Muistan yleensä runoista joitakin siteerauksia, kuten: " Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin." Paremmin muistan runon: " Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa, kun poikineen isä teki talvimajaa. Se tulee jo suolla, sen näki rastas.
Ei meillä pelätä, isä vastas."
Mitä siteerauksia sinä muistat?
Ei meillä pelätä, isä vastas."
Mitä siteerauksia sinä muistat?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Koulupoikana ihastuin Lauri Viidan "Betonimylläriin". Siinä oli mm. hauskoja pikku runoja, joista muutama jäi mieleeni:
Siisti täytyy aina olla,
sanoi kissa hietikolla.
Raapi päälle tarpeen teon,
pienen, sievän santakeon.
Tai tämä:
Sen joukon johtajaksi nimittäisin,
ken pitkäkaulaisin on ja pienipäisin.
Kas kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukon nuppi korkealle,
ja loistaa tunkiolta maailmalle.
Pikkusisar:
Kuink´äiti meitä
vain hennoi heittää
näin yksiksemme
murehesemme?
Meit´eikö enää
hän rakastanut!
Pois tahtoi mennä,
ei armahtanut!
Suuri sisar:
Näin älä luule,
vaan mua kuule;
ei lapsiansa
äit´unohtanut,
ain´armaitansa
on rakastanut.
Hän meni tuonne
vain edeltämme,
ett´valmis huone
ois´ehteissämme.
Mun käski siksi
sun äitis olla,
kun enkeliksi
myös saamme tulla.
Tätä en tiedä kirjoittajaa,
mutta omani se ei ole,se selvennykseksi.
Tämä on hyvin vanha.Muistiini jostain jäänyt.
hyvin muistaa, pilkut, pisteet, puolipisteet erottaa, heittomerkit, kysymys- ja huutokerkit paikallaan. Kirjasta kopsasit irjoittajankin tiedät. Pa d as valehtelija.
Kävin lukemassa
Kirjoittanut: Anu, 27.11.2003 klo 10.39
Luoeskelin 60 puolella noita viestejä,
siellä oli kieliopillisia kommentteja.
minä olen nyt niin vanhanaikainen ihminen,että en aina eres tiedä mihinkä pilkut ja pisteet tulevat:
:-)))
Mutta kyllä meillä päin sanotaan aina ja kirjoitetaan, olla ,ollappas,ollakko,olla,
ja kyllä ainakin näin tavallisena pulliaisena olen selvinnyt.
Ollaanko nyt sitten sivistys-sanojen seurassa vai miten on.
Sivistys-sanoja on niin paljon,että tulisi paksu kirja jos niitä luettelisi.
Voi ollappa kieli asiantuntija,eihän tähänkään sanaan saisi kaiketi j:tä laittaa.
Et taida itse ikänä runoja kirjoittaa?
Jos kirjoittaisit,niin tietäisit
mihin pilkut ja pisteet sun muut heittomerkit kuuluvat.
Joten oliskohan parempi että sinä unohtaisit koko jutun?
Sinun kun pitää vielä yrittää kirjoittaa nikkiä vaihtamalla,niinkuin ei tunnettaisi.
Joten pysy vain yhä poissa.
Et pysty seisomaan ees nimesi takana,tässä tapauksessa nikkisi.
Näinhän se oli meilläkin päin,ei koskaan kirjoitettu ollapa,kyllä se oli ollappa.
Mutta sain 60 palstalla siitäkin ojennuksen,
ettei niin sovi kirjoitella.
Kiva kun joku toinenkin sen huomioi,
olisko ollut joku tapani vai mikä nikki nyt olikaan joka siitä minulle huomautteli,että ei noi kirjoiteta,pitää kirjoittaa että ollapa.
Vastaa omaasi. Miten voit yks kas kirjoittaa täysin virheettömästi kun omat kirjoituksesi ovat
"kuin juosten kustu?"
Valehtelet kun kerron muistista kirjoittaneesi.
Missä kerrotaan millä nikillä saa milloinkin kirjoittaa kun itse tuhat tarvitset.
Sinä Hajupoika ihmettelet,miten voin kirjoittaa
täysin virheetöntä tekstiä.
Voi sinua,etkö tiedä,että sitä tällä iällä
vielä muistaakin jotakin.
Sinä kopsailet niitä vanhoja viestejä,
ja luulet että niitä on tosissaan kirjoitettu
viheettömästi,vaan kun runoja kirjoittaa se tulee vanhasta tottumuksesta ja muistista sana sanlta ja
välimerkki välimerkiltä,jospa minulla olisikin se vanha kirja tallessa ei olisi mitään hätää kirjoitella siitä,mutta se on niin tosi vanha
että en tiedä missä lienee.En nyt kuitenkaan ala sinulle sitä rautalangasta vääntämään,sillä et ymmärrä kuitenkaan.
Sanon vain että olisin voinut sen sitten niinsanotusti kopsata sen tähän miksi olisin nähnyt niin paljon vaivaa että kirjoittamaan olisin alkanut,aivan kuten sinäkin kopsailet.
Mutta usko mitä haluat,en viitsi riidellä kanssasi,olet se mikä olet.
Tiedätkö, että valheillaan ihminen pettää enemmän itseään kuin toisia. Siitä tulee sinulle raskas taakka. Minulle on yks hailee mitä kirjoitat.
Kolm on miehellä pahoa
kolme miehen kuolemata
yks on vuotava venonen
toinen heittiö heponen
kolmansi äkäinen akka
Kyllä mies pahasta pääsi
heposesta heittiöstä
heposen susille syötti
vielä mies pahasta pääsi
venehestä vuotavasta
venehen tulessa poltti
Vaan ei pääse pahasta tuosta
akasta ähisevästä
vaimosta pahatapaisesta
Taia ei tulehen luoa
saata ei syötteä susille
Ellei surma suorin tehne
tappane Jumalan tauti.
Tämän esitimme neljän tytön kuorolausuntana koulun kevätjuhlassa joskus v-37 ja vielä on muistissa säilynyt. Minkä nuorena....
Tuo jonka kirjoitin oli ollut joku sellainen,
vanhan ajan tekstillä kirjoitettu,senkin vielä muistan,kun siinä on ollut vanhan ajan kirjaimet.
Olin äitini äidin luona kylässä ja heillä oli
joku juhla siellä.
minun piti toisen pikkutytön kanssa opetella
se ulkoa,ja siinä oli vain nämä kaksi tytärtä.
Meijän piti kirjottaa se ylös paperille,kun kirjojakaan ei ollut kuin se yksi.Siinähän se juju piilee kun sen on kerran kirjoittanut,ja ulkoa opetellut niin kyllä se muistissa säilyy.
En ole koskaan osallistunut aloittamaasi keskusteluun, paitsi kun olet ottanut nikini toran aiheeksi. Vain kerraan oli poikkeus kun sivulla olit toistakymmentä aloittamaasi keskustelua ja niissä nollat niin tuumasin vastaill jotta on jotain.
En vastaa enää missään keskustelussasi jotta häiriöt ovat jossain muualla kuten ovat alun alkenkin. Ruuneperin kuhitsemisasiaan vain sinä ja Meeri ii vastasitte. Niihin aikoihin en vastaillut kenenkään teidän aloituksiinne kuten en myöhmiinkään - huomaa se.
Kukaan ei ole kertaakaan palstalla löytänyt ainoatakaan solvaus - tai valheviestiäni.
Kenenkään yksityisyyttä en paljasta - edes sinun enkä edes kerro mitään siitä tiedänkö vai en.
Hei Hajupoeka!
Kamaloo kun Nukkumatti ei ou tullunna vieläkään!
Nyt oun lukenna usseita kirjotuksia näellä palstoella ynnä seorapiiriuutisia Katrista ja Panusta alakaen.
On se vuan niin hirveetä, kun julukisuuven immeisten elämästä pittää repiä kaekki mahollinen ruavollinen meijän tirkisteltäväks. Sitten myö muut ollaan mukamas ns. parempia immeisiä!
Nyt en jaksa kirjottoo enempöö.
Ota yhteyttä, jos siltä tuntuu!
Parhain terveisin Hilkka
PS. Tänään minulla onkin vain yksi tapaaminen iltapäivällä klo 13.
Jätä minut jo rauhaan hyvän sään aikana,
ettei tule pahempi sää.
Täällä kukaan ei tiedä mitään vaan kaikkia haluttaa tietää toisten asioista. Nikkinikin on palstan suurin julkkis ollut jo toista vuotta.
Omaa mielipidettäni ei kukaan halua edes kuulla asiassa.
Sinulta kysyin miten oli palstalla "lainattu" viesti, jonka lähettäjäksi oli mainittu hajupoika.com kun sellaista ei ollut tuooloin olemassakaan ja allekirjoituksena Hilkka.
Sitten kun luin omin silmin viestin jo ammoisilta ajoilta, jossa Ruuneperi tahtois kuohita Hajupojan (Kai de Puun) ja keskusteluun osallisrtui umpuuskovainen Anu ja Meeri ii euikä kummallakaan ollut mitään huomautettavaa Ruuneperin aikeesta. Kysäisin linkittäessäni asiaa Riuuneperille, että josko "sevillan parturi" on hukassa kun ei salvajaa ole kuulunut. Porsaiden kuohinnassa terävä veitsi on kaiken aa ja oo. No viestiketju katosi kuten sekin josta alkuun mainitsin. Ruuneperin toki tunnen, kuivempaakin ruutia olen toki nähnyt.
Oliko sinun tekosia se palstan meili ?
suuria lumihiutaleita mun on pakko mennä ulos kävelemään.
Lausun silloin mielessäni Kaarlo Sarkian runoa Ensilumen aikaan:
"Yli kaupungin valkolunta
putos illassa muistaa voin
oli kulkumme niinkuin unta
kävi samettianturoin,
ohi häämöittäväin lyhtyin
kujas kuiskailevaan pimentoon."
Mieleeni tulee ihania, kipeitä muistoja ja aina joka kerran odotan että tulet ja suutelet poskilleni sulaneet lumihiutaleet; vai onko ne kyyneleitä?
"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul´ ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku taivahalla."
(Eino Leino)
lapsuudesta on jääny jotain runoja mieleen,en edes muista mistä olen ne lukennu,ku itellä ei ollu kirjoja.
tämäkin pallokentällä on ain ollu kovin mielunen runo,vaik se on pitkä muistan sen kokonaa, näin se mennee alku
näin pallokentän laitaan eräs rampa poikanen,
oli seisahtunut alle sen suuren lehmuksen,
hän seisoi nurmikolla, nojas kainalo sauvoihin,
pelin tiimellystä katsoi hän silmin kyynelin.
minul on vanha muisto kirja johon olen pyytänt ihmisii kirjottammaa runoja. siin on suurin osa jumalaan tai jeesuksee viittaavia,mutta on muutamii onnen toivotuksiikin , ne oli minulle mielusampii. paan tähän muutamii värssyjä.
katso kuinka valkoruusu
on noin pieni herttainen
ole lyyli ystävälle
valkoruusun vertainen.
jouluna 1944 anni ystävä
kukka on niin sininen
taivas saman värinen
se muistuttaapi sinua
älä unhoita minua.
koulutoverisi helvi 9.6.-38
opi nuorena itsesi tuntemaan
opi välttämään huonoa seuraa
vältä paheita kavalan maailman
etsi jaloa hyvää seuraa.
siirtolais emäntä.(hää ei pant vuos lukkuu, mutta oli 40 luvun alussa.)
kaunis on taivaan kaareva silta
kaunis on suomen suloinen ilta
kaikkia näitä kauniinpi on jumalan sana kuolematon.
kirjoitti naapuri-39
on paljon muistoja täs kirjassa
mutta yhtelle on tässä tilaa vielä
tää muisto on halvan kulkija pojan
eikä tää lie toisten tiellä.
eino 1938
(muistaakseni hää oli terijoelta kulkija kuten myökii)
vain henkäyksen verran kestää
nuoruus aika herttainen
vain hetken kukkii
suloisesti kedon kaino kukkanen.
4/4-37 eräs. (tätä en muista kuka oli eräs)
enkelit tuokoot sinulle siunauksensa
herra olkoon tukenasi nyt ja ainiaan
muista aina minua.
ystäväsi eva.
muistoa sä anot multa
mitä muistoksi antaisin
pidä jeesus sydämmessä
se on muisto parahin
sofia täti 2.3.-37
tämmösii värssyjä sain matkalle evääksi;))
heippa taas ja mukavaa viikkoa kaikille.
runon muistan, se on talletettuna yli 30 vuotta sitten kasetille.
Mieheni lauloi sitä joskus nuorena, minulle, ja myöhemmin pienelle pojallemme:
Kaukana laidassa tuoksuvan lehdon kieloni kaunis kasvaa mun.
Siellä se kasvaa ja varttuvi mulle luoksensa kerran palaan kun.
Varjele luoja laidassa lehdon kieloa kaunista omaani mun.
En tiedä kuka sen on kirjoittanut.
Miehelläni oli kyllä itsellään runojenkin kirjoittamisen lahja .
Voi kuinka kivaon lukea näitä vanhoja runoja. Vanhat palstalaisetkin palaavat mieleen, joukostamme poisnukkuneet olivat minulle ainakin hyvin mielenkiintoisia kirjoittajia joiden tekstejä ihan kaipasin ja kaipuuta tässä tuntee nytkin.
Yksi on joukossa poikittain, annettakoon anteeksi edelleenkin.
Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.
Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.
Paljain jaloin, 1928.
Tämän runin kuulin ensikertaa oppikoulun eka luokalla, Yrjö Jyrinkosken lausumana,
mukana on mielessäni kulkenut kauniina pidän edelleenkin
Muistaako joku runon jonka kuulin Jyrinkosken lausumana oppikoulussa ollessani.
...ja luritti harmonikka, oi kurja, kurja likka......
En muista runon nimeä, en krjoittajaa. Hauska oli runo, jota me tytöt välitunneilla lausuimme, mitä muistimme, hauskaa meillä oli runon tiimoilta.
Runo on Uuno Kailaksen kirjoittama
Pallokentällä
Olin maalta muuttanut kaupunkiin, talo jossa asuin oli vilkasliikenteisen kadun kulmassa. Oli kevätkesä kauneimmillaan, näin vain talojen kattoja, mieleeni tuli V A Koskenniemen runo joka toi kotiseudun haikeuden mieleeni.
"Siell on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell`on siintävät seljät ja salmien suut,
siell`on vihreät metsät ja mäet,
siell`on vilpoiset illat ja varjokas koi,
siell`` on lintujen laulu milehdossa soi,
siell`on kaihoja kukkuvat käet.
jne.
Koiseutu on jäänyt kauas monien vuosien taakse, hyvin harvoin enää sinne kaipailen.Muistot säilyvät kotiseudusta mielessäni.
Tässä on taas vedetty vanha ketju esille,mutta aivan mahtava.
Minulla oli ihana suomenkielenmaikka ja hän jyräs päähämme Vänrikki Stoolintarinat
Sandels hän Partalas istuvi vaan, ja heinäkuun viides.Ne jäivät otaslohkoani täyttämään ja joskus vain napaan ne netistä ja luen tai kaiketi ne kuunnellakin voi?Hymyilevän Apollon ainakin voi kuunnellla
Vänrikeistä on jäänyt useampi runo mieleen. Kun nuorena oppii, muistiin jää, ainakin tapaillen. #Se luoti tiesi paikkansa, sit empä kieltää voi, enemmän tiesi se kuin me, niin kenraal aprikoi.#
Jylhän Kiirastulen runot myös muistissa. Esim. Kohtaus metsässä# Kivärin piippu ja silmää kaksi, sua katsovat värähtämättä. Sinä surman liekin laukaisijaksi kohotat vihdoin kättä. Vain hyytävä hetki ja pitkä kuin iänkaikkisuus, joko sulta päättyy elon partioretki, joko metsään maatuvat luus. On sulla oikeus tappaa ja hällä, mutta mistä saitte sen oikeuden. Ei voi hän vieraaks majaas tulla. Hän on vihollinen.# Ja tietysti Koskenniemi mm. Kaksi hautaa. # Ne silmät uuteen aamuun ajan ei herää enää milloinkaan. Ne silmät tuolla puolen ajan nyt minne, minne katsookaan... Ja käsi antamahan altis aina on kalvennut, kylmennyt.Siin onko liljan kukka nyt?#
Aaro Hellaakosken, Raamatuita.# Älä kahlitse siihen Raamattuus. Onhan olemassa kirja toinenkin, joka ei mahdu pöydille, ei lasikaappeihin....Olet hymyiten nyökännyt.
Ja tietenkin Kaarisilta. Se on kaunis. Näiden lukemisesta on monia vuosia, joten voi muisti tehdä tepposet.
Harmaaleppä, sen norsuniho ja vertavuotavat pilkkeet.
Mitä virkaa sillä on tässä maailmassa?
Seistä vaiti, katsella, kukkia kun aurinko niin vaatii.
Mutta vaitiolollaan ja merkityksettömyydellään se osoittaa suurta rohkeutta.
Se etenee sinne minne ei kukaan muu.
Se uhmaa merta ja kaatuu, mutta kuusi marssii sen jäljissä. 🕸
Aaro Hellaakosken lyhin runo:
Aaro hellaa koski.
Paloi sormi.
Joitakin Tankoja kannan mielessäni:
'Rakkauteni ei
tiedä määränpäätä. ei
pyri mih inkään.
kohtaaminen on enin
mitä tohdin toivoa.'
tai tämä pikku pätkä Mirkka Rekolan pitempää runoa
'...sinä tähti , minä maa
tuulessa saatamme koskettaa...'
Tämän runon muistan.
Muistin osan, kun taas lueskelin Helkavirsiä.
Ihalempi.
Tuo oli tyttö Päivölässä
Ihalempi, maammon impi,
mansikka hyvien maiden,
Herran lehtojen hedelmä;
meni marjahan kesällä,
ei tullut takaisin tytti.
Läksi veikko vieremähän.-
Hiidet virvoja viritti. -
"Kunne sorruit kurja sisko?" -
Poika soille portahksi.
Runossa äiti, taatto ja luojakin etsivät kunnes
Jo julisti hyvä Jumala:
"Kun lie pilvi kulkenunna,
olet tytti pilven tytti,
kun lie kaste langennunna,
olet siunattu kaponen,
kun lie pudonnut tähti,
olet tähden synnyttävä,
sankarin sotasukuisen,
miehen suuren, miekka-lemmen."
sanoi, nosti noutamansa
ylimmäiselle sijalle,
ylimmäisen pilven päälle.
Helkavirret . Eino Leino
13 vuotta vanhoja juttuja framille. Sedaatio tarpeen täällä.
Nyt.nostellaan
5.8.2017 11:22
UUSI
13 vuotta vanhoja juttuja framille. Sedaatio tarpeen täällä.
Minkä ikäinen sinä olet?
Muisteletko koskaan lapsuuttasi, tai vanhempiasi?
Ne muistot taitavat olla vanhempia kuin 14 v.
Ellei huvita, vaihda otsikkoa! (Y)
ja huomasitko, * nyt nostellaan* tämän päiväinen viesti oli siinä ennen vanhaan viestiin viittamista