Rakkaus kaiken voittaa.

Minä silloin poskeasi silitin
huuliasi hellästi suutelin,
oli aamu tuo eron ja kyynelten
minä tuskalla kestin sen.

Sinä kuiskasit,sua rakas tarvitsen
miksi jatku ei elämä yhteinen?
Vaikka kohtalo onnea meille ei sois
miten rakkaus haihtuisi pois?

Sinut rintaani vasten puristin
tuskan pois silmistäsi suutelin,
rakkauden piikit ja ohdakkeet
polun meille on piirtäneet.

Eivät rakkautta koskaan irti saa
kasvaa tiukassa niin kuin kivinenmaa,
vaikka eroon tiemme meidän vie
ei pääty tää rakkaudentie.

Pahaa paljon meille he tarkoittaa
irti sydäntä rinnasta eivät vain saa,
siellä itkee toinen ja rakastaa
eikä koskaan voi unohtaa.

Vielä kohtaavat polut, tiedän sen
silloin edessä uusi on huominen,
kaikki kivet ja ohdakkeet piikkeineen
ne kuuluvat menneeseen.

Laulaa sydä rinnassa rakkauttaan
kukkivat kaikki ruusut maan,
huulet kasteltu vaikka on kyynelin
on suudelma kaikkein polttavin.