Lintua hankkimassa :)

Tuota minäkin mietin, että tytöthän ne siinä kisailisivat pojasta..

Mutta olen edelleen kiinnostuneempi nymfeistä, eli olisiko vinkkejä siihen hankkisinko niitä yhden vai kaksi? Jos jollain kokemusta kummastakin vaihtoehdosta, niin kertokaa ihmeessä. Entäpä niiden häkin koko, jos siis hankkii kaksi nymfiä, senhän täytyy olla jo melkosen suuri. Ei taida noin 100x100 riittää, 70 leveydellä, vaikka vapaiksi toki pääsisivät lähes päivittäin..?

Jep, kummassakin toki puolensa. En oikein tiedä kumpi on parempi, useampi 'ei niin kesy' vai sitten yksi kesympi.

Yhteistä aikaa linnun kanssa tulee varmasti olemaan melko paljo, mutta ajattelen tässä enemmän ehkä sitä miten onnellinen lintu on. Eli onko nymfille parempi, että sillä on lajitoveri vai se, että ihminen seurustelee sen kanssa..?

Ajatuksena olen enemmän kiinnostunut siitä, että saisin kesytettyä linnun. Miten hyvin nymfit muuten yleensä kesyyntyvät? Aikaisemmat undulaattini eivät olleet kovin 'kesyyntyvänlaisia', vaikkakin iän myötä tulivat hieman 'ihmisystävällisemmiksi' :) Olisihan se kiva vaikka istua sohvalla lintu olkapäällä, mutta sitten pitäisi luultavasti hankkia vain se yksi..?

Pesittämään en ainakaan ihan heti lähde, tuskin ehkä koskaan. Sitä puolta asiasta ei siis tarvitse miettiä, mutta jossain vaiheessa se päätös lintujen määrästä olisi ratkaistava..

*tiedustelija* kirjoitti:

Jep, kummassakin toki puolensa. En oikein tiedä kumpi on parempi, useampi 'ei niin kesy' vai sitten yksi kesympi.

Yhteistä aikaa linnun kanssa tulee varmasti olemaan melko paljo, mutta ajattelen tässä enemmän ehkä sitä miten onnellinen lintu on. Eli onko nymfille parempi, että sillä on lajitoveri vai se, että ihminen seurustelee sen kanssa..?

Ajatuksena olen enemmän kiinnostunut siitä, että saisin kesytettyä linnun. Miten hyvin nymfit muuten yleensä kesyyntyvät? Aikaisemmat undulaattini eivät olleet kovin 'kesyyntyvänlaisia', vaikkakin iän myötä tulivat hieman 'ihmisystävällisemmiksi' :) Olisihan se kiva vaikka istua sohvalla lintu olkapäällä, mutta sitten pitäisi luultavasti hankkia vain se yksi..?

Pesittämään en ainakaan ihan heti lähde, tuskin ehkä koskaan. Sitä puolta asiasta ei siis tarvitse miettiä, mutta jossain vaiheessa se päätös lintujen määrästä olisi ratkaistava..

Lue lisää

Se on vielä päätettävä:) Parvea on toisaalta hauska katsella, se mitä esim. undulaattiparvi keksii yhdessä suuressa lentohäkissä ja vapaa-lentoajalla huoneessa on todella uskomatonta. Toisaalta on ihana tunne kun neitokakadu lennähtää aamulla vuoteeseen ja nyhtää silmäripsiä ja yrittää istua nenäsi päällä.

Tietysti lintu jolla on seuraa koko ajan on onnellisempi kuin lintu, jolla on seuraa vain muutaman tunnin päivässä. Kesy lintuhan uskoo ihmistä puolisokseen, ja pahalta tuntuu kun puoliso on poissa 7-10 tuntia päivässä.

Neitokakadut ovat suhteellisen helppoja kesyttää verrattuna vaikka undulaattiin. Lisäksi niitä löytyy silloin tällöin kasvattajilta käsinkasvatettuna eli umpikesyinä.

Tietysti ykisttäinen lintu kesyyntyy aina helpommin, koska yksinäinen lintu alkaa hiljalleen uskoa että olet sen puoliso (kerran eräs täti sai shokin, kun kerroin että hänen neitokakdu-naaraansa, joka piteli pyrstöään ylhäällä ja tiuskutti kun sen selkää silitteli, itse asiassa yritti paritella...) kun taas pari lintuja sidostuu toisiinsa ja ihminen on melkein väkisinkin se "kolmas pyörä"- vaikka linnut oppisivatkin luottamaan sen verran etteivät paniikissa häivy edestä kun siivoaa.

Moni tietysti hankkii ensin yhden neitokakadun, ja sen kesytettyään toisen sille seuraksi. Tällä tavalla voi ensin katsoa, miten paljon aikaa linnun kanssa todella voi viettää, ja toisen linnun hankkiminen jälkikäteen ei ole ongelma kun on kyseessä neitokakadu.

Varoituksen sana; yhdelle linnulle parin ottamisesta voi lähteä sairaus, jota kutsutaan "massahäkkilintuharrastukseksi". Siitä se minullakin lähti *virn*

Kmlahti kirjoitti:

Se on vielä päätettävä:) Parvea on toisaalta hauska katsella, se mitä esim. undulaattiparvi keksii yhdessä suuressa lentohäkissä ja vapaa-lentoajalla huoneessa on todella uskomatonta. Toisaalta on ihana tunne kun neitokakadu lennähtää aamulla vuoteeseen ja nyhtää silmäripsiä ja yrittää istua nenäsi päällä.

Tietysti lintu jolla on seuraa koko ajan on onnellisempi kuin lintu, jolla on seuraa vain muutaman tunnin päivässä. Kesy lintuhan uskoo ihmistä puolisokseen, ja pahalta tuntuu kun puoliso on poissa 7-10 tuntia päivässä.

Neitokakadut ovat suhteellisen helppoja kesyttää verrattuna vaikka undulaattiin. Lisäksi niitä löytyy silloin tällöin kasvattajilta käsinkasvatettuna eli umpikesyinä.

Tietysti ykisttäinen lintu kesyyntyy aina helpommin, koska yksinäinen lintu alkaa hiljalleen uskoa että olet sen puoliso (kerran eräs täti sai shokin, kun kerroin että hänen neitokakdu-naaraansa, joka piteli pyrstöään ylhäällä ja tiuskutti kun sen selkää silitteli, itse asiassa yritti paritella...) kun taas pari lintuja sidostuu toisiinsa ja ihminen on melkein väkisinkin se "kolmas pyörä"- vaikka linnut oppisivatkin luottamaan sen verran etteivät paniikissa häivy edestä kun siivoaa.

Moni tietysti hankkii ensin yhden neitokakadun, ja sen kesytettyään toisen sille seuraksi. Tällä tavalla voi ensin katsoa, miten paljon aikaa linnun kanssa todella voi viettää, ja toisen linnun hankkiminen jälkikäteen ei ole ongelma kun on kyseessä neitokakadu.

Varoituksen sana; yhdelle linnulle parin ottamisesta voi lähteä sairaus, jota kutsutaan "massahäkkilintuharrastukseksi". Siitä se minullakin lähti *virn*

Lue lisää

Tuota en tajunnutkaan edes ajatella, että ensin voisi hankkia yhden ja kesyttää sen. Olen jotenkin aina pitänyt sitä hankalana vaihtoehtona, että myöhemmin lähtee etsimään sopivaa paria linnulle, että parempi ottaa kerralla. Mutta neitokakadut taitavat hyväksyä helposti uuden asukin? Vaikka poikkeuksia tietysti riittää..

Kuumeilu senkun nousee, kun katselen kuvia netistä.. :) Tekis aivan mielettömästi mieli sellaista valkoista, jolla on mustia 'täpliä' selässä, mutta valitettavasti Keski-Suomen alueelta en ole löytänyt välittäjiä, joten linnun taidan hakea eläinkaupasta.. ja siellä kaikki niitä perusharmaita.

Mutta nyt opintojen pariin. Kiitos asiallisista vinkeistä ja neuvoista :)

*tiedustelija* kirjoitti:

Tuota en tajunnutkaan edes ajatella, että ensin voisi hankkia yhden ja kesyttää sen. Olen jotenkin aina pitänyt sitä hankalana vaihtoehtona, että myöhemmin lähtee etsimään sopivaa paria linnulle, että parempi ottaa kerralla. Mutta neitokakadut taitavat hyväksyä helposti uuden asukin? Vaikka poikkeuksia tietysti riittää..

Kuumeilu senkun nousee, kun katselen kuvia netistä.. :) Tekis aivan mielettömästi mieli sellaista valkoista, jolla on mustia 'täpliä' selässä, mutta valitettavasti Keski-Suomen alueelta en ole löytänyt välittäjiä, joten linnun taidan hakea eläinkaupasta.. ja siellä kaikki niitä perusharmaita.

Mutta nyt opintojen pariin. Kiitos asiallisista vinkeistä ja neuvoista :)

Lue lisää

Neitoja löytää sen verran helposti että parin löytäminen ei ole yleensä hankalaa jälkikäteenkään. Harvinaisemmalla lajilla se onkin paljon hankalampaa.

Kyllä eläinkaupoistakin joskus harvinaisempia muunnoksia löytyy, kannattaa vaikka odotella hetkinen ja katsella jos tulisi jotain hienoa vastaan:)

Kmlahti kirjoitti:

Neitoja löytää sen verran helposti että parin löytäminen ei ole yleensä hankalaa jälkikäteenkään. Harvinaisemmalla lajilla se onkin paljon hankalampaa.

Kyllä eläinkaupoistakin joskus harvinaisempia muunnoksia löytyy, kannattaa vaikka odotella hetkinen ja katsella jos tulisi jotain hienoa vastaan:)

Lue lisää

Jep, ajattelin odottaa vielä jonkun kuukauden, mikäli kuumeilulta maltan ;) ja hankkia ensin häkin ym. tarvikkeet. Itse en häkkiä pysty tekemään, että siihen joudun laittamaan jonkun verran rahaa, tai oikeastaan aika paljonkin :(

Suositteletko muuten kumpaa, tyttöä vai poikaa, jos/kun otan ensin yhden? Tiedän jo nyt, että tulen haaveilemaan mahdollisesta pesittämisestä heti, kun minulla on kaksi lintua, vaikka järjellä ajateltuna pitäisi pitää sellaiset haaveet ainakin toistaiseksi syvällä päänupissa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, pesittämään tuskin lähden ehkä koskaan, mutta silti kipinä on.. Olisihan se veikeää seurattavaa.. :)

*tiedustelija* kirjoitti:

Jep, ajattelin odottaa vielä jonkun kuukauden, mikäli kuumeilulta maltan ;) ja hankkia ensin häkin ym. tarvikkeet. Itse en häkkiä pysty tekemään, että siihen joudun laittamaan jonkun verran rahaa, tai oikeastaan aika paljonkin :(

Suositteletko muuten kumpaa, tyttöä vai poikaa, jos/kun otan ensin yhden? Tiedän jo nyt, että tulen haaveilemaan mahdollisesta pesittämisestä heti, kun minulla on kaksi lintua, vaikka järjellä ajateltuna pitäisi pitää sellaiset haaveet ainakin toistaiseksi syvällä päänupissa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, pesittämään tuskin lähden ehkä koskaan, mutta silti kipinä on.. Olisihan se veikeää seurattavaa.. :)

Lue lisää

Sukupuolien luonne-eroista en osaa sanoa sen kummempaa. Koiraat ovat ehkä hieman rohkeampia, minulla oli ensimmäisenä lintuna naaras, joka kesyyntyi ihanan nopeasti, mutta kesyä koirasta en ole omistanut. Nyt meillä on molempia sukupuolia, enkä luonne-eroista osaa sanoa; kaikki linnut ovat puolivillejä tai villejä, kun asuvat suurissa lentohäkeissä.

Pesitys on todellakin hauskaa seurattavaa:)

Kesytys vei muistaakseni minulta silloin aikanaan viikon tai kaksi, siis siihen saakka että lintu tuli sormelle. Mutta siitä on liki seitsemisentoista vuotta aikaa, ja käsitykseni ajan kulusta on parhaimmillaankin hämärä.

Mitä enemmän totuttavia ihmisiä, sitä pidempään se vie.

Olet siis hankkimassa neitsikan (tai nymfin)? Kun itse sain puolisen vuotta sitten ekan lintuni, olin lukenut sen kesyyntyvän parissa viikossa. Sain heti oppia että poikkeuksiakin on =). Lintu ei edelleenkään suostu vapaaehtoisesti kädelle, muttei kuitenkaan pelkää lainkaan. Ehkä sen mielestä on typerää istuskella sormella, tiedä häntä. Uusi lintumme sen sijaan tuli kädelle jo ekana päivänä.

Uskoisin tämän johtuvan lintujen alkuperästä. Vanha oli eläinkaupasta, jossa se oli kuoriutunut ja elänyt parvensa kanssa. Luultavasti se ei ollut ollut ihmisten kanssa tekemisissä juuri lainkaan. Kesympi taas oli kuoriutunut perheessä, jonka kaikki 7 lintua olivat kesyjä ja hyvin tottuneita ihmisiin.
Vanhemmalle linnulleni oli varmaan suuri shokki, kun sieltä pimeästä laatikosta päästyään lajitovereita ei näkynyt mailla halmeilla ja jotkut jättimäiset höyhenettömät tulivat parin tunnin päästä kuikuilemaan häkin kaltereiden välistä. Toinen lintu ei ollut oikeastaan moksiskaan; piipitti vähän ja yritti nakertaa kynsilakat kynnestäni kun tarjosin hirssiä.

Eli ole vain kärsivällinen jos lintu ei kesyynnykään nopeasti (voisin kuvitella, että eläinkaupasta ostetut linnut kesyyntyy hitaammin; ja tietysti kesyyntyminen riippuu linnun luonteesta). Vähän ärsyttäväähän se jatkuva yrittäminen kyllä on, mutta kyllä tuo meidän vanhempikin otus tulee oikein mielellään pelastavalle kädelle silloin kun se törmää lentäessään seinään ja putoaa lattialle. Silloin hellivä käsi kyllä kelpaa... =)

Kuulin jostain, että naaras vahtii reviiriään tarkemmin kuin koiras, ja ei siksi ota hirveän mielellään uutta tulokasta häkkiinsä. En ole varma onko tämä totta, mutta minä otin siksi aluksi koiraan. Valitettavasti se on aika ärtyisä pieni ukkeli, eikä ollut hirveän innoissaan uudesta koiraasta (vai johtuikohan se uuden tulokkaan sukupuolesta ja kookkaudesta...). Reviiripulma ratkesi kuitenkin sillä, että molemmat sijoitettiin uuteen häkkiin, joka ei ollut alunperin kummankaan aluetta. Eihän noin tietenkään tarvitse menetellä mutta olimme muutenkin hankkimassa suurempaa häkkiä.

Onnea hankintaan!