Voi tätä odottajan onnea ja samalla tuskaa kun päivät ei vaan tahdo kulua! Eli siis heinäkuussa haen kotiin ihanista ihanimman staffordshirenbullterrieri-uroksen.
Kertokaahan ihmiset toki omia kokemuksianne omista staffipennuistanne! Mikä oli haastavinta ja mikä helpointa? Saa toki kertoa muidenkin rotujen edustajat!
:)
Kertokaahan ihmiset toki omia kokemuksianne omista staffipennuistanne! Mikä oli haastavinta ja mikä helpointa? Saa toki kertoa muidenkin rotujen edustajat!
:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ONNEA saat ihanan koiran ja paljon haastetta eikä kahta samanlaista päivää.
Sain nauttia staffi tytöstä yli 13v kunnes syöpä voitti. Voit varautua vauhtiin ja vaarallisiinkin tilanteisiin. Pentuna staffi osaa tehdä kaikki mailman pahuudet ja hermot on monesti mennä mutta kun se katsoo sinua silmiin ja nauraa koko isolla suullaan joka ulottuu melkein korviin et voi olla vihainen. Staffi on kaikessa mukana et pääse yksin edes vessaan, jakaa suukkoja ja hyväilyjä pohjattomasti, käpertyy illalla mielellään viereesi peiton alle ja alkaa kuorsaamaan.
Ulkona voi tulla vieraiden koirien kanssa rähinää jos et pidä varaasi varsinkin uros ei siedä yleensä vieraita uroksia ja jos rähinä syntyy voi olla pahaa jälkeä.
Staffi on mailman ihmisystävällisin eläin ainakin mielestäni ja olen seurannut eräitä yksilöitä läheisesti.
Kotioloissa staffi tulee toimeen minkä koiran kanssa vaan kun se on omaa perhettä, tästä kokemusta kun mulla on myös bulldoggeja sekä tyttärellä staffien kanssa kaksi sihuahu ja kaksi kissaa.
Toivon sinulle ja koirallesi monta ihanaa yhteistä vuotta.
Meillä on vuoden vanha staffipoika kotona. Olin varautunu paljon pahempaan kuultujen tarinoitten perusteella, mutta vaikka meidän poitsu onki hirvee sählääjä, on kaikki huonekalut ja seinät pysyny ehjänä. Näykkiminenki loppu parissa viikossa ja sisäsiistiksi oppi nopeasti.
Vaikeinta on ollu (on siis edelleen) hihnassa käveleminen nätisti. Oltiin liian lepsuja alkuvaiheessa ja nyt uhma-/murrosiässä on opettelu ollu järkyttävän vaikeaa. Muutenkin tuo testailee koko ajan rajoja, varsinkin vieraiden ihmisten seurassa (esim. meitä vasten ei juurikaan hypi, mutta vieraita vasten 99% varmasti).
Koirakavereita on muutama, nämä kaikki narttuja ja leikattuja uroksia, jotka kaikki ovat isokokoisia. Noin puolen vuoden iässä ei sietänyt enää muita poikia, mikä olikin ihan odotettavissa.
Kannattaa vaan olla johdonmukainen koulutuksessa ja jo ihan pikkupennusta asti näyttää mikä on toivottavaa käytöstä ja mikä ei :)