Järki

Tälläkin hetkellä menen täysin tunteideni mukana, mutta eihän siitä seuraa muuta kuin entisestään pahaa oloa itselle, mies on varattu ja minä mielessäni ajattelen vaikka mitä, en ole kuitenkaan tunteitani hänelle näyttänyt, enkä todellakaan ole saanut häneltä mitään sen suuntaista, että tunne olisi molemminpuolinen. Miksi sitä sotkeentuu aina mitä vaikeimpiin tilanteisiin ja ihan vielä itsensä kanssa? Vaikka kuinka takoo päähänsä, unohda, niin ei onnistu millään :(

kyllä aika kivasti sanottu.
Noinhan se tietenkin pitäisi mennä ;)

Ootko säkin ihan pöpi. Meitä pöpejä taitaa olla täälläkin aika paljon. Mutta minkäs teet. Kun se kolahtaa niin se kolahtaa ja se on sitten menoa, eikä järki aina voi siinä tilanteessa mitenkään voittaa, sanoo tämäkin jo jokin aika sitten sellaisen ihanuuden edessään nähnyt, että voi veljet sentään. Tuon jos saisi itseelleen ihan omaksi niin voisi olla aika vänkää niin että siinä sitä sitten varmaan olisi onnellinen olotila niin että hippulat vinkuisi (mitä lie sitten tarkoittaakaan, mutta kuulostaa ainakin jänskältä).
Mutta oikeesti jos sitä pohtii ihan järkiperäisesti kun nyt kerran järkipalstalla ollaan niin voisiko se olla kuitenkin tilanteessa, jossa rakastuu niin, että ihmisen arvomaailmat omassa päässä vain menee sen verran uuteen järjestykseen, että ne omat ja siihen rakkaudenkohteeseen liittyvät onnentunteet sun muut höperyyden partaalta ehkä näyttävät olotilat on ihmiselle paremmin sallittuja ja niiden tavoitteleminen on selkeästi hyväksyttävämpää ja näin ollen myös niiden saavuttaminen asettuu tärkeämmälle sijalle tarvehierarkiassa. Loppujen lopuksi tuokin teoria on kuitenkin ihan järkeenkäypää toimintaa ihmiseltä, koska ihmisen aivojen yksi tärkeimmistä tavoitteistahan on kuitenkin ns. saavuttamassa pariutumisen myötä sen onnistuneen lopputuloksensa.

...rakkaus vie järjen.. kirjoitti:

Ootko säkin ihan pöpi. Meitä pöpejä taitaa olla täälläkin aika paljon. Mutta minkäs teet. Kun se kolahtaa niin se kolahtaa ja se on sitten menoa, eikä järki aina voi siinä tilanteessa mitenkään voittaa, sanoo tämäkin jo jokin aika sitten sellaisen ihanuuden edessään nähnyt, että voi veljet sentään. Tuon jos saisi itseelleen ihan omaksi niin voisi olla aika vänkää niin että siinä sitä sitten varmaan olisi onnellinen olotila niin että hippulat vinkuisi (mitä lie sitten tarkoittaakaan, mutta kuulostaa ainakin jänskältä).
Mutta oikeesti jos sitä pohtii ihan järkiperäisesti kun nyt kerran järkipalstalla ollaan niin voisiko se olla kuitenkin tilanteessa, jossa rakastuu niin, että ihmisen arvomaailmat omassa päässä vain menee sen verran uuteen järjestykseen, että ne omat ja siihen rakkaudenkohteeseen liittyvät onnentunteet sun muut höperyyden partaalta ehkä näyttävät olotilat on ihmiselle paremmin sallittuja ja niiden tavoitteleminen on selkeästi hyväksyttävämpää ja näin ollen myös niiden saavuttaminen asettuu tärkeämmälle sijalle tarvehierarkiassa. Loppujen lopuksi tuokin teoria on kuitenkin ihan järkeenkäypää toimintaa ihmiseltä, koska ihmisen aivojen yksi tärkeimmistä tavoitteistahan on kuitenkin ns. saavuttamassa pariutumisen myötä sen onnistuneen lopputuloksensa.

varsinainen takinkääntäjä. Vannoin henkeen ja vereen kun tulin mieheni jättämäksi toisen naisen vuoksi, että ikinä en tee samaa kenellekään omalta osaltani mihin tuo nainen kykeni, mutta kun ihastuin, niin tuntuu että minähän tekisin vaikka mitä jos tuo mies vain antaisi ymmärtää välillämme olevan jotain, voi sentään minkälainen minustakin on tullut. Koko 10 vuotta kestäneen suhteen olin uskollinen, mutta mitä siitä hyödyin, mies lähti, joten se siitä. Järki sanoo kaikkea muuta mitä tunne ja taas saa nuolla näppejään kun antaa tunteille vallan :( Päässä ihan eri arvomaailma kuin siinä mitä teen, uskomaton säätäjä minäkin näytän olevan ;)

En nyt ihan järjettömästi rakastu varattuihin tai muihin mahdottomiin tapauksiin, mutta ihastukseni kohteet eivät kyllä muuten ole kovin järjellä mietittyjä.

Ehkä se oma alttius vaikuttaa eniten, sopiva tilaisuus, sopiva henkilö, ja itse sopivassa mielentilassa. Näin sen selittäisin.

En kuitenkaan ole täysin tunteiden vietävissä että tekisin jotain mieletöntä. Eli kai siinä jotain järkeä taustalla on.