Nainen, ei voi olla totta! Törmäsimme taas... Tässä alkaa jo melkein uskoa ylempiin voimiin, jotka järjestävät näitä tilanteita, niin monta kertaa tämä on nyt sattunut yhtäkkiä lyhyen ajan sisällä, ihan satunnaisissa paikoissa.
Suhtauduin sinuun aluksi neutraalisti, mutta en enää pysty, koska aistin sinusta ja etenkin siitä ensimmäisestä katseestasi jotain, mikä vetää minut todella hämilleni. En meinaa pystyä edes katsomaan suoraan päällesi enää.
Tiedän kuitenkin, että olit silloin noin vuosi sitten varattu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomaan itsestäni ihastuneen merkkejä, tänä aamuna herätessäni muistin kasvosi. Ihan järjetöntä, enhän edes tunne sinua juuri ollenkaan! Voi tätä heikkoa ihmismieltä...
Suhtauduin sinuun aluksi neutraalisti, mutta en enää pysty, koska aistin sinusta ja etenkin siitä ensimmäisestä katseestasi jotain, mikä vetää minut todella hämilleni. En meinaa pystyä edes katsomaan suoraan päällesi enää.
Tiedän kuitenkin, että olit silloin noin vuosi sitten varattu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomaan itsestäni ihastuneen merkkejä, tänä aamuna herätessäni muistin kasvosi. Ihan järjetöntä, enhän edes tunne sinua juuri ollenkaan! Voi tätä heikkoa ihmismieltä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Alku oli niin lupaava, mutta kun sana: vuosi tuli eteen, niin se meni siinä :(
miten mun suhun tulis suhtautua...neutraalisti en ole pystynyt sua ajattelemaan enää aikoihin.
Kiusallista, koitan kuitenkin olla hyökkäämättä kimppuusi, jos satut liian lähelle.
P.S.Olin joo varattu silloin ;)
vinkkiä, missä päin törmäilette tai edes jotain vinkin poikasta? ;) nimim. samaan tilanteeseen ajautunut nainen.
vinkkiä, missä päin törmäilette? Tai edes pientä vinkin poikasta tästä naisesta?
nimim. samaan tilanteeseen ajautunut :)
No miksenkös ihmeessä vinkkiä antaisi. Koska jos todella vielä sellainenkin ihme sattuisi, että Hän olisi täälä, niin sehän jo tarkoittaisi... noh tiedätte mitä :) Aloitetaas tällä: tänään törmättiin ulkona portaissa, enkä taatusti katsonut kohdalla päällesi, vaikka oikeasti olisin halunnut nähdä kasvosi. Olin juuri käynyt lueskelemassa tenttiin ja lähdössä siinä aivan ajatuksissani kotia kohti. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun tajusin kuka on tulossa vastaan.
Miettinyt samoja juttuja mitä sinä, meille kai annettiin hänen(naisen) kanssaan mahdollisuus yhteen aikaan, vaan eipä törmäillä enää :(
Tais mennä ohi tämä juttu ja ikävä vain jäi
kun häntä näe en.
Törmäyskurssit kadonneet kesäksi(tai mistäs sen tietää), mutta luulen ettei paljon voida törmäillä kun lomalla.
Missäs päin suomea törmäilit kyseiseen naiseen?? ;)
Täällä p-pohjanmaalla, laaja käsite, mutta elämä on...
Olisin voinut naisena kirjoittaa aivan samanlaisen viestin miehelle. Olemme parin vuoden sisällä sattumalta törmänneet siellä ja täällä. En tiedä, onko hän noteerannut minua ensimmäisillä kerroilla, mutta itse en ole voinut olla huomaamatta häntä ja kaikkeni olen yrittänyt (etenkin aluksi) tehdä ettei hän huomaisi kiinnostustani.
Välillä on ollut pitkiäkin jaksoja ettemme ole törmänneet. Sitten, kun se alkaa, niin kertojqa on yleensä useita lyhyen ajan sisällä. Nyt olen odottamalla odottanut, että törmäisin häneen, mutta ei... Niin miksi? Koska vajaa kaksi viikkoa sitten sain katsella häntä pitkin iltaa useaan otteeseen "salaa" ja huomasin hänen tekevän samaa. Hymyjä vaihdettiin muutamaan otteeseen, mutta ujous otti tiukan otteen ja siihen se taas jäi.
Voihan se olla, että hän katselee ja hymyilee vain siksi, että aloin aikoinaan häntä tervehtiä aina aamuisin, kun törmäsimme vaikkemme tunne toisiamme. Saatan tietysti vaikuttaa hieman hölmöltä, kun tyhmänä hymyilen ja sitten pakenen katseineni paikalta...
Hän tuskin täällä pyörii, kuten en yleensä itsekkään ja ihmettelen itseäni, että mitä luulen täältä löytäväni tai saavani. Saan tietysti purettua edes vähän tätä fiilistä...tässä jotain mikä sopii viime törmäämiseen loistavasti
http://www.youtube.com/watch?v=Db-FFau6Ghc
Me ollaan kanssa törmäilty yhden miehen kanssa vähä väliä.. Sitten kun toivoo, että näkisi sen ko. ihmisen, niin EI varmaan näy missään :( Välillä tulee kanssa sellainen olo, että tän on pakko olla joku kohtalo.. Viimeksi törmäsin häneen kaupassa, ja meinasin unohtaa käsilaukkuni kassalle, kun olin niin onnellinen, vaikka sydän hakkaskin tuhatta ja sataa.. =)
o jännää.