Eiköhän jokainen katso omaa napansa ja omaa etuaan, ennkuin alkaa miettii onko iskemällä miehellä vaimo ja lapset vai ei? Jos sopiva mies tulee vataan, niin mikä estää ottamasta? Ei mikään. Perhe on vaan hidaste, ei miettimisen paikka.
Olen itse seurustellut monen naimisissa olevan miehen kanssa, eikä sillon tulee mieleen miehen vaimo ja lapset. Minä elän täysillä sillon, ja jos heille ero tulee, se tulee, mitä siitä. Se voisi tulla ilman minuakin. Mutta eihän se minuun vaikuta millää muotoa, en minä suremaan jää, enkä tunne heitä jotka jää sureen. Pettymyksiä tulee, minkäs teet, ja kyllä siitä toipuu. Ottaa vaan uuden miehen, ja se on siinä.
Lapset ikävöi isää kai, tai sitten ei. Minkäs teet? En minä ala sureen sitä, jos mulla itellä on asiat hyvin. Lapset toipuu, ja vaimokin, kun ei ala miettii liikaa.
Jos sopiva tulee kohdalle, niin kimppuun vaan.
Yks lysti vihaako miehen vaimo mua vai ei, ei liikuta. Luulisi olevansa onnellinen miehensä puolesta, kun löytää uuden ihmisen rinnalle, sillon ex vaimokin tietää, että kelpaa mies muillekin kuin hänelle.
Olen itse seurustellut monen naimisissa olevan miehen kanssa, eikä sillon tulee mieleen miehen vaimo ja lapset. Minä elän täysillä sillon, ja jos heille ero tulee, se tulee, mitä siitä. Se voisi tulla ilman minuakin. Mutta eihän se minuun vaikuta millää muotoa, en minä suremaan jää, enkä tunne heitä jotka jää sureen. Pettymyksiä tulee, minkäs teet, ja kyllä siitä toipuu. Ottaa vaan uuden miehen, ja se on siinä.
Lapset ikävöi isää kai, tai sitten ei. Minkäs teet? En minä ala sureen sitä, jos mulla itellä on asiat hyvin. Lapset toipuu, ja vaimokin, kun ei ala miettii liikaa.
Jos sopiva tulee kohdalle, niin kimppuun vaan.
Yks lysti vihaako miehen vaimo mua vai ei, ei liikuta. Luulisi olevansa onnellinen miehensä puolesta, kun löytää uuden ihmisen rinnalle, sillon ex vaimokin tietää, että kelpaa mies muillekin kuin hänelle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki EI ole samanlaisia kuin sinä.
Itse en lähtisi tekemisiin varatun miehen kanssa. Etenkin jos lapsiakin. Ihan jo oman mielenrauhani vuoksi, koska itselleni sellainen salarakas-juttu ei sovellu. Mulla on oikeasti kauhuskenaariona tollanen, että menisin sellaseen sekaantumaan ja varsinkin se, että mies jättäisi kumppaninsa siinä sekamelskassa ja sen pohjalta yrittäisi uusperheenä elää. Ei, ei ja ei. Itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla nuoruudesta lapsi. Tulen hyvin toimeen lapsen äidin kanssa eikä lapsen vanhemmilla ole mitään kahakkaa keskenään. Joten senkin kautta hirvittää ajatus jostain riitaisasta kuviosta, joista täältä saa valitettavan usein lukea. En itse osaa ajatella miten ikinä osaisin suhtautua tälläiseen salarakkaseen eron jälkeen enkä sellaista tilannetta, jossa voisi tulla asiallisesti toimeen. Eron jälkeen tulisi osata asettua exän sijasta vanhemman asemaan, mutta osaan hyvin ymmärtää että ainakin alkuun se olisi erittäin hankalaa petetyksi tulleella. Ilman lapsia pettäjän ja kolmannen osapuolen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, mutta lapsien kera kuvio onkin haastavampi.
Mutta tää on taas tätä: Ihmisiä löytyy niin moneen eri kastiin. Itse en osaisi kuvitella jaksavani elää vihamielisessä ympäristössä. Enkä itse osaisi kuvitella itseäni tilanteeseen jossa pokailisin varatun perheenisän ilman mitään tunnontuskaa. Tosin uskon, että sinä Aloittaja taidat kuulua siihen Provo-kastiin. ;)
kirjoittelee Lissuna. Kiva, kiva provo. Not.
sinä haluata? Kumma meno täällä. Jos jonkun mielipide poikkee yleisestä linjasta, niin se on lissu! Voiko maailmassa olla vain yksi ihminen, joka ajattelee päinvastaisesti kuin muut?
muiden liittoihin, mutta kun harakat kävi meidän miehen kimppuun, niin päätin minäkin olla piittaamatta muiden tunteista, ja iskin tahallani miehen jolla oli lapsia ja perhe. Tunsin toki miehen jo ennestään, oltiin jossain vaiheessa nuoruutta ns. seurusteltu, muttei siitä sillon tullu mitää.
Tapasin hänet uudelleen, ja siitä se lähti. Nyt ollaan oltu yhdessä liki neljä vuotta, ja yhä tuntuu että ainakin seuraavat neljä menee reippaasti yhdessä.
Lapset käy hyvin harvoin, onneksi, ja ex vaimo kiukkuaa yhä, ja haukkuu ja vihjailee, mutta me emme siitä välitä. Odotettavissa on ainakin ne neljä seuraavaa vuotta haukkumista ja häiriköintiä, jotka varmuudella ollaan yhdessä. On se tietty kurjaa kun mies lähtee paremman perään mutta mitä siitä, kyllä se lopettaa joskus... ja mua ei riso se että miehen perhe jäi ilman isää, vaan mua risoo se, että mun lapset jäi aikanaan ilman isää. Mutta minä selvisin uuden miehen turvin, ja sain lapsille miehenmallin, enkä muiden tenavista piittaa. Kyllä se nainen joskus uuden löytää, ihan mukiinmenevä nainen vielä, ja jos ei löydä, omapahan on asiansa. Jos mies ei tykkää hänestä, en mahda sille mitään. Pääasia että mulla ja mun lapsilla on hyvä olla.
päivänä ajatella. ei varsinkaan, jos itse on kokenut vastaavaa. Tänäpäivänä ei ole ihmeellistä, jos on ollut naimisissa 5-8 kertaa, ja lapsia joka kaupungissa.
oikeesti kiinnostaa?
Jokaisen meistä kun on tämä elämä elettävä..ja ihan itse.
samaan aikaan kun olemme seurustelleen,ja sitten eronnut minun takiani. Mulle sama, onko vai ei, en sure miehen erhettä, se on hänen ja mureheet ovat perheen omia, ei minun.
Kakaroista ein piittaa, tulee meille tai ei. Jos eks aikka alkaa hankalaksi, siitä on vaan päästävä eroon, joten samallamitalla häiriköin jos hän alkaa meidän onnee häiriköimää. En ole tunteeton, vaan en jaksa toisarvoisista asiista päätäni rasittaa.