiin melkein välittömästi ravitsemuterapeutille, mille valehtelin kaikesta...
kysymys on siinä että kuvittelenko vaan tän kaiken? et tää on normaalia laihdutus haluu? painoindeksi on tällä hetkellä 19, mut se tuntuu järkyttävän suurelta, haluisin painaa vähemmän... Ja tuntuu etten jaksa enää muutenkaan... Tappelen monta kertaa päivässä poikaystävän kanssa syömisestäni, tuntuu ettei sekään ymmärrä etten haluu syödä.. Et oon läski...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onhan toki totta että naisilla laihduttaminen on yleistä yms. mutta kyllä mun mielestä kannattaa hakea apua aina kun vaan siltä tuntuu tai on sellainen olo ettei jaksa.
Kyllä nuo sun oireet syömishäiriöltä kuulostaa mutta vaikka vielä sulla ei oliskaan anoreksiaa, tai jotain muuta syömishäiriötä, niin ne oireet voi pahentua ajan mittaan jos ei nyt tee mitään.. Ja varsinkin kun sulla on omaa motivaatiota niin mene ihmeessä juttelee sun asioista. Sä oot hoikka, normaalin painoindeksin alarajoilla eikä sulla todellakaan oo syytä laihduttaa.
Minulla on ollut n. seitsemän vuotta sitten myös "paino-ongelmia" eli tuntui jatkuvasti että olen liian painava, vahdin syömisiäni, olin ahdistunut, väsynyt yms. vaikka paino-indeksin mukaan olin hoikka/laiha. Eli tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu..
Voit varata ajan esim. ravintoterapeutille tai terveyskeskuksesta ja kerrot just nuo samat asiat mitä kerroit tuossa avaustekstissä, siitä se lähtee. Hyvä että kirjoitit tänne (älä välitä jos saat jotain ilkeitä vastauksia). Kaikkea hyvää ja tsemppiä, olen varma että asiat järjestyy. :)
Miettiny pitkään, että pitäis käydä uudestaan lääkärillä, mutta tiedän ne vastaukset ennaltaan, ei ne muutu, ei kukaan usko... Oon menettany uskon toisiin ihmisiin enkä oo enää varma haluunko apua... Jotenkin jaksan vielä ymmärtää sen, että syön liian vähän, mutta toisaalta se pieni määrä mitä syön... Se on liikaa... En kestä sitä tunnetta, en kestä ilman vaakaa... Itken iltasin, on pakko kuntoilla, en saa enää nukuttua, kuntoilin liian vähän... Itkin katkerasti, kun menetin kuntosalikortin, mietin miten saan sen takas vai haenko uuden, miten saan piilotettua sen, etten menetä korttia uudestaan..
Tiedän kuulostavani säälittävältä ja huomionkipeeltä, mutta oon niin väsyny kantaan näitä tunteita sisällä... Tuntuu, että löydän onnen syömättömyydestä, se antaa lohtua, kun ja ah sitä tunnetta kun on riidellyt jonkun kanssa ja voi hyvin mielin jättää syömättä... Ainoo asia, mikä tuntuu järkevältä. Oon väsynyt näihin ristiriitaisiin tunteisiin... Ystävät, tutut ja vähän vieraammatkin huomauttelee laihuudesta, mutta äiti... nään sitä todella harvoin nykyään ja joka kerta, kun nähään se huomauttaa, että oon lihonut, oonko raskaana.. En kehtaa istua sen nähden, häpeen vatsaani... En kehtaa kokeilla vaatteita, ainoo kommentti minkä saan on "Maha sisään, ei tää mahdu muuten..."
On jatkuvasti sellanen voimaton olo, pyörryttää ja itkettää... Hiuksia lähtee ja kädet tuntuu puutuneilta... Oon väsyny, haluisin olla laihempi, mutta toisaalta... Haluisin unohtaa nää kaikki ajatukset... Olla normaali...
älä yritä todistella, että olet syömishäiriöinen, sano vaan, että sulla on vaikeaa ja haluaisit keskustella psykologin kanssa, koska et oikein enää jaksaa pyörittää elämääsi. Riittää, että on vaikeaa. Psykologi sitten tekee diagnoosia, jos sellaista yleensäkään tarvitaan, kun tosiaankin keskustelemassa käydään juuri sen takia, että saadaan juuri ne solmut auki, mitkä kutakin vaivaavat. Syömisongelmiin on monia muitakin syitä kuin syömishäiriö eikä syömishäiriö nimikkeenä ole ollenkaan sen vakavampi tai "parempi" kuin mikään muukaan syy, joka elämänhallintaa vahingoittaa. Joten nyt vaan takaisin terveyskeskukseen ja pyydät, että saat jutella psykologin kanssa. Täällä missä itse asun puhelinajan psykologille voi varat puhelimitsekin ajanvarauksesta, ei tarvitse edes lähteä selittelemään asioitaan yleislääkärille.
Oletko käynyt jo jossain/saanut varattua ajan? Kurjaa kuulla miten vaikeaa sinulla on. :( Saanko muuten kysyä miksi tai miten menetit kuntosalikorttisi?
Ei sun tarvitse pärjätä yksin.
Sä olet normaali ja ihan yhtä hyvä kuin muutkin. Ajan varaaminen tai asioistaan jutteleminen ei välttämättä oo helppoa tai mukavaa (ei ollut ainakaan minulle) mutta vähitellen sun paha olo kyllä helpottuu. Älä jää yksin murehtimaan vaan hae rohkeesti apua, sä ansaitset sen!
...käynyt psukologisella terveydenhoitajalla, jolle tuntu olevan tärkeempää mun syömisestä valittaminen ja arvostelu.. Lisäksi kävin muutaman kerran ravitsemusterapeutilla, mistä tuntu olevan edes jonkilaista apua, harmittaa etten tajunnut sitä silloin... Ja sen jälkeen sain potkut töistä ja tilanne karkas käsistä, en halunnut hetkeen edes hakeutua lääkärin suuntaan, vaikka oli lausunto vakavasta anoreksia epäilystä. Ja mun hakeutumista lääkärin puheille vaikeuttaa se, etten luota enää lääkäreihin... Liikaa sellasia 3sekunnin kokemuksia ja toteemuksia. Esim jossain vaiheessa kävin lääkärillä vatsakipujen vuoksi, lääkäri totes ettei oo mitään hätää, ja taistelin kolme kuukautta joka ilta et saisin edes nukuttua kunnolla.
Enkä kai nyt varsinaisesti menettäny kuntosalikorttia, on se vielä kai äidin hallussa, mutta kävin kai liian usein kuntosalilla ja viivyin aina muutaman tunnin liian kauan... En vaan hyväksyny sitä, että mun olis pitäny viettää vaan tunti tai enintään kaks tuntia salilla..
Ja kiitos teille ihanille ihmisille jotka vastaatte. Olisin ihan hukassa ilman teitä. Tiiän että oon menossa taas huonompaan suuntaan, mutta teiän avulla mulla on vielä vähän voimia taistella vastaan ja ehkä saan voimia hakeutua uudestaan lääkäriin jossain vaiheessa.