Reilun vuoden kestäneessä parisuhteessani on nyt meneillään viikon tauko, sillä olemme riidelleet viime aikoina paljon. Sovimme tauosta yhdessä kolme päivää sitten ja sillä hetkellä ajattelin, että toivoa on vielä.
Rakastan miesystävääni paljon. En halua mitään niin kovasti kuin pelastaa tämän suhteen. Miesystäväni on tauon alettua palauttanut entiset hoitonsa facebookiinsa, ja olen sen vuoksi ihan riekaleina. Vielä muutama päivä sitten hän sanoi rakastavansa minua, ja nyt tilanne on tämä. Odotan pelonsekaisin tuntein tauon loppumista.
Tauko parisuhteessa meneillään
Joomla
26
7258
Vastaukset
- Jonna-68
Meillä on myöskin meneillään tauko. Se aiheutui oikeastaan mun typeristä mustasukkaisuuskohtauksistani ollessani maistissa. Mies ahdistuu jo siitä, että näkee mun olevan maistellut. Sen tietää, että jos vähänkin liikaa otan, muutun aika ikäväksi puheiltani. Puran kai jonkinlaista pelkoani suhteen loppumisesta. Kierre on valmis. Tiedän, että itselläni on erilaiset ja suuremmat odotukset tässä meidän suhteessamme, tunteeni ovat oikeasti rakkautta ja pelottaa koko ajan, jättääkö mies mut, koska ei puhu suurista tunteista kuin joskus harvoin... Hän on vasta hiljattain eronnut eli olemme eri elämäntilanteissa jo sinänsä.
Nyt miehen aloittaman tauon/mietintäajan aikana olen hirveässä ikävässäni laittanut hänelle viestejä, joissa kerron ikävästäni. Hän ei välillä vastaa niihin ollenkaan. Kun vastaa, ei kerro omasta ikävästään vaan pysyy viileällä linjalla. Tänään soitin ja kysyin hänen tilinumeroaan, jotta voisin maksaa pienen velkani takaisin. Hän sanoi, ettei tarvitse maksaa ja puhe siirtyi tuntemuksiimme. Hän myönsi, että on hänelläkin ollut kova ikävä. Näemme tässä jonain päivänä, kun molemmilla on aikaa. Vaikka en tiedä, haluaako hän jatkaa suhdetta ja millä muotoa, on hyvä nähdä ja puhua jälleen kerran suoraan ja avoimesti kaikesta.
En siis osaa sulle neuvoja antaa, mutta itse tunneihmisenä en yksinkertaisesti pystynyt olemaan ottamatta yhteyttä mieheen. Hän on suuri rakkauteni ja tunnen häntä kohtaan aivan erilaista kiintymystä kuin koskaan ketään muuta kohtaan olen tuntenut. Mielestäni tunteistaan pitää kertoa ja vaikka olisi sovittu tauosta, tee miltä susta itsestäsi tuntuu. TIetysti liika ja jatkuva viestittely voi ahdistaa toista ja hän joutuu päättämään jutun ehdottomalla ei:llä. Mutta jotta hän tietäisi, että sinun tunteesi eivät ole laimentuneet, joutuu hän miettimään, mitä on menettämässä ja haluaako todella menettää sinut ikuisesti.
Toivottavasti tilanteenne selkiytyy! Pystyttekö puhumaan avoimesti kaikesta? Myös peloista ja negatiivisista asioista? Onneksi itse pystyn siihen. Teen tietenkin itseni tavallaan "haavoittuvaiseksi" avaamalla syvimpiä tuntojani toiselle, mutta pidän sitä parempana kuin asioiden sisäänsä kätkemistä...- Joomla
että ero tuli. Eilen. Yritin tehdä kaikkeni, että oltaisiin vielä jatkettu. Tein ihan kaikkeni, mutta mies oli sitä mieltä ettei voi jatkaa. Ehdotin myös parisuhdeterapiaa, mutta sillekään hän ei halunnut antaa mahdollisuutta. Olin asiasta ihan rikki koko eilisen päivän ja nukuin todella huonosti. Nukuin huonosti jo taukomme aikana ja tunsin suunnatonta kaipuuta ja pahaa oloa. Nyt en tunne yhtään mitään.
Toisaalta, syyt eroon oli olemassa. Suhteemme alussa, noin kuukausi tapaamisemme jälkeen petin miesystävääni entisen hoitoni kanssa. Se oli elämäni ensimmäinen ja takuulla viimeinen kerta. Kerroin asiasta miesystävälleni, kun pettämisestä oli kulunut jonkin aikaa ja hänelle se oli suuri järkytys. Hän antoi sen anteeksi ja päätimme jatkaa suhdetta. Tapaus oli kuitenkin syy tähän eroon. Miesystäväni sanoi, että hän ei voi antaa mennyttä anteeksi ja että se on vaikuttanut hänen käytökseensä jatkuvasti ja tulisi vastaisuudessakin niin tekemään. Eli suhde kaatui vuodentakaiseen tapahtumaan, kaikki vuoden aikana tapahtuneet mukavat asiat ja häntä kohtaan syventyneet tunteeni vedettiin kertaheitolla romukoppaan.
Suhteen edetessä opin koko ajan asioita, joita tulee ottaa parisuhteessa huomioon, ja joskus suhde tuntui kieltämättä vankilalta. Mutta viime aioina aloin jo pitämään monista sellaisista asioista, jotka aluksi aiheutti ahdistusta. Miesystäväni oli täysin absolutisti, ja närkästyi helposti, jos ilmoitin lähteväni kavereideni kanssa ulos ja aikoisin nauttia alkoholia. Lisäksi hän oli erittäin mustasukkainen miespuolisista ystävistäni, minkä toisaalta oli ymmärrettävää suhteen alkutapahtumien takia. Lisäksi miesystävälläni on lapsi, ja lapsettomana ihmisenä sitä oli todella vaikea hyväksyä, mutta lopulta totuin lapseen, lapsi tuntui pitävän minusta ja tulimme hyvin toimeen.
Suhteemme oli mielestäni hyvä ja monista riitelyistä huolimatta ajattelin, etten halua olla kenenkään muun kanssa. Halusin kovasti myös kehittyä ja osata ottaa toista huomioon, ja kehityinkin. Me pystyimme puhumaan kaikenlaisista asioista. Moni ulkopuolinen ihminen sanoi, että näytämme sopivan hyvin yhteen. Riitamme johtuivat suureksi osaksi omasta ailahtelevaisuudestani, ja siitä, että tunnen ahdistusta oman elämäni kulun ja suunnanetsimisen suhteen. Olen alle 30v ja miesystävääni yli 10 vuotta nuorempi, eli elämäntilanteet ovat jo siltä osin aika erilaiset. Kadun omaa käytöstäni ja luulen että osaan ottaa tästä suhteesta opikseni.
Olimme suunnitelleet kesäksi kaikenlaisia matkoja, mutta nyt yhtäkkiä kesäsuunnitelmat ovat täysin auki. Otan päivän kerrallaan ja koitan urheilla kovasti, ja saada siten pidettyä itseni kasassa. Onneksi on kesä.
Tuo teidän suhteenne kuulostaa jokseenkin samanlaiselta, vaikkakaan meillä meikäläisen juominen ja siitä johtuva avautuminen ei ollut se pahin ongelma. Onko teidän tilanne edennyt millään tavalla? - Toivossa elävä...
Joomla kirjoitti:
että ero tuli. Eilen. Yritin tehdä kaikkeni, että oltaisiin vielä jatkettu. Tein ihan kaikkeni, mutta mies oli sitä mieltä ettei voi jatkaa. Ehdotin myös parisuhdeterapiaa, mutta sillekään hän ei halunnut antaa mahdollisuutta. Olin asiasta ihan rikki koko eilisen päivän ja nukuin todella huonosti. Nukuin huonosti jo taukomme aikana ja tunsin suunnatonta kaipuuta ja pahaa oloa. Nyt en tunne yhtään mitään.
Toisaalta, syyt eroon oli olemassa. Suhteemme alussa, noin kuukausi tapaamisemme jälkeen petin miesystävääni entisen hoitoni kanssa. Se oli elämäni ensimmäinen ja takuulla viimeinen kerta. Kerroin asiasta miesystävälleni, kun pettämisestä oli kulunut jonkin aikaa ja hänelle se oli suuri järkytys. Hän antoi sen anteeksi ja päätimme jatkaa suhdetta. Tapaus oli kuitenkin syy tähän eroon. Miesystäväni sanoi, että hän ei voi antaa mennyttä anteeksi ja että se on vaikuttanut hänen käytökseensä jatkuvasti ja tulisi vastaisuudessakin niin tekemään. Eli suhde kaatui vuodentakaiseen tapahtumaan, kaikki vuoden aikana tapahtuneet mukavat asiat ja häntä kohtaan syventyneet tunteeni vedettiin kertaheitolla romukoppaan.
Suhteen edetessä opin koko ajan asioita, joita tulee ottaa parisuhteessa huomioon, ja joskus suhde tuntui kieltämättä vankilalta. Mutta viime aioina aloin jo pitämään monista sellaisista asioista, jotka aluksi aiheutti ahdistusta. Miesystäväni oli täysin absolutisti, ja närkästyi helposti, jos ilmoitin lähteväni kavereideni kanssa ulos ja aikoisin nauttia alkoholia. Lisäksi hän oli erittäin mustasukkainen miespuolisista ystävistäni, minkä toisaalta oli ymmärrettävää suhteen alkutapahtumien takia. Lisäksi miesystävälläni on lapsi, ja lapsettomana ihmisenä sitä oli todella vaikea hyväksyä, mutta lopulta totuin lapseen, lapsi tuntui pitävän minusta ja tulimme hyvin toimeen.
Suhteemme oli mielestäni hyvä ja monista riitelyistä huolimatta ajattelin, etten halua olla kenenkään muun kanssa. Halusin kovasti myös kehittyä ja osata ottaa toista huomioon, ja kehityinkin. Me pystyimme puhumaan kaikenlaisista asioista. Moni ulkopuolinen ihminen sanoi, että näytämme sopivan hyvin yhteen. Riitamme johtuivat suureksi osaksi omasta ailahtelevaisuudestani, ja siitä, että tunnen ahdistusta oman elämäni kulun ja suunnanetsimisen suhteen. Olen alle 30v ja miesystävääni yli 10 vuotta nuorempi, eli elämäntilanteet ovat jo siltä osin aika erilaiset. Kadun omaa käytöstäni ja luulen että osaan ottaa tästä suhteesta opikseni.
Olimme suunnitelleet kesäksi kaikenlaisia matkoja, mutta nyt yhtäkkiä kesäsuunnitelmat ovat täysin auki. Otan päivän kerrallaan ja koitan urheilla kovasti, ja saada siten pidettyä itseni kasassa. Onneksi on kesä.
Tuo teidän suhteenne kuulostaa jokseenkin samanlaiselta, vaikkakaan meillä meikäläisen juominen ja siitä johtuva avautuminen ei ollut se pahin ongelma. Onko teidän tilanne edennyt millään tavalla?Miten voikin teidän jutut pompata näkyviini, kun itse olen aivan allapäin erosta. Erosimme poikaystäväni kanssa viime viikolla ja olen siitä asti ollut aivan rikki. Olemme seurustelleen alle puoli vuotta, tunteneet pari vuotta, ja menneet aika haipakkaa suhteessa eteenpäin. Asuneet jo pari kuukautta saman katon alla. Meillä meni mielestäni hyvin, joskin viimeiset pari viikkoa itse myönnän olleeni vähän huonolla päällä, koska en uskaltanut kertoa tuntemuksistani. Hän on luonteeltaan sellainen, että hänelle jos sanoo jotain negatiivista, hän hyökkää heti vastaan. Mutta nyt "paloi" pinna ja avauduin viime viikolla. Yhtäkkiä olemmekin keskustelussa siinä vaiheessa, että hän sanoo, ettei hänellä ole kipinää minua kohtaan. Jatkoi vielä, että molemmat muka olemme tienneet, että ei tämä ole loppuelämän juttu. Olin aivan shokissa.
En ymmärrä, miten ihminen voi pyytää minua lähtemään mukaan lomareissulle ja muuttaa saman katon alle ja silti olla sitä mieltä, ettei mitään vakavampaa ole kyseessä. Olemme molemmat saaneet siipeemme muutamia vuosia sitten. Minulta meni kolme vuotta, että uskalsin jälleen rakastaa ja tämä oli lopputulos. Jotenkin tuntuu, että hän ei ole itse vielä selvinnyt
Koomisinta tässä on se, että minulla on pari miestä tässä ollut roikkumassa valmiina. Mitään en ole tehnyt, koska olen halunnut olla uskollinen, mutta en ole heille kertonut olevani parisuhteessa. Olen pitänyt heitä vähän kuin "valmiudessa". Ja olen välillä ajatellutkin, että harmi kun olen parisuhteessa. Mutta nyt kun tilanne muuttui, nämä kaksi miestä ei kiinnosta minua yhtään ja huomasin, että en todellakaan halunnutkaan eroa. Jälkiviisaus on täysin sanonko mistä... Toisaalta ilman tätä eroa, en olisi tajunnut kuinka paljon tunnen miestäni kohtaan.
Juttelin yhteisen kaverin kanssa pitkään asiasta ja hänkin oli sitä mieltä, että mieheni oli vain pelkuri ja pakeni heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Nyt olenkin sitä mieltä, että aion taistella hänestä. Meillä on kuitenkin niin paljon yhteistä. Jääräpäämäisyyttä myöden. Meidän erossa ei ollut mitään isoa draamaa, emme huutaneet, emme sanoneet mitenkään pahasti toisillemme. Ja molemmat itkimme erotessa. Ja lupasimme olla ystäviä. En siis voi antaa periksi.
Olen siis päättänyt taistella, ja voittaa tämän taistelun. Ja jos en voita, voin ainakin sanoa yrittäneeni kaikkeni. Ja tauko ehkä tekee meille hyvää, kun ajattelee että olemme edenneet todella vauhdilla. Tosin olo on aivan teini, vaikka olen jo yli 30 vuotias. Mutta en oikeastaan välitä, sillä tässä on kyseessä minun onneni. En aio anella, enkä halua, että hänkään anelee... Eli en oikeastaan edes tiedä miten saan hänet takaisin, ja voi olla, että olen toivottomassa tilanteessa... Silti aion yrittää!
Tsemppiä teille! - 28
Joomla kirjoitti:
että ero tuli. Eilen. Yritin tehdä kaikkeni, että oltaisiin vielä jatkettu. Tein ihan kaikkeni, mutta mies oli sitä mieltä ettei voi jatkaa. Ehdotin myös parisuhdeterapiaa, mutta sillekään hän ei halunnut antaa mahdollisuutta. Olin asiasta ihan rikki koko eilisen päivän ja nukuin todella huonosti. Nukuin huonosti jo taukomme aikana ja tunsin suunnatonta kaipuuta ja pahaa oloa. Nyt en tunne yhtään mitään.
Toisaalta, syyt eroon oli olemassa. Suhteemme alussa, noin kuukausi tapaamisemme jälkeen petin miesystävääni entisen hoitoni kanssa. Se oli elämäni ensimmäinen ja takuulla viimeinen kerta. Kerroin asiasta miesystävälleni, kun pettämisestä oli kulunut jonkin aikaa ja hänelle se oli suuri järkytys. Hän antoi sen anteeksi ja päätimme jatkaa suhdetta. Tapaus oli kuitenkin syy tähän eroon. Miesystäväni sanoi, että hän ei voi antaa mennyttä anteeksi ja että se on vaikuttanut hänen käytökseensä jatkuvasti ja tulisi vastaisuudessakin niin tekemään. Eli suhde kaatui vuodentakaiseen tapahtumaan, kaikki vuoden aikana tapahtuneet mukavat asiat ja häntä kohtaan syventyneet tunteeni vedettiin kertaheitolla romukoppaan.
Suhteen edetessä opin koko ajan asioita, joita tulee ottaa parisuhteessa huomioon, ja joskus suhde tuntui kieltämättä vankilalta. Mutta viime aioina aloin jo pitämään monista sellaisista asioista, jotka aluksi aiheutti ahdistusta. Miesystäväni oli täysin absolutisti, ja närkästyi helposti, jos ilmoitin lähteväni kavereideni kanssa ulos ja aikoisin nauttia alkoholia. Lisäksi hän oli erittäin mustasukkainen miespuolisista ystävistäni, minkä toisaalta oli ymmärrettävää suhteen alkutapahtumien takia. Lisäksi miesystävälläni on lapsi, ja lapsettomana ihmisenä sitä oli todella vaikea hyväksyä, mutta lopulta totuin lapseen, lapsi tuntui pitävän minusta ja tulimme hyvin toimeen.
Suhteemme oli mielestäni hyvä ja monista riitelyistä huolimatta ajattelin, etten halua olla kenenkään muun kanssa. Halusin kovasti myös kehittyä ja osata ottaa toista huomioon, ja kehityinkin. Me pystyimme puhumaan kaikenlaisista asioista. Moni ulkopuolinen ihminen sanoi, että näytämme sopivan hyvin yhteen. Riitamme johtuivat suureksi osaksi omasta ailahtelevaisuudestani, ja siitä, että tunnen ahdistusta oman elämäni kulun ja suunnanetsimisen suhteen. Olen alle 30v ja miesystävääni yli 10 vuotta nuorempi, eli elämäntilanteet ovat jo siltä osin aika erilaiset. Kadun omaa käytöstäni ja luulen että osaan ottaa tästä suhteesta opikseni.
Olimme suunnitelleet kesäksi kaikenlaisia matkoja, mutta nyt yhtäkkiä kesäsuunnitelmat ovat täysin auki. Otan päivän kerrallaan ja koitan urheilla kovasti, ja saada siten pidettyä itseni kasassa. Onneksi on kesä.
Tuo teidän suhteenne kuulostaa jokseenkin samanlaiselta, vaikkakaan meillä meikäläisen juominen ja siitä johtuva avautuminen ei ollut se pahin ongelma. Onko teidän tilanne edennyt millään tavalla?Hahhah, miksi tuommosta petturia alkaisi kukaan katsomaan. Aivan oikein mies teki, toivottavasti vielä petti kostoksi.
- Toivossa elävä...
28 kirjoitti:
Hahhah, miksi tuommosta petturia alkaisi kukaan katsomaan. Aivan oikein mies teki, toivottavasti vielä petti kostoksi.
No ehkä selitin jotenkin väärin. En voi lukea itseäni petturiksi. Koska en ole edes suudellut kumpaakaan. Eikös pettämiseen tarvita fyysistä kontaktia? Siis tiedän, että jos mieli tekee pettää, niin sekin on paha. Mutta koska en ole halunnut Pettää koskaan, ei kertaakaan tullut edes mieli tehdä mieheni selän takana mitään. Olen vain joskus miettinyt, että mitä jos olisin vapaa. En ole luvannut heille mitään, vaikka tiedän kummankin kannan. Ja vaikka en olekaan kertonut seurustelevani, tapailevani kylläkin (jo ennen kuin se muuttui seurusteluksi). Nämä kaksi siis ystäviäni. Ja olen sanonut etten halua tuhota ystävyyssuhteita. Mutta tottakai on houkutellut, en voi sitä väittää. En kai muuten olisi ajatellut, että mitä jos olisin vapaa. Hyvännäköisiä miehiä molemmat, tottakai silloin mieli voi laukata.
Mutta en voi puolustella itseäni, etteikö olisi tyhmästi ajateltu. Näin jälkikäteen. Varsinkin kun nyt tiedän, että kumpikaan ei kiinnosta. Jossain matkan varrella, vaan menin rakastumaan tähän mieheen jonka kanssa nyt meni poikki. Enkä tajunnut sitä itsekään ennen kuin ero tuli.
En halua häntä vain siksi, että haluaisin jotain jota en voi saada. Vaan sen takia, että en halua luopua siitä mitä meillä oli. Tein virheitä, myönnän sen. Mutta ikinä en olisi pettänyt. Minua on itse petetty ja tiedän miltä se tuntuu. Ja olen vannonut, että ikinä en aiheuta kenellekään sellaista mielipahaa mitä se minulle aiheutti. - Toivossa elävä...
28 kirjoitti:
Hahhah, miksi tuommosta petturia alkaisi kukaan katsomaan. Aivan oikein mies teki, toivottavasti vielä petti kostoksi.
Kumpaa tarkoitit? Ekaa viestittäjää vai minua?
- Eräjormienjorma
Toivossa elävä... kirjoitti:
No ehkä selitin jotenkin väärin. En voi lukea itseäni petturiksi. Koska en ole edes suudellut kumpaakaan. Eikös pettämiseen tarvita fyysistä kontaktia? Siis tiedän, että jos mieli tekee pettää, niin sekin on paha. Mutta koska en ole halunnut Pettää koskaan, ei kertaakaan tullut edes mieli tehdä mieheni selän takana mitään. Olen vain joskus miettinyt, että mitä jos olisin vapaa. En ole luvannut heille mitään, vaikka tiedän kummankin kannan. Ja vaikka en olekaan kertonut seurustelevani, tapailevani kylläkin (jo ennen kuin se muuttui seurusteluksi). Nämä kaksi siis ystäviäni. Ja olen sanonut etten halua tuhota ystävyyssuhteita. Mutta tottakai on houkutellut, en voi sitä väittää. En kai muuten olisi ajatellut, että mitä jos olisin vapaa. Hyvännäköisiä miehiä molemmat, tottakai silloin mieli voi laukata.
Mutta en voi puolustella itseäni, etteikö olisi tyhmästi ajateltu. Näin jälkikäteen. Varsinkin kun nyt tiedän, että kumpikaan ei kiinnosta. Jossain matkan varrella, vaan menin rakastumaan tähän mieheen jonka kanssa nyt meni poikki. Enkä tajunnut sitä itsekään ennen kuin ero tuli.
En halua häntä vain siksi, että haluaisin jotain jota en voi saada. Vaan sen takia, että en halua luopua siitä mitä meillä oli. Tein virheitä, myönnän sen. Mutta ikinä en olisi pettänyt. Minua on itse petetty ja tiedän miltä se tuntuu. Ja olen vannonut, että ikinä en aiheuta kenellekään sellaista mielipahaa mitä se minulle aiheutti.Ei helvetti kyl :D kovasti puolustat ittees vaikka omaan nilkkaas kuset kokoajan! Pidä varalla vaikka koko pataljoonaa, ja väitä kirkkain silmin ettei yhtään kiinnosta. Ei vittu tätä naisen logiikkaa :D
- Jepujepujepujepu
Eräjormienjorma kirjoitti:
Ei helvetti kyl :D kovasti puolustat ittees vaikka omaan nilkkaas kuset kokoajan! Pidä varalla vaikka koko pataljoonaa, ja väitä kirkkain silmin ettei yhtään kiinnosta. Ei vittu tätä naisen logiikkaa :D
Väitätkö ettet ikinä itse flirttaile ikinä parisuhteessa ollessa? Etkä ajattele muita kuin omaa kultaasi? Pakko sanoa, että siinä tapauksessa eka mielikuvaksi tulee, että joko olet niin ruma, että sinua ei huoli kuin yksi ihminen, tai sitten ei ketään...
- haave76
Toivossa elävä... kirjoitti:
Miten voikin teidän jutut pompata näkyviini, kun itse olen aivan allapäin erosta. Erosimme poikaystäväni kanssa viime viikolla ja olen siitä asti ollut aivan rikki. Olemme seurustelleen alle puoli vuotta, tunteneet pari vuotta, ja menneet aika haipakkaa suhteessa eteenpäin. Asuneet jo pari kuukautta saman katon alla. Meillä meni mielestäni hyvin, joskin viimeiset pari viikkoa itse myönnän olleeni vähän huonolla päällä, koska en uskaltanut kertoa tuntemuksistani. Hän on luonteeltaan sellainen, että hänelle jos sanoo jotain negatiivista, hän hyökkää heti vastaan. Mutta nyt "paloi" pinna ja avauduin viime viikolla. Yhtäkkiä olemmekin keskustelussa siinä vaiheessa, että hän sanoo, ettei hänellä ole kipinää minua kohtaan. Jatkoi vielä, että molemmat muka olemme tienneet, että ei tämä ole loppuelämän juttu. Olin aivan shokissa.
En ymmärrä, miten ihminen voi pyytää minua lähtemään mukaan lomareissulle ja muuttaa saman katon alle ja silti olla sitä mieltä, ettei mitään vakavampaa ole kyseessä. Olemme molemmat saaneet siipeemme muutamia vuosia sitten. Minulta meni kolme vuotta, että uskalsin jälleen rakastaa ja tämä oli lopputulos. Jotenkin tuntuu, että hän ei ole itse vielä selvinnyt
Koomisinta tässä on se, että minulla on pari miestä tässä ollut roikkumassa valmiina. Mitään en ole tehnyt, koska olen halunnut olla uskollinen, mutta en ole heille kertonut olevani parisuhteessa. Olen pitänyt heitä vähän kuin "valmiudessa". Ja olen välillä ajatellutkin, että harmi kun olen parisuhteessa. Mutta nyt kun tilanne muuttui, nämä kaksi miestä ei kiinnosta minua yhtään ja huomasin, että en todellakaan halunnutkaan eroa. Jälkiviisaus on täysin sanonko mistä... Toisaalta ilman tätä eroa, en olisi tajunnut kuinka paljon tunnen miestäni kohtaan.
Juttelin yhteisen kaverin kanssa pitkään asiasta ja hänkin oli sitä mieltä, että mieheni oli vain pelkuri ja pakeni heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Nyt olenkin sitä mieltä, että aion taistella hänestä. Meillä on kuitenkin niin paljon yhteistä. Jääräpäämäisyyttä myöden. Meidän erossa ei ollut mitään isoa draamaa, emme huutaneet, emme sanoneet mitenkään pahasti toisillemme. Ja molemmat itkimme erotessa. Ja lupasimme olla ystäviä. En siis voi antaa periksi.
Olen siis päättänyt taistella, ja voittaa tämän taistelun. Ja jos en voita, voin ainakin sanoa yrittäneeni kaikkeni. Ja tauko ehkä tekee meille hyvää, kun ajattelee että olemme edenneet todella vauhdilla. Tosin olo on aivan teini, vaikka olen jo yli 30 vuotias. Mutta en oikeastaan välitä, sillä tässä on kyseessä minun onneni. En aio anella, enkä halua, että hänkään anelee... Eli en oikeastaan edes tiedä miten saan hänet takaisin, ja voi olla, että olen toivottomassa tilanteessa... Silti aion yrittää!
Tsemppiä teille!Kuulosttaa aivan samalta kuin meidän aioliitossa.Meillä nyt menossa käsän kestävä miettimis / harkinta aika 2 lasta suhde kestänyt 10v aviossa 6v. Minä olen mies ja omasta mielestäni yrittänyt korjata asioita , toinen osa puoli tuntuu vain jotenkin kylmältä yrityksiä kohtaan ?
- voi unohtaa
Joomla kirjoitti:
että ero tuli. Eilen. Yritin tehdä kaikkeni, että oltaisiin vielä jatkettu. Tein ihan kaikkeni, mutta mies oli sitä mieltä ettei voi jatkaa. Ehdotin myös parisuhdeterapiaa, mutta sillekään hän ei halunnut antaa mahdollisuutta. Olin asiasta ihan rikki koko eilisen päivän ja nukuin todella huonosti. Nukuin huonosti jo taukomme aikana ja tunsin suunnatonta kaipuuta ja pahaa oloa. Nyt en tunne yhtään mitään.
Toisaalta, syyt eroon oli olemassa. Suhteemme alussa, noin kuukausi tapaamisemme jälkeen petin miesystävääni entisen hoitoni kanssa. Se oli elämäni ensimmäinen ja takuulla viimeinen kerta. Kerroin asiasta miesystävälleni, kun pettämisestä oli kulunut jonkin aikaa ja hänelle se oli suuri järkytys. Hän antoi sen anteeksi ja päätimme jatkaa suhdetta. Tapaus oli kuitenkin syy tähän eroon. Miesystäväni sanoi, että hän ei voi antaa mennyttä anteeksi ja että se on vaikuttanut hänen käytökseensä jatkuvasti ja tulisi vastaisuudessakin niin tekemään. Eli suhde kaatui vuodentakaiseen tapahtumaan, kaikki vuoden aikana tapahtuneet mukavat asiat ja häntä kohtaan syventyneet tunteeni vedettiin kertaheitolla romukoppaan.
Suhteen edetessä opin koko ajan asioita, joita tulee ottaa parisuhteessa huomioon, ja joskus suhde tuntui kieltämättä vankilalta. Mutta viime aioina aloin jo pitämään monista sellaisista asioista, jotka aluksi aiheutti ahdistusta. Miesystäväni oli täysin absolutisti, ja närkästyi helposti, jos ilmoitin lähteväni kavereideni kanssa ulos ja aikoisin nauttia alkoholia. Lisäksi hän oli erittäin mustasukkainen miespuolisista ystävistäni, minkä toisaalta oli ymmärrettävää suhteen alkutapahtumien takia. Lisäksi miesystävälläni on lapsi, ja lapsettomana ihmisenä sitä oli todella vaikea hyväksyä, mutta lopulta totuin lapseen, lapsi tuntui pitävän minusta ja tulimme hyvin toimeen.
Suhteemme oli mielestäni hyvä ja monista riitelyistä huolimatta ajattelin, etten halua olla kenenkään muun kanssa. Halusin kovasti myös kehittyä ja osata ottaa toista huomioon, ja kehityinkin. Me pystyimme puhumaan kaikenlaisista asioista. Moni ulkopuolinen ihminen sanoi, että näytämme sopivan hyvin yhteen. Riitamme johtuivat suureksi osaksi omasta ailahtelevaisuudestani, ja siitä, että tunnen ahdistusta oman elämäni kulun ja suunnanetsimisen suhteen. Olen alle 30v ja miesystävääni yli 10 vuotta nuorempi, eli elämäntilanteet ovat jo siltä osin aika erilaiset. Kadun omaa käytöstäni ja luulen että osaan ottaa tästä suhteesta opikseni.
Olimme suunnitelleet kesäksi kaikenlaisia matkoja, mutta nyt yhtäkkiä kesäsuunnitelmat ovat täysin auki. Otan päivän kerrallaan ja koitan urheilla kovasti, ja saada siten pidettyä itseni kasassa. Onneksi on kesä.
Tuo teidän suhteenne kuulostaa jokseenkin samanlaiselta, vaikkakaan meillä meikäläisen juominen ja siitä johtuva avautuminen ei ollut se pahin ongelma. Onko teidän tilanne edennyt millään tavalla?Miten voit kuvitella, että poikakaverisi olisi vain unohtanut pettämisesi? Pettämistä ei voi unohtaa koskaan. Anteeksi ehkä voi antaa (jos hyvin käy), mutta unohtaa ei voi. Mieheni ei edes varsinaisesti pettänyt minua, vietti vain pari vuotta sitten aikaa toisen naisen seurassa baarissa, mutta en voi unohtaa sitä tosiasiaa, että joku muu sai mieheni huomion tuolloin. (Meillä oli silloin vaikea aika suhteessa). En sano, että olisi oikein, että mies jätti sinut, mutta tunteet ne on miehilläkin ja pettämisen myötä luottamus oli varmaan ihan nollassa jo pitkän aikaa...
- idiootti akka
Eräjormienjorma kirjoitti:
Ei helvetti kyl :D kovasti puolustat ittees vaikka omaan nilkkaas kuset kokoajan! Pidä varalla vaikka koko pataljoonaa, ja väitä kirkkain silmin ettei yhtään kiinnosta. Ei vittu tätä naisen logiikkaa :D
ku sä kirjoitit. Tollaset akat jotka ei tajua et juuri muita pitämällä varalla valmiudessa tuottaa sitä kitkaa miehen ajatteluun naisesta ettei hän ole tarpeeks kiinnostava. Vaikka et kertonu miehelles niistä mitään, arvaa vain tiesikö se silti jotain vispilänkauppaa olevan tekeillä. Todellakin ja juuri siitä syystä se ja sä tiesitte ettei teidän suhteenne voi kestää. Flirttailu ja tarpeeksi kiinnostavien äijien varalla pito on pikkasen eri asia. Sä akka kämmit suhteenne ihan itse. Ei ihme ettei miehellä kipinöiny tarpeeks. Kyllä miehet huomaa kun naputellaan viestejä ihme aikaan tai vaikka keskellä päivää ja jos sitäkin tapahtuu jatkuvasti, eikä kerrota kelle ym. Vaikka ei kysyisikään, kyl sen silti huomaa. Eli haha, mies teki täysin oikein. Et ollu tosissas. Jos suhde kaatuu, sitä voi alkaa etsiin sitten niitä uusia miehiä, ei valmiiks!!!!!!
- Toivonsa menettänyt.
idiootti akka kirjoitti:
ku sä kirjoitit. Tollaset akat jotka ei tajua et juuri muita pitämällä varalla valmiudessa tuottaa sitä kitkaa miehen ajatteluun naisesta ettei hän ole tarpeeks kiinnostava. Vaikka et kertonu miehelles niistä mitään, arvaa vain tiesikö se silti jotain vispilänkauppaa olevan tekeillä. Todellakin ja juuri siitä syystä se ja sä tiesitte ettei teidän suhteenne voi kestää. Flirttailu ja tarpeeksi kiinnostavien äijien varalla pito on pikkasen eri asia. Sä akka kämmit suhteenne ihan itse. Ei ihme ettei miehellä kipinöiny tarpeeks. Kyllä miehet huomaa kun naputellaan viestejä ihme aikaan tai vaikka keskellä päivää ja jos sitäkin tapahtuu jatkuvasti, eikä kerrota kelle ym. Vaikka ei kysyisikään, kyl sen silti huomaa. Eli haha, mies teki täysin oikein. Et ollu tosissas. Jos suhde kaatuu, sitä voi alkaa etsiin sitten niitä uusia miehiä, ei valmiiks!!!!!!
No joo, myönnän, että olin idiootti. Ei siitä pääse mihinkään.. Mutta tosissani olin, en seurustele seurustelemisen vuoksi. Nyt tosin olen jo luopunut toivosta. Olen päästänyt irti... :/
Voisin yrittää selittää sillä, että en mä niitä varalla pitämällä pitänyt... Tai että, ehkä mä alitajuntaisesti olin valmistautunut eroon, koska olen niin epävarma. Koska ajattelin koko ajan, että hän jättää minut vielä kuitenkin joku päivä, kun huomaa kuinka tylsä olen. Kolme vuotta sitten tipuin niin korkealta, että en uskaltanut antaa mennä täysillä. Mutta ei ne auta. Ei ne selitykset paranna tätä oloa.
Että mollatkaa vaan.. lyökää jo lyötyä...
- ikää 20
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa yli vuoden nyt putkeen ja tämä on toinen seurustelukertamme. Viime aikoina hän on käyttäytynyt oudosti, eikä ole oikein halunnut pitää yhteyttä. Olen huomannut tämän siitä, että itse olen yleensä se joka ottaa kontaktia. Syynä on hänen sanojensa mukaan luottamuspula, ahdistus, joka johtaa minun sekoiluistani sekä siitä että olen pitänyt häntä itsestäänselvyytenä ja turha kiukkuiluni. Toivon tosiaan, että asia on näin eikä muuten, mutta jos se johtuu jostain muusta niin ei voi sitten mitään.
Meillä ei ole ihan sellainen perinteinen tauko meneillään, vain ns. miettimistauko, jonka aikana olemme periaatteessa yhdessä, mutta emme pidä sen kummemmin yhteyttä. Tämä tauko kestää kuukauden, mikä tuntuu toisaalta pitkältä ajalta mutta toisaalta lyhyeltä. On kai niitä pitempiäkin taukoja olemassa. Toisaalta haluan ajan kuluvan hitaasti ja toisaalta nopeasti. Koska olemme edelleen ns. yhdessä, taukoon ei kuulu sähellyksiä muiden ihmisten kanssa tai muuta sellaista. Toivoin tosiaan, että hän osaa erottaa ne suhteemme hyvät puolet ja antaa minulle viimeinkin anteeksi yli vuoden takaiset sekoilut, joista olemme jo monta kertaa puhuneet.
Näitä sekoiluja on sattunut 3 kertaa ja ystävieni mielestä ne eivät ole edes pahimmasta päästä. Itse en osaa hahmottaa näitä asioita, kun poikaystäväni mustasukkaisena ja pitkävihaisena henkilönä pitää niitä pahoina.
Ensimmäisellä kerralla pelasin illanvietossa tyttöporukalla räsypokkaa kolmeen pekkaan ja paikalla ei ollut muita mieshenkilöitä kuin (nolostunut) veljeni ja homokaverimme.
Toisella kerralla olin ollut baarissa serkkuni kanssa ja lähtenyt sitten pitämään sadetta jatkoille erään hänen tuttavansa luo. Jatkoilla mentiin saunaan, miehet alasti mutta mulla ja serkulla oli alusvaatteet päällä. Eikö se ole aika normaalia, että Suomessa saunotaan yhdessä ja vähissä vaatteissa? Onko tässä jotain mustasukkaisuuden aihetta, kun illan aikana ei muuta tapahtunut kuin tuo saunominen? :/
Kolmas kerta on mielestäni pienimmästä päästä. Taas jälleen kerran illanvietossa kavereiden kanssa ollessani, eräs kokematon poika halusi tehdä vertailua naisten rintojen koosta. Ja meitä naisia oli varmaan ainakin 6, annoimme kaikki tämän tyypin kokeilla paidan päältä tissejä eikä tähän mitään seksuaalista liittynyt, itse en ainakaan kokenut asiaa niin.
Kerroin havainnollistaakseni näitä erehdyksiäni, jotka olisin voinut jättää tekemättä tai edes kertomatta poikakaverilleni, mutta kilttinä tyttönä podin huonoa omaatuntoa ainakin tuosta saunaillasta, kahdesta muusta hän kuuli veljeltäni. Mitä mieltä te olette? :/
Olen itse rikki tämän tauon vuoksi, vaikka tiedänkin että se johtaa parempaan: oli ratkaisuna sitten seurustelun jatkuminen tai ero, joka olisi kipeä, mutta josta kuitenkin selviytyisin. Välillä koen olevani ihan onnellinen, kun en ajattele näitä asioita ja välillä itken silmät päästäni. Nukun äärimmäisen huonosti, 4-5 tuntia yössä eikä ruokakaan oikein maistu.
Tiedän taukojen olevan hankala paikka, mutta tauon keskeyttäminenkään ei ole hyvä asia. Tämän sain todeta 18-vuotiaana erään toisen miehen kanssa. Hän halusi tauon, minä en kestänyt ja seurustelu jatkui, mutta viikon kuluttua tuli ero. Tällä kertaa en halua samaa, parempi viedä tämä loppuun kerralla ja miettiä kunnolla eikä sitten enää palata näihin vanhoihin asioihin.
Yritän valmistaa itseäni kumpaankin vaihtoehtoon, olen kehitellyt parempia tapoja toimia suhteessamme ja kertonut ne tässä vaiheessa jo poikakaverilleni, jotta hän osaisi miettiä asioita sitäkin kautta, että niitä on mahdollista muuttaa. Mutta varaudun myös "pahimpaan". Tiedän, että ero ei kuitenkaan maailman loppu ole, vaikka se aluksi siltä tuntuukin.- a57
Olen itse ollut naimisissa 17 vuotta, ja seurannut sivusta monia suhteita. Riitoja on kaikilla toisilla enemmän ja vähemmän, mielestäni se on normaalia. Lähes kaikki jotka ovat taukoa pitäneet ovat päätyneet eroon syystä jos toisesta, ja se tauko tahtoo viestittää vähän samaa kuin toistaiseksi vapaa. Uskoakseni se ei palvele jo tulehtunutta suhdetta millään tavoin. Syy riitoihin löytyy kuitenkin muualta kuin vapaudenkaipuusta, vapaudenkaipuu taas kyllästymisestä. Joustavuudesta, toisen huomioimisesta saa suhteelle kestävän perustan. Oman edun tavoittelu taas kertoo ettei suhteeseen olla sitouduttu. En suosittelisi "taukoa" vaan perimmäisten asioiden pohtimista. Hyvää kesää kaikille!
- Mitä mieltä tästä?
a57 kirjoitti:
Olen itse ollut naimisissa 17 vuotta, ja seurannut sivusta monia suhteita. Riitoja on kaikilla toisilla enemmän ja vähemmän, mielestäni se on normaalia. Lähes kaikki jotka ovat taukoa pitäneet ovat päätyneet eroon syystä jos toisesta, ja se tauko tahtoo viestittää vähän samaa kuin toistaiseksi vapaa. Uskoakseni se ei palvele jo tulehtunutta suhdetta millään tavoin. Syy riitoihin löytyy kuitenkin muualta kuin vapaudenkaipuusta, vapaudenkaipuu taas kyllästymisestä. Joustavuudesta, toisen huomioimisesta saa suhteelle kestävän perustan. Oman edun tavoittelu taas kertoo ettei suhteeseen olla sitouduttu. En suosittelisi "taukoa" vaan perimmäisten asioiden pohtimista. Hyvää kesää kaikille!
Pitempi "tauko" liitossa/suhteessa esimerkiksi siksi että toinen työnsä puolesta alkaa asua osaksi toisella paikkakunnalla ei välttämättä johda eroon, mikäli osapuolet eivät ole sivusuhteita harrastavia. Tiedän yhden miehen joka työnsä takia alkoi yöpyä toisella paikkakunnalla, ja koska hän ei ole koko aikuiselämänsä aikana pystynyt ainoaankaan pysyvään suhteeseen (ei koskaan liittojensa aikana), hän alkoi deittailla yhden jos toisenkin naisen kanssa siellä toisaalla. Vaimo seurasi tapahtumia aikansa sivusta, ja sitten antoi ymmärtää, että nyt riitti kiitti. Silti mies viimeksi "kotona" käydessään yritti saada seksiä myös exältään, vaikka miehellä on jo "uusi rakkaus" muualla. Ei hyvältä näytä heidänkään tulevaisuutensa.
- n28*****
poikaystäväsi mustasukkaisuus on kyllä todella liioiteltua. en näe mitään pahaa mainitsemissasi 3 tapauksessa. poikaystäväsi ei tunnu luottavan sinuun, tai sitten hän luulee omistavansa sinut. toisaalta, yritä miettiä käyttäytymistäsi poikaystäväsi näkövinkkelistä, haluaisitko sinä että hän kävisi alasti saunassa vähäpukeisten tyttöjen kanssa ym. tuollaisista asioista voi vaikka sopia erikseen sitten kun puhutte, että ei toisten miesten/naisten kanssa saunaan jne. mutta nuo mainitsemasi asiat on kyllä niin viattomia ettei sinun kannata ainakaan itseäsi soimata asian vuoksi.
itse olin pitkässä suhteessa todella mustasukkaisen miehen kanssa joitakin vuosia sitten. mielestäni siihen oli perimmäisenä syynä miehen olematon itsetunto. siitä tuli suhteessa todella iso ongelma vaikka suhde muihin asioihin kaatuikin. jos oikeasti pidät viattomasti hauskaa ilman seksuaalisia jännitteitä puoleltasi, voit jättää jatkossa tuollaiset asiat sanomatta jos haluat varjella poikaystäväsi tunteita. mutta jos jokatapauksessa haluat jatkossakin kertoa vastaavanlaiset jutut poikaystävällesi, pidä huoli että noinkin mitättömistä asioista ei kasva härkäsen kokoisia. voit vaikka todeta, että poikaystävälläs on tässä asiassa nyt kasvamisen paikka, koska sinä et ole tehnyt mitään väärää. hänen täytyy osata luottamaan sinuun, muuten ei hyvä heilu. - Rommedahl
Mitä mieltä tästä? kirjoitti:
Pitempi "tauko" liitossa/suhteessa esimerkiksi siksi että toinen työnsä puolesta alkaa asua osaksi toisella paikkakunnalla ei välttämättä johda eroon, mikäli osapuolet eivät ole sivusuhteita harrastavia. Tiedän yhden miehen joka työnsä takia alkoi yöpyä toisella paikkakunnalla, ja koska hän ei ole koko aikuiselämänsä aikana pystynyt ainoaankaan pysyvään suhteeseen (ei koskaan liittojensa aikana), hän alkoi deittailla yhden jos toisenkin naisen kanssa siellä toisaalla. Vaimo seurasi tapahtumia aikansa sivusta, ja sitten antoi ymmärtää, että nyt riitti kiitti. Silti mies viimeksi "kotona" käydessään yritti saada seksiä myös exältään, vaikka miehellä on jo "uusi rakkaus" muualla. Ei hyvältä näytä heidänkään tulevaisuutensa.
että kyse tais olla sun omasta miehestäs, luuserista jolla ei ole elämä hallinnassa.
- uskova75
Kokemuksesta voin kertoa,että tuollaiset tauot harvemmin pelastavat rakoilemaan alkanutta suhdetta. Lusikat vaan jakoon,ja pää pystyssä kohti uusia seikkailuja.
- Pesukarhu123
rakastin silloista tyttöystävääni enemmän kuin itse elämää ja meille tuli "tauko" jostain olemattomasta jutusta, no tämä muija meni heti jollekin äijälle yöksi ja kertoi avoimesti flirttailevansa tuon miehen ja muiden kanssa. No jatkettiin tauolta juttua, mutta ei ollut enään mikään samaa siinä. No pari kk:tta tauolta palatessa suhde meni poikki kun kävin panemassa yhtä toista ja kerroin asiasta tälle heti seuraavana päivänä.
- nipotusppois
Älä odota - hieman itsekunnioitusta peliin. Kukaan mies ei ole tuon arvoinen.
- Äläs nyt
sitten on korvaamaton? Pikkaisen on herkällä jos oma huoraaminen on ok, mutta miehen pettäminen onkin katatsrofi. Pettävää ihmistä rinnalleen ei kaipaa kukaan, olkoon tuo sitten nainen tai mies, tasa-arvo toimii.
- ,...................
Kyll pahalta kuullostaa,eli mies varmaan halusi sen tauon?
Mut sinuna en suris jos teidän suhde jää siihen,ei sellasta miestä kannattais ees pitää joka haikailee ennemmin muiden perään. - Hih-hih-hii
Ensin valitellaan että mies haluaa pitää tauon ja kohta seuraavassa viestissä surraan että ero tuli ja ollaan aivan rikki. Lapsellinen ihminen. Petät hieman heikomman hetken tultua kaveriasi jonkun vanhan hoitosi kanssa ja miehen tulisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nyt kun on taas heikompi hetki ja miesystäväsi haluaa hänkin tahollaan hieman irroitella niin sehän on sinulle maailmanloppu. Mikä siitä sinun pettämisestäsi tekee sellaisen että sen kuittaat anteeksipyynnöllä ja kaverillesi se ei olisi mitenkään sallittua?? Ehkä sinukin olisi parempi pitää mölyt mahassasi eikä huudella tekojen perään mistä et sinä eikä kukaan muukaan kykene vastuuta kantamaan.
Parisuhdeterapiat on pidetty siinä vaiheessa kun henkisesti annetaan itselle lupa pettää ja aletaan persettä jakamaan. Siinä touhussa petetään sen toisen ihmisen luottamus, fyysinen ja henkinen pettäminen on vaan sen ilmentymä, ja sitä ei yksikään terapeutti ehjäksi saa, kertakäyttökamaa, jota tulisi osata sen arvon mukaan arvostaa. Sinä et osaa, joten kärsi ja kasva. - kimmo.valtonen
sellaiset tauot on persiistä tietää miten niissä käy ei toimi kuin korkeintaan 5% tapauksista anteeksi suoruuteni nim kokemusta on tauoista
- 5+14
Itselläni tauko teki sen, että mies lähti vieraisiin, sille tielle jäi :(
- muffini_
Riideltiin edellis yönä poikaystäväni kanssa, jolloin väsyin myös aikaisempiin riitoihin. Ehdotin, että oltaisiin kavereita, koska tiedän, että kultani ei halua luopua musta vaan olla eronkin jälkeen hyviä ystäviä tai kavereita.
Eilen päivällä sitten sain vastauksen hyvän yön toivotuksen yhteydessä lähetettyyn viestiin, jossa kävi sitten ilmi, että oltaisko mielummin kavereita.
Viestittelyä jatkui 1-2 tunnin välein ja mä olin tietty ihan rikki. Itkua tuli ja meni.
Mies halus hakea tavaransa tänään, mutta herkkänä naisena mä haluan aina selvittää asiat parisuhteessa mahdollisimman pian ennen nukkumaan menoa. Muutaman kymmenminuutin jälkeen soitin rakkaalleni sanomalla, että mun on saatava puhua ja herra sitten tuli käymään muutaman tunnin kitumisen jälkeen.
Samalla kun mä ja herra puhuttiin vaihdoin muutaman itkun. Kumpiki alkoi ladella omia vaihtoehtoja tulevaisuudesta. Herra halusi olla hyviä kavereita ja katsoa, että jos alkaa sujua välit hyvin, voidaan jatkaa suhdetta tai aloittaa alusta. Mä halusin etäistä parisuhdetta, että nähtäis viikottain, mutta ei välttämättä päivittäin, kuten ennen oli tapana ja toinen vaihtoehto olisi, että ollaan joko kavereita tai yhdessä, mutta mietitään muutaman viikon, että mitä halutaan tulevaisuudeltamme.
Teetä juodessa onneks sai halata omaa kultaansa, jolloin päätös muutaman viikon miettimisestä päätettiin yhdessä. Päätettiin pysyä yhdessä ja miettiä. Tämä viikonloppu tulee olemaan siis yksinäistä, mutta toisaalta kultani opiskelee korkeakoulussa ja kesäopintoja on ollut koko kesän ja tulee olemaan elokuun loppuun asti. Pari tenttiä ja enkun muutaman sivun kirjallinen virsi.
Hyvästellessä kultani eilen illalla, oli haikea olo, mutta herra totesi viimeisen halin yhteydessä, että kyllä me tämä vielä selvitetään. Yhteyttä saatetaan pitää mesen kautta tai jos jompi kumpi haluaa puhua tilanteesta tai muuten vaan tavata, pitää sopia erikseen. Kullallani on avain asuntooni, mutta emme asu vielä yhdessä. Olen kertonut hänelle, että hän voi ottaa yhteyttä ja tulla käymään milloin tahansa. Muuten kyllä mietitään erillämme ns. etääsuhteessa, koska haluamme oikeasti muuttaa parempaan suuntaan.
Luotan kultaani ja hänenlaista miestä löytää harvoin. :/ Vika oli enimmäkseen mussa, koska avioerolapsena ei ole helppoa olla kunnolla suhteessa. Olin toisinaan ikävääni podetessa ilkeä ja itsepäinen. Meille tuli pieniä kinoja ja joskus keskusteltiin melko isoimmistakin riidoista. Silti sovittiin ja jatkettiin, vaikka se kuluttikin suhteen ja kummankin energiaa.
Nyt tilanne on eri, koska loukkasin viimeksi kultani tuneita.
Näiden muutaman viikon aikana tulee olemaan rankkaa ja toivon ensi viikoksi edes yhtä päivää aikaa tapaamiseen. Toisaalta onneksi on joitakin tukijoita.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!1522545Näetkö feminismin uhkana
Vai mahdollisuutena kun deittailet naisia? Mitä miehet mieltä feminismistä?2031190Tykkäätkö halaamisesta?
Minä en. Tänään tuttava, jolle olen maininnut että en pidä halaamisesta, yritti halata minua ja olen vieläkin ihan raivo1131101Hinduilu on suurta eksytystä
tekosyvällinen tarina uppoaa moneen. Harhautusta todellisen Jumalan yhteydestä. Kuka haluaisi nähdä sielunvaelluksessa389940Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi299923- 101912
- 66878
- 62855
- 53851
- 46849