Puutarhassa vanha paatsama,
oksia revennyt pois,
rungossa lahovikaa.
Olen tottunut siihen,
vanhaan rumilukseen.
Se kukkikin kuinka sattuu.
Kukat puhkeavat usein syksyllä,
kuin muistikin olisi jo mennyt.
Voisinko olla kiintymättä?
Eikä kevätkään olisi kevät
ilman sitä - ja sitruunaperhosia -
Sehän on niiden äiti.
oksia revennyt pois,
rungossa lahovikaa.
Olen tottunut siihen,
vanhaan rumilukseen.
Se kukkikin kuinka sattuu.
Kukat puhkeavat usein syksyllä,
kuin muistikin olisi jo mennyt.
Voisinko olla kiintymättä?
Eikä kevätkään olisi kevät
ilman sitä - ja sitruunaperhosia -
Sehän on niiden äiti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tästä runostasi, meni eilen silmieni ohitse.
Toinen säkeistö kertoo sellaisesta rakkaudesta,
jota moni ei varmasti edes pysty kokemaan.
Seuraava säe on jotenkin liikuttava
ja viimeinen
' sehän on niiden äiti '
Niinpä niin, kiitoskiitos - oli ilo lukea taas tätä.
Arvostan vastaukisasi ja tästä jostain syystä suorastaan liikutuin, en tiedä mksi.
Mutta kiintymys vanhaan paatsamaan on monin tavoin aiheellista.
Kuinka moni puu tai pensas jaksaa kukkia syksyn kynnyksellä? Olkoonkin että kukat ovat vaatimattomia.
Ja ne sitruunaperhoset sitten - niiden toukat elävät vain paatsamalla. - Kevään ensimmäinen perhonen, jota kaikki odottavat.
vain pensas. Tuntuu kummalta kun puhut rungosta. Muutama ohkainen versonriukula siinä koko pensas. Halkaisijaltaan ehkä max 5 senttiä.
Sotketko puita, onko se edes paatsama?
se on noin parin metrin korkea pensas, mutta voi joskus kasvaa puuksikin, mutta jonka halkaisija rinnan korkeudelta harvoin ylittää 10 senttiä.
Ilmeisesti eteläisessä suomessa on tuhdimpia paatsamoita. Lapsuuteni Kalmistolahden paatsama oli juuri tuollainen pensasmainen, ohkaisoksainen. Mutta jo pienestä tiesin että marjat ovat myrkyllisiä, tunsin kasvit hyvin jo lapsena.
Kyllä paatsama kasvaa puuksi, jos vain saa elää rauhassa ja hyvässä valossa. Muistelen, että dendrologian seuran kyselytytkimuksessa löytyi paatasmien kohdalla mm. 8 m. korkea yksiö. Omani ei toki ole näin korkea, ehkä 5 m. mutta sentään n. 20 sm paksu.
Voi että - minun vanhassa puutarhassani kasvoi kaksi raitaa, samanlaisia rumiluksia, mutta kuinka olinkaan niihin kiintynyt =)
Tiesitkö, Tee, että paatsama on ikivanha rohtokasvi?
Tarkkana vaan pitää olla sen kanssa, ettei saa myrkytystä!!
Runo on Sinunnäköinen, tyylikäs ja lämmin - minä pidän!
Kiitos mukavista muisteluista ja muustakin. - Kyllä vain voi puihin kiintyä. Aikanaan kun olin lapsi, kaadettiin vanha ja korkea kiipeilykuusi. Me lapset katselimme vierestä sydän verta vuotaen, mutta mitään emme voineet.
Omalla mökillä tilanne on päinvastainen, puut saavat elää ja vanhentua.
Siitä paatsaman lääkeominaisuudesta luin joskus sodanaikaisesta lääkekasvikirjasta, jossa oli ilmeisesti apteekkien tarpeisiin, hinnoiteltu eri kasvit, paatsaman kuori oli yksi, muistaakseni vatsalääkkeeksi, mutta vasta ylivuotisena.
Se ominaisuus, mitä ei usein mainita paatsamasta, on sen osuus mustan ruudin valmistuksessa. Sitä käytettiin kaikkein parhaaseen ruutiin.
Hei Tee! Osuin sattumalta löytämään runosi, kun etsiskelin tiedonmurusia paatsama-aiheiseen juttuun, jota olen tekemässä kasvivärjäreiden lehteen. Runosi on hieno, puita kohtaan voi tuntea suuria tunteita. Itsekin pidän paatsamista, niitä kasvaa kesämökillä piha täynnä, suuria ja pieniä, isoimmat tosiaan puita. Olen käyttänyt paatsamaa lankojen värjäämiseen, sen eri osilla saa monenlaisia värejä. - Olisiko mahdollista lainata runoasi tai osaa siitä (tuo milloin sattuu kukkiminen on hieno oivallus) tässä artikkelissani? Kyse ei ole kaupallisesta käytöstä eli en saa palkkiota artikkelin tekemisestä. Jos lainaaminen on mahdollista, kenet laitan runon kirjoittajaksi? Jos haluat vastata minulle sähköpostilla, osoite on eila.anttila (at) netti.fi. - Kiitos hienosta runoelämyksestä!
Kiitän kohteliaisuuksista ja annan luvan runon käyttöön mainitsemassasi yhteydessä. Ja kirjoittajaksi riittä hyvin nimimerkkini. Kun en minäkään odota siitä palkkiota.
En muuten tiennytkään, että joku runo saattaa nousta esiin tällä tavoin, ilmeisesti googettamalla? Mielenkiintoista.
Anna paatsaman
´kukoistaa´
emme mekään aina
kauniita ole
..ainaki jos peiliä uskoo´
Kiitos tee.
Paatsama saa kyllä olla rauhassa minun puolestani, mutta ikä ja luonnonvoimat sitä jo jonkin verran rasittavat. Viime talvena repesi ilmeisesti lumen takia yksi iso haara, mutta muuten se kukkii, tekee marjoja ja kasvattaa uusi sitruunaperhossukupolvia.