niin.. Onko se odottaminen odottamista ja mitä odottaa, miksi, kenen vuoksi, millä ehdoilla, miten odottaa?? Onko lupa odottaa? EI! Vastasin itse heti. Vaan rankkaa on. Eihän sitä koskaan tiedä milloin kullekkin se aika tulee. Mutta jos siitä aavistus on, muuttuu kaikki päälaelleen. Pitäisi keritä tehdä niin monia asioita, pitäisi olla hyvä ja ymmärtää, pitäisi muistaa muutkin läheiset,, huh huijaa,, pitäisi pitää huolta että hän saa kaiken kun vielä voi. Syylisyys, kuinka voin ajatella entäs minä,? Tasapainoile ja pidä perhe ehjänä, auta lapsiasi ja häntä,, huolehditko itsestäsi? Jaksatko? Pelkäätkö itse sairastuvasi? Mikä pitää kasassa,,, mikä on se oljenkorsi joka kestää??? Oletko itkenyt? Pystytkö siihen vielä? Revitkö turhaa riitaa, tietääksesi että hän on vielä hengissä, jos väittää vastaan... Uskotko huomiseen, pelkäätkö? Uuvutko taakkasi alla kantaen sen siitä huolimatta? Voi kuinka rakastan ja haluan tulla rakastetuksi!! Ethän halua luopua! Pelottaa kuin pientä hiirtä... Miten voi antaa kaiken kun aikaa on niin vähän!? Tue! Älä sairautta korosta! Jaksa! Huominen rakkahin.... Tyhjää ja hiljaista... Et ole ainoa, tiedetään!! Miksi et voi olla? Eihän kukaan muu ole sinä ja hän? Liioitteletko. vai onko se vähättelyä? Näin matka jatkuu... Miltä tuntuu, kun näet hänen kärsivän? Kysyvän miksi minä? Turhautuneisuuden, alistumisen, pakokauhunkin ajoittain,, niin hänessä itsessäsi kuin lapsissasi??? Kuinka paljon rakkautta mahtuu maailmaan? Menettääkö pienet asiat merkityksen? Kuiskiihan ne tuuletkin, ei kukaan siitä piittaa,,, AJATELKAA, JOSKUS SE LOPPUU! MIKÄ ON TÄRKEÄÄ?
odotettavissa läheisen kuolema
voi.ei
1235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ajatellut.
Paljon.
Olen joutunut ajatelemaan,-jopa niin paljon, että välillä tuntui
ettei ole enää mitään ajateltavaa.
On vain yksi aamu kun herään ja hän ei olekkaan vierellä .
On jo sairaalassa , ollut monta tuntia, ennenkuin herään ja tiedän siitä.
Nukkumaan mennessä hän oli vielä lähellä.
Vuosi on odoteltu ja mietitty ja mietitty ja ettenpäin menty.
Muistan aina viimeiset lauseet joita vaihdoimme silloin illalla.
EN voi unohtaa niitä koskaan.
Onneksi kerkesimme selvittää monta asiaa.nyt se olisi liian myöhäistä.
Vuoteen hän ei ole pysty reagoimaan todistettavasti mihinkään.
Aluksi jaksoi uskoa ja pitää toivoa yllä, enää ei.
On niin raastavaa,- niin
Minulle, hänelle ja hänen läheisilleen.
Hän elää aina sydämessäni sellaisena jona hänet tunsin.
Ja kuinka pienistä asioista ihmiset jaksavatkaan valittaa.