Maanantaina tapasin mukavan tuntuisen miehen, Juttelin sokkotreffeillä kaverin kanssa ja hän päätti siinä että tuo tyttö pitäisi nähdä. Jolloin hän tuli käymään ja päivitteli että miten noin kivan näköinen tyttö voi olla vapaana.
Molemmat oli ihan innoissaan ja halattiin ja suudeltiin. Siinä jo suunniteltiinkin kaikkea, hän kysyi että aletaanko seurustelee, kysyin sitten jossain vaiheessa että mitä tämä on, hän sanoi että eikös tämä ole jonkinlaista tutustumista/ seurustelua? Sain aamulla kahvit sänkyyn voileipien kera, hän antoi minulle ymmärtää että oli oikeesti ihastunut ja että voisi alkaa seurustella ja tutustua. Matka ei ollut esteenä. Hän tiesi mistä nainen haaveilee ja tykkää. Ajattelin jo että tämä on nyt mun menoa, Ihastuin siihen kaveriin ja sen kanssa oli hyvä olla. Komea mies, iloinen ja huumorintajuinen.
Lauantaina lupasi tulla käymään ja ei vaan tullut, Hän vielä sanoi että ei ole toipunut vielä edellisestäkään tapaamisesta, sydän kuulema tykyttää, sunnuntaina jokin oli muuttunut ja mies sanoi että matka on liian pitkä ja että on siinä jotain muutakin mitä naiset ei ymmärrä, hän asuu kuulema noin 200km päässä, vaikka hänen osoite olikin 80km päässä jossa hän joskus käy. Tuntui että sydämmeni olisi kuin revitty auki, sain sydän surun kun ajattelin että löysin kerrankin miehen josta tykkään ja johon haluaisin tutustua ja jonka kanssa olla ja rakastaa. Sanoi että ei tiedä mitä tulevaisuuden suunnitelmia. Kysyi että ollaanko ystäviä.
Hän oli työreissulla kaupunkissa LPR, Hänellä oli osoite toisessa kaupunkissa 80 km minusta mutta hänellä on työpaikka 200km minusta kaupunkissa, jossa hän mukamas asuu...Voisikohan hän asua 200km päässä jonkun naisen luona?
Mitä minun pitäisi ajatella tästä kaverista, Unohtaa vai ja ajatella että ei ole mitään mahdollisuuksia. Jokin naisten mies vai? Seikkailua kaipaili? Joka ei halua vakiintua, itse olen vakavasti liikkeellä jos jonkun kivan kaverin löydän, että jos ihastuu johonkin seikkailijaan tai ohikulkijaan ja tunteet ja jos nekin on vain yks puoliset siitä jää sydän suru.
Luvata ei pitäisi mitä ei voi pitää. Ja antaa toiveita...
Surullinen :(
Molemmat oli ihan innoissaan ja halattiin ja suudeltiin. Siinä jo suunniteltiinkin kaikkea, hän kysyi että aletaanko seurustelee, kysyin sitten jossain vaiheessa että mitä tämä on, hän sanoi että eikös tämä ole jonkinlaista tutustumista/ seurustelua? Sain aamulla kahvit sänkyyn voileipien kera, hän antoi minulle ymmärtää että oli oikeesti ihastunut ja että voisi alkaa seurustella ja tutustua. Matka ei ollut esteenä. Hän tiesi mistä nainen haaveilee ja tykkää. Ajattelin jo että tämä on nyt mun menoa, Ihastuin siihen kaveriin ja sen kanssa oli hyvä olla. Komea mies, iloinen ja huumorintajuinen.
Lauantaina lupasi tulla käymään ja ei vaan tullut, Hän vielä sanoi että ei ole toipunut vielä edellisestäkään tapaamisesta, sydän kuulema tykyttää, sunnuntaina jokin oli muuttunut ja mies sanoi että matka on liian pitkä ja että on siinä jotain muutakin mitä naiset ei ymmärrä, hän asuu kuulema noin 200km päässä, vaikka hänen osoite olikin 80km päässä jossa hän joskus käy. Tuntui että sydämmeni olisi kuin revitty auki, sain sydän surun kun ajattelin että löysin kerrankin miehen josta tykkään ja johon haluaisin tutustua ja jonka kanssa olla ja rakastaa. Sanoi että ei tiedä mitä tulevaisuuden suunnitelmia. Kysyi että ollaanko ystäviä.
Hän oli työreissulla kaupunkissa LPR, Hänellä oli osoite toisessa kaupunkissa 80 km minusta mutta hänellä on työpaikka 200km minusta kaupunkissa, jossa hän mukamas asuu...Voisikohan hän asua 200km päässä jonkun naisen luona?
Mitä minun pitäisi ajatella tästä kaverista, Unohtaa vai ja ajatella että ei ole mitään mahdollisuuksia. Jokin naisten mies vai? Seikkailua kaipaili? Joka ei halua vakiintua, itse olen vakavasti liikkeellä jos jonkun kivan kaverin löydän, että jos ihastuu johonkin seikkailijaan tai ohikulkijaan ja tunteet ja jos nekin on vain yks puoliset siitä jää sydän suru.
Luvata ei pitäisi mitä ei voi pitää. Ja antaa toiveita...
Surullinen :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pelimies. Noita mahtuu 13 tusinaan. Unohda koko juttu.
Kun ei sitä tiedä kuka varattu ja kuka oikeesti vapaa, Kuka etsii ja mitä etsii.
Saa kyllä itse olla tarkkana, varatutkin etsii seuraa ihan täysillä, Jos ei sanoisi niin mistä sitä tietää ei mistään. Olen itse onneksi niin fiksu etten lähde varattujen mukaan, koska en huoli toisen omaa. Siinä pitää olla rehellinen että kertoa että on varattu, koska se satuttaa mua yhtä kovasti jos ois varattu ja ei sitä kerro, se tietämättömyyskin, jos vaikka tietämättä ihastuisi johonkin varattuun. Sitä en halua. Ja tapahtuisikin jotain ja jälkeen päin kuulee että hän olikin varattu.
Mutta hän ilmeisesti pelimies kuten sanoit :(