Tää alkaa olla niin ahdistavaa olla kotona lapsen kanssa kun ei ole ystäviä eikä sukulaisia lähellä. Mies on ja hän osallistuu kyllä kaikkeen kotona mutta kun hän on työssä niin minä kökin kaikki päivät lapse kanssa yksin. En yhtään osannut kuvitella miten raskaaksi ja ahdistavaksi tämä voisi käydä. Mies ei ymmärrä yhtään, yrittää kyllä mutta ei vain tajua. Onko tämä muillekkin näin ahdistavaa vai olenko tulossa hulluksi. Tämänhän pitäisi olla elämäni parasta aikaa mutten osaa nauttia siitä yhtään yksin ollessani. Viikonloppuisin kun mies on kotona, minulla on ihan toisenlainen olo. Sunnuntai iltana alkaa jo ahdistaa tuleva viikko. Joskus saan aamulla energiaa ja ajattelen että päivällä lähden lapsen kanssa vaikka kaupoille pyörimään mutta parin tunnin päästä olen taas ihan itku kurkussa eikä huvita yhtään.
Luulen että yksinäisyys on suurin syy tähän olooni. Olen yrittänyt etsiä ystäviä mutta jotenkin se ei vaan luonnistu yhtään.
päivät aina samanlaisia
11
673
Vastaukset
- nippaliini
Moi! Täältä saisit ainakin maili-kaverin jos kiinnostaa, niin laitas osoitetta niin vaihdellaan ajatuksia.
- enkeli82
Mulla samanlaisia tuntemuksia.. Haluaisin pystyä tähän paremmin, jotenki vaadin itseltäni jotain vaik oon henkisesti väsynyt..Ajattelen usein et pitäs jaksaa huvituttaa/keksiä lapsille ohjelmaa, muuten heil on niin tylsää..otan painetta/stressaan..Mies on töissä arkisin ja mä nyt lasten kanssa kotona, 5-vuotias (ja aika vilkas poika) pois päiväkodista ja 7-vuotiaalla kesäloma koulusta. Oon väsyny selvittää lasten välejä, nuorempi usein vanhemman kimpussa...Asutaan maalla, kaukana kaupungin keskustasta ja oon ahdistunut tähän kotona oloon...
Oon väsynyt.. Aina tätä samaa kotona oloa.. ja nyt tällä hetkellä meillä vain yksi toimiva auto, ei päästä lasten kanssa kaupungille tms..
ois mukava vaihtaa ajatuksia....laita mulle sähköpostia [email protected]- enkeli82
...mullakaan ei paljoa ystäviä, nähdään niin harvoin ja omille vanhemmille en ees oo kertonu olostani, tuntuu etteivät he ymmärtäisi...miehelleni oon kertonu kuinka väsyny oon...
- harrastuksia?
Hei. Ikävä lukea tilanteestasi. En huomannut minkä ikäinen lapsi teillä on?
Eikö Sinulla ollut aiemmin mitään omia tärkeäksi tuntemiasi harrastuksia; urheilu, musiikki, käsityöt, jumpat, taide tms? Jos oli, niin niitä voi jatkaa samalla mitalla lapsen saannin jälkeenkin kun vain esim. imetykseltä kotoa pääset ja mikäli kaikki osapuolet ovat terveinä!
Itselläni on aina ollut useita itselleni tärkeitä harrastuksia, kuten myös miehelläni. Tein selväksi jo ennen vauvatoiveita, ettei näitä harrastuksia lopeteta mihinkään ennen kuin itse niin joskus haluan.
Meillä on nyt 2 lasta (etäpoika 9v, yhteinen tytär 2v). Imetin tyttöä noin 1v 3kk. Aluksi täysimetyksellä kotoa poistumiset oli vain lyhyitä: ehkä käväsin vähän happihypyllä tai lähikaupassa pikaisesti pyörällä miehen jäädessä kotiin. Joskus (harvoin) apuna oli myös eläkkeellä oleva mummu noin 120km päästä. Kun tytön pystyi kotoa viedä pidemmäksi aikaa, aloin ottaa häntä harrastuksiini mukaan: lauluhommissa hän sujuvasti musiikin tahdissa nukkui ja imetin hänen herättyään. Rytmin kyllä oppii, milloin on kotiinlähdön aika (joskus jopa kantapään kautta).
Olin täysin pois 3-4 vkoa "entisistä ympyröistäni" lapsen syntymän jälkeen. Minulle tehtiin hätäsektio. Kyllä aluksi ahdisti ja olin kipeä. Siitä vain vähitellen toipui kun kuntoilin ja ulkoilin. Sekin on aika varma fakta, että kevätvauvojen äidit voivat ehkä valoisammin, kuin syysvauvojen äidit: kevätaurinko paistaa ja on ihanaa kun kesää tekee tuloaan.
Syksyllä, kun tytär oli noin 5kk, aloitimme yhteiset harrasteet: värikylpy, lorukerho, seurakunnan perhekerho (meillä päin erittäin suosittua!!), vauvauinti, vanhmepi-lapsijumppa jne jne. Kaikkea tietysti kohtuullisesti ja ei samaan aikaan. Kokeilin myös kaupungin järjestämää esikkokerhoa (avoimen päiväkodin ylläpitämä), mutten siihen innostunut ja en halunnut liikaa aikatauluja vauva-ajalle. Omista -jo vanhoista- ja vauva-ajan uusista harrastuksista löytyy aina seuraa. Asumme mielestäni hyvän bussiverkoston varrella, sillä meiltä pääsee bussilla 30min välein (näin kesäaikaan vain tunnin välein) esim. kaupunkiin. Kun tyttö nukkui yöunia lukuunottamatta kaikki unet vaunuissa, liikuin pääasiassa bussilla, näin hän sai hyvät unet vaikkei kotona oltukaan. Erittäin harvoin lähdin omalla autolla liikkeelle. Tietysti piti huolehtia mukaan kaikki mahdollinen: vaipat, ruokaa, juomaa, sateensuoja, vaihtovaatteet kakkakatastrofille, pyllypyyhe, kosteuspyyhkeitä jne jne mitä milloinkin tarttee.
Et kerro lapsen ikää: kauanko olet jo "kökkinyt" kotona? Saattaa olla jo vaikeaa lähteäkin esimerkkini harrasteisiin. Mutta kannustan kuitenkin: ota selvää äiti-lapsi harrastuksista 20km säteellä ja MENE!! Entä onko lähellä leikkipuistoja? Siellä olen tutustunut lähitalojen äiteihin ja lastenhoitajiin. Joskus aamulla pyöräilen pikkuvälipalan kanssa toiseen puistoon, jossa voi jutella toisten äitien kanssa, vaikkei heitä tunnekaan.
Itsekin kaipaan ns. parasta kaveria, joita on kaksi. Toinen 120km päässä ja toinen noin 500km päässä. Minun on vain ollut pakko yrittää hommata kavereita tästä lähempää nyt kun en ole töissäkään (syksyllä palaan työhön). Harmittaa vietävästi kun ei olekaan juoksulenkille kaveria ja ennen oli heti. Yksin ei mulla tule lähdettyä juoksemaan tai aina jumpallekaan, energisyys tahtoo olla joskus vaihtelevaa.
Kesäaika on näiden menojen ja kerhojen kannalta huonoa aikaa, mutta valoisaa kesää Sinulle kuitenkin! Hakeudu seuraan ja etsi positiivinen sinäsi uudelleen. Nauti vauvan/lapsen pienenäoloajasta nyt kun vielä voit. Kohta se voi ollla huomaamatta ohitse? Ei aviomiehesi ole ollut tähänkään asti ainoa elämäsi valo, eihän? Tietysti hän on suuri tuki ja turva, mutta ihmisillä tulee olla myös muita itselleen tärkeitä asioita, menoja, ihmisiä, harrastuksia kuin vain puolisot toisillensa ¤- vielä:
meidän harrastuksista muskari, se ehkä tärkein.
- oli kuin mun kirjoitus
Tuo oli kuin suoraan mun kynästä. Jotenki tuntuu että ihan hajoo kohta pää. Tänään mies vielä menossa iltarientoon ja saan siis olla päivän lisäksi illankin kaksin lapsen kanssa. Yritin tossa joku aika miehelle vihjailla ettei menis mutta ei se tajunnut vinkkiä. Oon yrittän olla sit kuitenki kannustavana vaimona mutta tänään kun lapsi on ollut erityisen kiukkuinen niin mulla vaan napsahti päässä ja laitoin miehelle tosi ikävän viestin töihin. Nyt on vielä tän huutavan lapse lisäksi saanu riidellä miehen kanssa sähköpostein ja mieli on kyllä niin maassaa ettei voi kuin itkeä. Mulla on yhtäkkiä semmonen olo että taitaa tulla kohta joku romahdus.
- Miten voit olla niin
herkkä?
Etkö sä osaa elämääsi ilman miehen jatkuvaa läsnäoloa?
Kun naiset oli 50-luvulla kotiäitinä, ilman omaa rahaa..ymmärrän miltä se saattoi tuntua.
Mutta 2000 luvulla naisen pitäisi olla itsenäinen,selviytyjä jolla on omia valintoja koska on omaa rahaakin.
Ei lapsi sido mitenkään..lapsen voi ottaa mukaan lenkkipolulle,kirjastoon..kavereille mennessään..ja kun lapsi nukkuu voi lukea hyvää kirjaa.
Siten jaksaa itsekin paremmin,eikä voivottele miehen tekemisiä.
Kun on lapsen tehnyt, se toki sitoo vuosiksi eteenpäin..se ois pitänyt ymmärtää ennen kun lasta alkoi väsäämään.
Miten ajattelit että mies lapsen syntymän jälkeen toisenlaiseksi muuttuisi?Varmasti se mies meni samalla tavalla iltarientoihin kun ennen lastakin, eikö?
Sinua vaan taitaa harmittaa kun et enää pääsekään hänen mukaansa niihin menoihin?
Mulla on useita lapsia,enkä oo koskaan ollut toimettomana..aina löytänyt jotain kivaa tekemistä..lapsen/lapsien kanssa.Vaikkei ollut silloinkaan omaa autoa,eikä paljoa rahaa.
Jotenkin nuorten äitien pitäis ryhdistäytyä..eikä vaan valittaa..ei sellaista valittamista kukaan mies kauaa jaksa kuunnella. - olipahan kirjotus
Miten voit olla niin kirjoitti:
herkkä?
Etkö sä osaa elämääsi ilman miehen jatkuvaa läsnäoloa?
Kun naiset oli 50-luvulla kotiäitinä, ilman omaa rahaa..ymmärrän miltä se saattoi tuntua.
Mutta 2000 luvulla naisen pitäisi olla itsenäinen,selviytyjä jolla on omia valintoja koska on omaa rahaakin.
Ei lapsi sido mitenkään..lapsen voi ottaa mukaan lenkkipolulle,kirjastoon..kavereille mennessään..ja kun lapsi nukkuu voi lukea hyvää kirjaa.
Siten jaksaa itsekin paremmin,eikä voivottele miehen tekemisiä.
Kun on lapsen tehnyt, se toki sitoo vuosiksi eteenpäin..se ois pitänyt ymmärtää ennen kun lasta alkoi väsäämään.
Miten ajattelit että mies lapsen syntymän jälkeen toisenlaiseksi muuttuisi?Varmasti se mies meni samalla tavalla iltarientoihin kun ennen lastakin, eikö?
Sinua vaan taitaa harmittaa kun et enää pääsekään hänen mukaansa niihin menoihin?
Mulla on useita lapsia,enkä oo koskaan ollut toimettomana..aina löytänyt jotain kivaa tekemistä..lapsen/lapsien kanssa.Vaikkei ollut silloinkaan omaa autoa,eikä paljoa rahaa.
Jotenkin nuorten äitien pitäis ryhdistäytyä..eikä vaan valittaa..ei sellaista valittamista kukaan mies kauaa jaksa kuunnella.Kiitos kysymästä mutta mulla on ikää 30v. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 11v. eikä hän käynyt yksinään liikenteessä kuten en käynyt minäkään. Minulla on synnytyksen jälkeinen masennus ja unettomuutta jota hoidetaan lääkkeillä jotka eivät kuitenkaan minulle unta anna. Eli toisin sanoen valvon yöt ja päivät vedän läpi todella väsyneenä. Minulla ei ole ystäviä nykyisellä asuin paikkakunnallemme eli ystävien kanssa en missään käy. Jos jossakin lapsen kanssa käyn niin yksin olen sielläkin. En todellakaan ole sitä mieltä että olisi reilua kaataa tätä oloa mieheni niskaan mutta kun koko päivän yritän pitää itseäni kasassa niin illalla iltaa en toden näköisesti enää kasassa pysy.
Minulla ei ole joka päivä yhtä vaikea olo mutta joskus kuten tänään olen ihan rikki. Hermo menee ihan pienestä ja siitä seuraa kamala syyllisyys kun en todellakaan haluaisi olla kävelevä hermokimppu. Minulla on myös kamala syyllisyys tästä tilanteesta koska tätä lasta toivottiin ja yritettiin todella pitkään ja hoidoissa käytiin. En juurikaan juttele tästä olostani kenellekkään, edes parhaalle ystävälleni, pelkään että minut syyllistetään. Noh, se pelko ei ilmeisesti ole kovin kaukaa haettua kuten tuosta sinun kirjoituksesta kävi ilmi. - ihmettelee vaan
Miten voit olla niin kirjoitti:
herkkä?
Etkö sä osaa elämääsi ilman miehen jatkuvaa läsnäoloa?
Kun naiset oli 50-luvulla kotiäitinä, ilman omaa rahaa..ymmärrän miltä se saattoi tuntua.
Mutta 2000 luvulla naisen pitäisi olla itsenäinen,selviytyjä jolla on omia valintoja koska on omaa rahaakin.
Ei lapsi sido mitenkään..lapsen voi ottaa mukaan lenkkipolulle,kirjastoon..kavereille mennessään..ja kun lapsi nukkuu voi lukea hyvää kirjaa.
Siten jaksaa itsekin paremmin,eikä voivottele miehen tekemisiä.
Kun on lapsen tehnyt, se toki sitoo vuosiksi eteenpäin..se ois pitänyt ymmärtää ennen kun lasta alkoi väsäämään.
Miten ajattelit että mies lapsen syntymän jälkeen toisenlaiseksi muuttuisi?Varmasti se mies meni samalla tavalla iltarientoihin kun ennen lastakin, eikö?
Sinua vaan taitaa harmittaa kun et enää pääsekään hänen mukaansa niihin menoihin?
Mulla on useita lapsia,enkä oo koskaan ollut toimettomana..aina löytänyt jotain kivaa tekemistä..lapsen/lapsien kanssa.Vaikkei ollut silloinkaan omaa autoa,eikä paljoa rahaa.
Jotenkin nuorten äitien pitäis ryhdistäytyä..eikä vaan valittaa..ei sellaista valittamista kukaan mies kauaa jaksa kuunnella.Tuosta lyhyestä tekstistäkö päättelit että kyseessä on joku nuori äiti joka on vaan mustasukkainen kun mies lähtee omiin menoihinsa ja että ryhdistäytyisi vaan? Tuo se onkin hyvä neuvo väsähtäneelle ihmiselle joka kirjoittaa romahduksen olevan lähellä, että ryhdistäydy! Taida olla vähintäänkin lääkäri kun "osasit" noin hienon neuvon antaa!
- hommat hoituu
Miten voit olla niin kirjoitti:
herkkä?
Etkö sä osaa elämääsi ilman miehen jatkuvaa läsnäoloa?
Kun naiset oli 50-luvulla kotiäitinä, ilman omaa rahaa..ymmärrän miltä se saattoi tuntua.
Mutta 2000 luvulla naisen pitäisi olla itsenäinen,selviytyjä jolla on omia valintoja koska on omaa rahaakin.
Ei lapsi sido mitenkään..lapsen voi ottaa mukaan lenkkipolulle,kirjastoon..kavereille mennessään..ja kun lapsi nukkuu voi lukea hyvää kirjaa.
Siten jaksaa itsekin paremmin,eikä voivottele miehen tekemisiä.
Kun on lapsen tehnyt, se toki sitoo vuosiksi eteenpäin..se ois pitänyt ymmärtää ennen kun lasta alkoi väsäämään.
Miten ajattelit että mies lapsen syntymän jälkeen toisenlaiseksi muuttuisi?Varmasti se mies meni samalla tavalla iltarientoihin kun ennen lastakin, eikö?
Sinua vaan taitaa harmittaa kun et enää pääsekään hänen mukaansa niihin menoihin?
Mulla on useita lapsia,enkä oo koskaan ollut toimettomana..aina löytänyt jotain kivaa tekemistä..lapsen/lapsien kanssa.Vaikkei ollut silloinkaan omaa autoa,eikä paljoa rahaa.
Jotenkin nuorten äitien pitäis ryhdistäytyä..eikä vaan valittaa..ei sellaista valittamista kukaan mies kauaa jaksa kuunnella.On se hyvä että tällekkin palstalle on saatu tuommoinen täydellinen äiti kertomaan huonoille äideille että miten lasta pitää hoitaa. Senkun keksii tekemistä ja antaa miehen juosta menoissaan kyllä siten äidin mieliala ongelmat häipyy.
- minun mielestä ei
Miten voit olla niin kirjoitti:
herkkä?
Etkö sä osaa elämääsi ilman miehen jatkuvaa läsnäoloa?
Kun naiset oli 50-luvulla kotiäitinä, ilman omaa rahaa..ymmärrän miltä se saattoi tuntua.
Mutta 2000 luvulla naisen pitäisi olla itsenäinen,selviytyjä jolla on omia valintoja koska on omaa rahaakin.
Ei lapsi sido mitenkään..lapsen voi ottaa mukaan lenkkipolulle,kirjastoon..kavereille mennessään..ja kun lapsi nukkuu voi lukea hyvää kirjaa.
Siten jaksaa itsekin paremmin,eikä voivottele miehen tekemisiä.
Kun on lapsen tehnyt, se toki sitoo vuosiksi eteenpäin..se ois pitänyt ymmärtää ennen kun lasta alkoi väsäämään.
Miten ajattelit että mies lapsen syntymän jälkeen toisenlaiseksi muuttuisi?Varmasti se mies meni samalla tavalla iltarientoihin kun ennen lastakin, eikö?
Sinua vaan taitaa harmittaa kun et enää pääsekään hänen mukaansa niihin menoihin?
Mulla on useita lapsia,enkä oo koskaan ollut toimettomana..aina löytänyt jotain kivaa tekemistä..lapsen/lapsien kanssa.Vaikkei ollut silloinkaan omaa autoa,eikä paljoa rahaa.
Jotenkin nuorten äitien pitäis ryhdistäytyä..eikä vaan valittaa..ei sellaista valittamista kukaan mies kauaa jaksa kuunnella.Minä en kyllä käsittänyt tätä ketjua niin että tässä äidit valittelisivat sitä että lapsi sitoo. Minulla oli aika samanlainen olo ensimmäiset puoli vuotta johtuen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vaikka kuinka oltiin varauduttu lapsen tuloon niin sitä en etukäteen tiennyt että siihen sairastun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_252490Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.551796Saako kantaa asetta
Voiko olla koskaan kotelossa lonkalla ase.. Siis ei mikään luvaton ase. Johon on luvat. Esim luottamustoimessa, tai kaup111184Vakkuri puhuu että Suomi joutuu sotaan.
Hänen mukaansa asiantuntijat ovat yhtä mieltä että Suomi joutuu sotaan Venäjän kanssa. En tiedä kuinka lähellä se on, mu2991067- 259992
- 146903
- 56884
Mitä laitatte karjalanpiirakan päälle?
Voita tietenkin, mutta mitä muuta? Itse yleensä juustoa, jotain leikkelemakkaraa ja tuorekurkkua9797Mies mitä ajattelet naisista?
Kerro mitä ajatuksia nousee. Mitä naiset sinulle merkitsee? Sana on vapaa.111775- 47770