Olen nyt siis 14- vuotias ja haluaisin muuttaa mahd. pian pois kotoa, jäin juuri luokalle ja minulla ei ole yhtään kavereita täällä vaikka olen asunut täällä koko ikäni, ja minulla on huonot välit äitiini, olin syksyllä paljon sossujenkanssa tekemisissä ja asuin vastaanottokodissa kun oli niin huonot välit äitiin, isää en ole tavannut moneen vuoteen koska hän asuu Thaimaassa, olisiko mitenkään mahdollista (täytän marraskuussa 15) että muuttaisin pois kotoa Lahteen? Nykyään asun ihan kotona, Espoossa, mutta en kestä asua täällä, nyt varsinkin kun on kesäloma ja tuhlaan kesäloman jokaisen päivän istuen kotona kun ei ole kavereita, muutenkin haluaisin aloittaa alusta ja uuden elämän, olen tuntenut jo viimeiset 2-vuotta ja olisin valmis tekemään mitä vaan että saisin omaa rauhaa ja tilaa, Lahdessa minulla on todella paljon kavereita ja kyllä käyn siellä välillä mutta ei sekään monta kertaa kuukaudessa onnistu, olen halunnut jo pitkää muuttaa sinne, mutta vanhempani eivät suostu itse ainakaan muuttamaan vaikka olemme puhuneet.
Tiedustelisin siis vaan onko mahdollista ylipäätään muuttaa 15-vuotiaana eri paikkakunnalle?
Tiedustelisin siis vaan onko mahdollista ylipäätään muuttaa 15-vuotiaana eri paikkakunnalle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
lupaa mihinkään ja 15v ei saa mitään tukia yhteiskunnalta edes pokkeustapauksessakaan.Ainoa on joku koulukoti tai vastaava laitos ei muuta vaihtoehtoa sori.
Siis luulet, että kaverit tulevat automaattisesti muualta? Nyt hanki itselles harrastuksia, sitä kautta tulee kavereita. Sinne kauppoihin vaan notkumaan, hus kotoa.
Niin, ja tuolta itsestäni tuntui vuosi sitten, vaikka oli muutama kaveria, normi perhe ja n. 8 ke. Nyt kun ajattelee muuttaminen olisi täysin absurdia. Säästä jonkin aikaa, että on edes "pieni pesämuna". Jotenkin tuntuu pelkältä angstilta koko tuo sun viesitis.
1. Alle 16-vuotias ei saa muuttaa yksin asumaan edes vanhempien luvalla.
2. Et tule saamaan yhteiskunnalta mitään tukia.
3. Alaikäisenä on lähes mahdoton saada työtä, josta saisi niin paljon palkkaa, että tulisit toimeen.
SUosittelen kahta asiaa:
1. Yritä etsiä kavereita sieltä Espoosta/muualta pk-seudulta. Tiedän, että se voi olla hankalaa, mutta ei sua toisaalta kukaan tule kotoa hakemaan, että "hei, haluuks olla mun kaveri?"
2. Ala säästää rahaa. Muuttaessa sitä tarvitsee, kun pitää maksaa takuuvuokrat sun muut. Voisit myös ruveta keräämään valmiiksi kaikkea tavaraa, jota omassa kodissasi tulet tarvitsemaan. Ilmoita vaikka sukulaisille, että keräät sitä ja sitä astiastoa, niin voivat tuoda niitä osia joulu- ja synttärilahjaksi. Menee sitten muuttaessa vähemmän rahaa ja aikaa, kun osa välttämättömistä tavaroista on jo hankittu!
Ensinnäkin, yksinasuminen on kallista. Opintotuet on todella surkeat, eikä niillä tule toimeen, jos asuu oikeassa asunnossa.
Et voi luottaa vanhempiesi apuun, ja vaikka kavereita olisi paljon, heistä tuskin on kamalasti käytännön apua, koska ovat itsekin niin nuoria.
Nyt ensin mietit, haluatko muuttaa, että elämäsi olisi yhtä biletystä kivojen kavereitten kanssa, ja että voisit ryypätä kaikki viikonloput kenenkään puuttumatta asiaan?
HUONO jos näin on, se johtaa paskaan tulevaisuuteen, elämä kun ei sitten ole ikuista nuoruutta ja jos kämmäät nyt pohjakoulutuksesi lopullisesti, päädyt keikkasiivoojaksi, jos pääset edes siihen. Katujen lakaisijan homma on tärkeätä, mutta ei siitä kukaan haaveile! Jokaiselle on oma homma, ja ketään ei sovi halveksua, paskatkin työt on tehtävä, mutta mieti haluatko juuri sinä tehdä ne. Nyt suunta on nimittäin sinnepäin.
Olet nuori, etkä saa tukea vanhemmiltasi, mikä on perseestä, mutta sinun on autettava itse itseäsi, eikä tyydyttävä siihen, mitä saat ilman vaivaa. Joten, älä yhtään huononna enää itse itseäsi, älä alistu luuseriksi, vaan nyt ala taistella paikasta auringosta.
Minulle meinasi käydä paskaisesti, koska luulin, että siihen on tyydyttävä, kun joku leimaa luuseriksi, sitä sitten on. Älä usko valheita!
- Ala lukea, etsi rauhaisa paikka, hanki itsekuria, ja ala lukea. Opiskelu on sinun lippusi parempaan elämään, eikä ryyppääminen ja kaverit. Ikävä kyllä näin on: sinun raadantasi ratkaisee. Haluatko jotain parempaa: hanki se!!!
- Unohda itsesääli, monella on vielä huonommin. Unohda vaikeudet, anna tulla lunta tupaan ja mene eteenpäin. Lue, pänttää, opiskele, niinkuin et enää koskaan saisi uutta mahdollisuutta: nimittäin et välttämättä saa!!!
- Pyydä tukiopetusta ja hanki sellaisia harrastuksia, mitkä tukevat koulun käyntiäsi.
- Unohda, kun ihmiset tulevat naureskelemaan sinulle, ihmettelevät muutostasi ja ihmettelevät "mikä sekin luulee olevansa", älä luule, vaan ole. Tee töitä.
- Hanki työpaikka. Mene firman ovelta ovelle, kerro tilanne, aijot kääntää elämäsi nyt ympäri, ja tarvitset rahaa, kun aijot muuttaa muualle kouluun, ja hae KAIKKI työt. Voit tehdä viikonloput ja lomat ja säästää opiskelurahoja itsellesi. Samoin saat työkokemusta, ja ehkä työpaikan tulevaisuuden opiskelupaikassasikin.
Työt ja harrastukset tuovat muuten mukanaan niitä kavereitakin :)
"on kesäloma ja tuhlaan kesäloman jokaisen päivän istuen kotona kun ei ole kavereita, muutenkin haluaisin aloittaa alusta ja uuden elämän, olen tuntenut jo viimeiset 2-vuotta ja olisin valmis tekemään mitä vaan että saisin omaa rauhaa ja tilaa"
Onko varma kanssa? Nimittäin seuraavat 5-6 vuotta olet silloin valmis raatamaan luovuttamatta, tekemään ja toimimaan, muuttamaan ITSEÄSI, sinä olet jäänyt luokallesi omaa laiskuuttasi ja saamattomuuttasi, et kavereitten puutteesta etkä rauhan puutteesta.
- Mene juttelemaan opettajille ja kysy, missä voisit opiskella.
Jos olet valmis tekemään mitä vaan, niin se on hyvä, koska sen joudutkin tekemään, kasvamaan todella kovasti. Ottamaan vastuuta, tekemään töitä ja opiskelemaan, luopumaan hieman villistä nuoruudesta (ehdit viettää sitä yliopistossa/amk:ssakin) ja laittamaan itsesi ja opintosi poikaystävien edelle. Ja tekemään selvät tavoitteet.
- Listaa tavoitteesi paperille
- Mieti kaikki tavat mitä ikinä keksit, miten saavutat ne. Unohda lapsellisuudet, kuten "musta tulee julkkis" ja "mä voitan lotossa" teinijutut: ne on höpöä.
- Varaudu ja valmistaudu pitkään matkaan, ettet luovuta heti ensimmäisessä vaikeassa paikassa, niinkun tähän mennessä.
- Myönnä, että luokalle jäänti on omaa laiskuuttasi, olet tekemättä mitään omaa mielikuvituksettomuuttasi, että et ole vielä edes aloittanut "tekemään kaikkeasi" että asiat olisivat paremmin ja että kaikesta huolimatta kaikki on sinun käsissäni.
Kun teet tämän, sinulla on ehkä jo 16-vuotiaana mahkut parempaan kouluun ja varaa asuntoon. Jos ei, raadat lisää ja muutat 18-vuotiaana.
Älä hankkiudu raskaaksi tai jos olet poika, älä pane ketään paksuksi. Pidä ehdoton huoli ehkäisystä: se virhe voi maksaa tulevaisuutesi.
Älä luovuta mihinkään kenenkään sanomisiin.
Älä kuuntele ihmisten negatiivista "ei se onnistu" höpöä, kannusta itseäsi.
Muista, että muutos vie vuosia aikaa. On syytä aloittaa siis heti.
Ja muuten: suunnittele myös lepotauot ja lomat. Niistä pidät kiinni, ettet pala loppuun, mutta muuten et enää laiskottele.
Ja tiedä, että se on mahdollista!!!
Paljon arvioinut mahdollisuuksiasi elää? Kaverithan ei pidä masua kylläisenä ja varpaita lämpimänä. Oletko tutustunut alueen koulutusmahdollisuuksiin? Olet jäänyt luokallesi, joten kuinka paljon uskot mahiksiisi päästä aikanaan haluamaasi koulutukseen? Entä toimeentulosi? Pärjäisitkö opintotuella asumistuella? Kuinka paljon saisit? Noita kannattaa harjoitella jos itsenäistyä haluat jo nuorempana. Kyllä muistan joitakin n.16 v. itsenäistyneitä, mutta se vaatii aika paljon myös kykyä kantaa vastuu itsestään. Toki jos äitisi on halukas tukemaan asumistasi niin se on ehdoton plussa. Ja jokatapauksessa elintasosi tulee laskemaan kriittisesti. Ja huolehtimaan itsestäsi, vaatteistasi, kodistasi. Itse muutin vasta lukion jälkeen omilleni ja takana oli parempi opintotuki kun kyse korkeammasta koulutusasteesta valtion takaama opintolaina. Mutta silti se alkuinvestointi itsenäiseen asumiseen oli kova (takuuvuokrat, televisiot, sängyt, tietokone). Vieläkin inholla muistelen kun piti käsin pyykätä kaikki vaatteet kun piti odotella kesäpalkkoja pesukoneen ostamiseen. Mutta eikös sitä ole jonkinnäköisiä asuntolojakin? Soluja?
No oon muuttanu 6 kertaa ja ei oo paljon kavereita. Mitä sitä joskus 20 kilsan päähän pääsen. En oo alkanu polttaa kun ei oo mitään tupakka kavereita. Joskus juon...
Haluaisin mielelläni kuulla miten sulla nykyään menee!
Mun äiti muutti 15-vuotiaana pois kotoa ja tämä tapahtui 90-luvulla. Hän muutti opiskelemaan Suonenjoelta Pieksänmäelle. En ymmärrä miksi se ei voisi olla tänäpäivänäkin mahdollista opintotuilla -.-
Olen 15 vuotias tyttö joka asuuu äitinsä kanssa. isäni asuu samalla paikkakunnalla kuin minä. Haluisin niin kovasti muuttaaa isäni luokse mutta äitini o muuttoni esteenä. mitä mieltä te olette saisinko muuttaa isälleni vai en???????????
kyllä saat, sinulla on oikeus päättää siitä kumman luona asut, koska olet jo 15.
mutta minulla on ainakin ollut semmoinne käsitys että jos kämpän periaatteessa omistaa vanhmeeat mutta itse siellä asuu niin onko se muka joku ongelma? eikä kuusitoistavuotiaskaan saisi juurikaan tukia koska lapsilisät...
Itse muutin jo 15-vuotiaana kotoa pois, en toki taloudellisesti itsenäistynyt vielä pitkään aikaan. Kelan rahoista näet jäi kuussa vajaa satanen käyttöön, nii sillä sai nipin napin ehkä ruuat ostettua. Mutta muihin kuluihin, esim. hygieniatuotteisiin, röökiin, kaljaan, bussilippuun oli pyydettävä aina rahaa. Oikeestaan siinä 17-vuotiaana alkoi vähän itsenäistymään kun pääsin hyvään kesätyöhön koko kesäksi nii makselin niillä rahoilla omia kuluja. Sitte sillo myös sovittiin työnantajan kanssa että oisin oppisopimuksella viimesen opiskeluvuoden ja tulisin sitte vakituiseksi töihin. Täällä ollaan edelleen.