Kohtalotovereita?

Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta olen hieman kateellinen teille keliaakikoille, joilla oli oireita, ja jotka aloitte voimaan paremmin gluteenittomalla dieetillä. Kysyisinkin nyt, onko kohtalotovereita, keliaakikkoja, joilla ei ollut mitään oireita, mutta tohtori määräsi gluteenittomalle dieetille?

Homman nimi on tämä: minulla on tyypin 1 diabetes, joten tutkittiin keliakiavasta-aineet, koska on diabeetikoilla yleistä. Veriarvot koholla, otettiin koepalat, nukka kunnossa, diagnoosi: ei keliakiaa, saa syödä kotimaisia viljoja. Noh, muutaman vuoden päästä, kun veriarvot edelleen vaan korkeat, uudet koepalat, ja sitten vielä perään uudet, koska lääkäri halusi valmistaa, että ensimmäiset otettiin oikein, koska nukka edelleen kunnossa, vaikka veriarvot koholla. Lääkäri lähetti koepaloja vielä jonnekin kauemmaskin tutkittavaksi. Nukka oli aivan kunnossa, jotain ihme "soluja" sieltä löytyi, ei oikein käynyt asia selväksi, ja sitten lääkäri päätti, että kun veriarvot on niin koholla, niin aloitetaan dieetti, vaikka nukka onkin kunnossa, "ettei sitten mene myöhemmin huonoon kuntoon".

Ei siis oireita, nukka kunnossa ja lisäksi äidilläni ja äidinäidilläni on molemmilla ollut lähes koko ajan veriarvot koholla, mutta nukka kunnossa, eikä ole lääkärit pistänyt dieetille. Mammani on jo iäkäs, ja erittäin terve, vaikka on koko elämänsä vehnää jne. syönyt. Mietin vain, voisiko nämä kohonneet veriarvot olla vain "sukuvika" ja diagnoosi tuli, koska lääkäri niin innokkaasti halusi todeta minulla kyseisen taudin? Diabetekseni varmaan vaikutti paljon asiaan, koska diabeetikoilla keliakia on yleistä. Harmittaa vaan, jos loppuelämäni olen tällä melko hankalalla dieetillä, vaikka ei tarvitsisi :/ Voisin tietysti syödä normaalisti ja käydä ottamassa koepalat joka vuosi, niin kauan kuin nukka pysyy kunnossa, mutta itse koin koepalan oton erittäin epämiellyttäväksi, eikä oikein innosta tehdä siitä vuotuista tapahtumaa.