Hmm... En tiedä miten alottaisin tätä tekstiä kirjottaa, että sais sopivan lyhyen tekstin...:)
Noh, olipa kerran 17-vuotias lukiolainen, joka kokeili pari kertaa oksentaa. Johtuneeko siitä että olin mielestäni aivan liian lihava (noin 60kg) Säännöt kotona oli tiukat ja sain pari kertaa turpaani. Seuristelin aivan ihanan jäbän kanssa tuolloin... Mutta ahdisti yksin (faijan) kanssa kotona oleminen, välillä pelotti.
Ahdistus jäin ja olin aina liian lihava.. todella ahdistunut! Yhtenä päivänä sitten menin pöntölle syötyäni pastaa, liikaa. Ja hyi mikä kokemus, toistin sen myöhemmin kerran, tai kaks. Meni pari vuotta välissä, en oksentanut kertaakaan. Ja lihoin 64 kilosta 77kg! Sain kuitenkin painoni tippumaan 73, missä olen paraikaa, tai en tiedä, vaa'alle en ole uskaltanu edes mennä!
Tuossa noista teinivuosista...
Nykyään tunne-elämäni on aivan sekaisin, keneenkään en voi luottaa, paitsi hyviin ystäviin ja vanhempiin. Dokaan, melkein joka päivä, olen masentunut (on lääkitys) ja viiltelen. sitte tämä kaikkein sairain ja vaikein ongelma, BULIMIA!
En edes muista päivää kun oksensin, siitä on alle 6kk. Alussa ei mitään, ahmin noin 1000-1500kcal kerralla. En edes joka päivä... Nyt on mennyt noin 3 kk todella päin jotain tän syömisen kanssa...
Peruspäivänä menee yhden ahmimisen aikana esim pizza ja siihen vielä kaikkea mitä nyt keksii, tai sitten keittoja, kermapastaa, nuudeleita, leipää, valmisruokia, sipsejä, pastaa voilla, pastaa erilaisissa itsetehdyissä kermakastikkeissa, ja pizzaaaa, pizzeriasta tilattua pizzaaaa...
Kerralla vois mennä esim pussipastapussi, puol pussia sipsejä, pari valmisruokaa...Joskus kerralla enemmän, mutta usein käyn oksentamassa ja välillä jatkan ahmimista. Syön, syön ja syön. Mikä mut siihen pakottaa??
Päätän usein, että nyt syön normaalisti, mutta sitte otanki koko kattilavaraston esiin ja alan kokkailla, koluun pakkasen, jääkaapin ja kaapit ja väsään jotain.
Mua pelottaa, kuinka vähän mä pystyn tota kontrolloimaan... Oksennan töissä, kotona, yleisissä vessoissa, tosin harvoin, koska yleensä mätän kotona. Terapiaan pitäs mennä ku kerkeen, siitä lääkärin kans keskusteltiin. Mutta se ei tosin tiedä edes tästä bulimiasta.. En vaan taida selvitä yksin, teen hiljalleen tuhoa koko ruumiille, tälle läskille, mikä mua ympäröi! Oispa kaljaa....
Noh, olipa kerran 17-vuotias lukiolainen, joka kokeili pari kertaa oksentaa. Johtuneeko siitä että olin mielestäni aivan liian lihava (noin 60kg) Säännöt kotona oli tiukat ja sain pari kertaa turpaani. Seuristelin aivan ihanan jäbän kanssa tuolloin... Mutta ahdisti yksin (faijan) kanssa kotona oleminen, välillä pelotti.
Ahdistus jäin ja olin aina liian lihava.. todella ahdistunut! Yhtenä päivänä sitten menin pöntölle syötyäni pastaa, liikaa. Ja hyi mikä kokemus, toistin sen myöhemmin kerran, tai kaks. Meni pari vuotta välissä, en oksentanut kertaakaan. Ja lihoin 64 kilosta 77kg! Sain kuitenkin painoni tippumaan 73, missä olen paraikaa, tai en tiedä, vaa'alle en ole uskaltanu edes mennä!
Tuossa noista teinivuosista...
Nykyään tunne-elämäni on aivan sekaisin, keneenkään en voi luottaa, paitsi hyviin ystäviin ja vanhempiin. Dokaan, melkein joka päivä, olen masentunut (on lääkitys) ja viiltelen. sitte tämä kaikkein sairain ja vaikein ongelma, BULIMIA!
En edes muista päivää kun oksensin, siitä on alle 6kk. Alussa ei mitään, ahmin noin 1000-1500kcal kerralla. En edes joka päivä... Nyt on mennyt noin 3 kk todella päin jotain tän syömisen kanssa...
Peruspäivänä menee yhden ahmimisen aikana esim pizza ja siihen vielä kaikkea mitä nyt keksii, tai sitten keittoja, kermapastaa, nuudeleita, leipää, valmisruokia, sipsejä, pastaa voilla, pastaa erilaisissa itsetehdyissä kermakastikkeissa, ja pizzaaaa, pizzeriasta tilattua pizzaaaa...
Kerralla vois mennä esim pussipastapussi, puol pussia sipsejä, pari valmisruokaa...Joskus kerralla enemmän, mutta usein käyn oksentamassa ja välillä jatkan ahmimista. Syön, syön ja syön. Mikä mut siihen pakottaa??
Päätän usein, että nyt syön normaalisti, mutta sitte otanki koko kattilavaraston esiin ja alan kokkailla, koluun pakkasen, jääkaapin ja kaapit ja väsään jotain.
Mua pelottaa, kuinka vähän mä pystyn tota kontrolloimaan... Oksennan töissä, kotona, yleisissä vessoissa, tosin harvoin, koska yleensä mätän kotona. Terapiaan pitäs mennä ku kerkeen, siitä lääkärin kans keskusteltiin. Mutta se ei tosin tiedä edes tästä bulimiasta.. En vaan taida selvitä yksin, teen hiljalleen tuhoa koko ruumiille, tälle läskille, mikä mua ympäröi! Oispa kaljaa....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.