on monimuotoisuudessaan monin osin kaukana siitä perinteisestä käsityötaiteesta, jollaisena sen minunkin ikäpolveni ensi sijassa tuntee. Teknisiä apuvälineitä on toki käytetty jo toistasataa vuotta mm. litografiassa ja muussa grafiikassa, joilla on saatu yhdestä alkuperäisteoksesta nopeammin ja helpommin useita kopioita. Serigrafia on huomattavasti uudempi keino vastaavanlaiseen monistamiseen ja siinä käytetty menetelmä jo tuntuvasti sofistikoituneempia kuin edellä mainitut.
Tietokoneen käyttö sen sijaan on vienyt kuvataiteen aivan toiselle tasolle, siitähän täälläkin on jonkin verran keskusteltu. Digitaalisessa taiteessa luomisen, muokkaamisen lainaamisen, monistamisen ja sähköisen siirtämisen mahdollisuuden ovat mielettömän paljon suuremmat kuin noilla perinteisillä menetelmillä.
Tämän päivän HS:n kulttuuriosiossa on Timo Valjakan arviointi norjalaisen kuvanveistäjän Bård Breivikin näyttelystä Galerie Anhavassa Heksingissä. Hän kirjoittaa :
".....Teosten arkkityyppiset muodot, Breivikin taidokas käsityöläisyys ja kyky käyttää mitä moninaisimpia materiaaleja puhuttelivat myös suomalaisia taiteilijoita hetkellä, jolloin kuvanveiston kenttä oli muutenkin uudistumassa (huom.: kyse on 1980-luvusta jolloin B:llä oli näyttely Helsingissä 1981 ja -82 ja osanotto ARS 83:ssa)
...
(Breivikillä) Kuvanveistoa uudistaneet kevyet käsityöläismateriaalit kuten bambu ja metallilanka sekä erilaiset kuidut ja pinnat ovat vaihtuneet kristallilasiin, mustaan graniittiin ja peilinkirkkaaseen teräkseen. Paimentolaisuuteen viitanneiden vene- ja lintumuotojen paikalla on ääniaaltokäavioihin perustuvia reliefejä erikokoisia korvia.
...
Breivik suunnittelee teoksensa nykyisin teítokoneella ja teettää ne kiinalaisissa taideteostehtaissa. Tekniseltä toteutukseltaan jokainen niistä hipoo täydellisyyttä...."
Kävin eilen ostamassa ja sahauttamassa levyä ja tänään päivällä gessosin niistä maalauspohjia. Sille en voi mitään, että väistämättä tunnen tekeväni jotain jo ennen sen tekemistä vanhanaikaista, aikansa elänyttä, epäkuranttia. Onko perinteiselle pohjustukselle tehty öljymaalaus jo pelkkä anakronistinen kummajaisuus kun edessäni on par´aikaakin nykypäivän taiteentekoväline, olkoonkin että jo viime vuosikymmenellä hankittu? Mitä voi odottaa seuraavaksi?
Tietokoneen käyttö sen sijaan on vienyt kuvataiteen aivan toiselle tasolle, siitähän täälläkin on jonkin verran keskusteltu. Digitaalisessa taiteessa luomisen, muokkaamisen lainaamisen, monistamisen ja sähköisen siirtämisen mahdollisuuden ovat mielettömän paljon suuremmat kuin noilla perinteisillä menetelmillä.
Tämän päivän HS:n kulttuuriosiossa on Timo Valjakan arviointi norjalaisen kuvanveistäjän Bård Breivikin näyttelystä Galerie Anhavassa Heksingissä. Hän kirjoittaa :
".....Teosten arkkityyppiset muodot, Breivikin taidokas käsityöläisyys ja kyky käyttää mitä moninaisimpia materiaaleja puhuttelivat myös suomalaisia taiteilijoita hetkellä, jolloin kuvanveiston kenttä oli muutenkin uudistumassa (huom.: kyse on 1980-luvusta jolloin B:llä oli näyttely Helsingissä 1981 ja -82 ja osanotto ARS 83:ssa)
...
(Breivikillä) Kuvanveistoa uudistaneet kevyet käsityöläismateriaalit kuten bambu ja metallilanka sekä erilaiset kuidut ja pinnat ovat vaihtuneet kristallilasiin, mustaan graniittiin ja peilinkirkkaaseen teräkseen. Paimentolaisuuteen viitanneiden vene- ja lintumuotojen paikalla on ääniaaltokäavioihin perustuvia reliefejä erikokoisia korvia.
...
Breivik suunnittelee teoksensa nykyisin teítokoneella ja teettää ne kiinalaisissa taideteostehtaissa. Tekniseltä toteutukseltaan jokainen niistä hipoo täydellisyyttä...."
Kävin eilen ostamassa ja sahauttamassa levyä ja tänään päivällä gessosin niistä maalauspohjia. Sille en voi mitään, että väistämättä tunnen tekeväni jotain jo ennen sen tekemistä vanhanaikaista, aikansa elänyttä, epäkuranttia. Onko perinteiselle pohjustukselle tehty öljymaalaus jo pelkkä anakronistinen kummajaisuus kun edessäni on par´aikaakin nykypäivän taiteentekoväline, olkoonkin että jo viime vuosikymmenellä hankittu? Mitä voi odottaa seuraavaksi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
...kuvataide tänään on surkeaa ja sisäsiittoista pienen piirin puuhastelua. Pienellä hiekkalaatikolla ei ole tilaa tällaiselle hiukan rajoittuneelle ja kuitenkin ylivoimaisen itsetunnon omaavalle ylivoimaiselle taiteilijalle.
Minä olen tyrmistynyt siitä mitä nykyään pidetään yleisesti hyväksyttynä taiteena. Tätä tuputetaan kansalaisille pienen elitistisen joukon kansalta kähmimien verorahojen turvin. Taiteen virkamies päättää kuka saa esittää ja mitä, välittämättä tippaakaan veronmaksajan tai kuluttajan mielipiteestä. Taide on siis kahlittua, korruptoitunutta, mitäänsanomatonta ja yhteiskuntakritiikitöntä myös tänäänkin.
Yksi taiteen tai taiteilijan tärkeimmistä tehtävistä on kyseenalaistaa, herättää kysymyksiä, ottaa kantaa ja jopa herjata, jos kykenee tekemään kohteesta edes hitusen näköistä. Minulle se muuten on ihan ylivoimaista, sillä sitä taitoa ei minulle ole suotu syntyessäni. Eihän se kuitenkaan mitään merkkaa, tällaista mitäänsanomaton nykytaide harvoin tekeekään, ainakaan ymmärrettävästi.
Poliittisesti rahoitettu taide ei tietenkään esitä mitään muuta asioita kuin niitä joista saa puhua ja nykyään tuskin esittää edes sitä??? No ei siinä mitään, enhän minäkään aina ymmärrä mitä kirjoitan.
Ilmainen raha on ostanut taiteen virallisen kentän ja tehnyt siitä mitäänsanomattomien pelkureiden ja raukkisten hiekkalaatikkomaisen temmellyskentän, jossa kenelläkään ei ole juuri mitään sanomista, paitsi toisten taiteilijoiden oikeuksien polkeminen ja mielipiteiden vaientaminen. Herääkin siis kysymys, kuka on yleisesti hyväksynyt taiteen ja mitä yleisesti hyväksytty taide on? Onko yleisesti hyväksytty taide sitä mitä ihmisen haluavat nähdä ja käyvätkin näyttelyissä katsomassa, vai sitä jonka pieni sisäpiiri on yleisesti hyväksynyt kysymättä tai välittämättä siitä ettei se kiinnosta ketään?
Aikanani minä ja tietenkin ilman omaa syytäni jouduin törmäyskurssille erään taidekoulun opettajien kanssa, jotka kuuluvat sisäpiiriin ja pitävät valtaa hallussaan. Tai onhan siinä minun syytäni. Se että olen opetellut työni erittäin huolellisesti ja omaan idearikkaan mielikuvituksen jota ihmetellään. Samoin olen erittäin itsevarma omasta lahjakkuudestani ja siitä että ideani todella ovat ylitse muiden. Myös sanallinen valmiuteni aiheuttaa sen mikä tälläkin palstalla on nähtävissä, useita vuosia kestäviä syytöksiä ja laittomuuksia nimimerkkien suojissa. Toisaalta minäkinhän kyllä kirjoittelen tänne ilman nimimerkkiä ja turhahan minun on nimeänikään näihin kirjoituksiin laittaa. Miksi sen laittaisin koska koko Suomihan minut tuntee muutenkin. Se vaarahan siinä tosin on että näitä kirjoituksianihan voidaan käyttää väärinkin kopioimalla ja pastailemalla nääs kun minä en kirjoittele edes nimimerkillä. Sehän olisi edes jonkinlainen tartuntapinta ehkäistä sellaiset koiruudet.
Ei siinä mitään, olen myös jo nyt aivan varma kansainvälisestä menestyksestäni ajan myötä, juuri noiden ideateosteni takia. Joillakin ulkolaisilla sivustoilla kävijämäärät ovat huikeassa nousussa, noin 400% prodenttia ovat viime joulukuusta nousseet kävijämäärät, viime kuuhun varrattuna. En kuitenkaan millään pysty takaamaan ja näyttämään toteen että juuri ne minun työni ovat niiden ihmisten kiinnostuksen kohteena, kunhan nyt tässä vain löpisen ajan kuluksi ja kateellisten harmiksi.
Mun ongelma tällä hetkellä on siinä että minulla olisi huikeita ideoita teoksiini, mutta tilausteokset vievät kaiken aikani. Vai onkohan niitä ollenkaan? No vaikeaahan niitäkään on teille todistaa. Tulkaa käymään toteamassa. Nimeni tiedätte kuten osoitteenikin, sehän on itsestään selvää.
Maapallo…tai pullosarjaa olisi mukava jatkaa eteenpäin hyvillä ideoilla ja muunkinlaisia loistavia ideoita syntyy koko ajan. Mutta kun pitää maalata muotokuvia jotka on niin pirun ylivoimaisia, sekä kaupunkia, eläimiä ja vaikka mitä joita ihmiset tilaavat. Yksi asia on kuitenkin täysin selvää. uskoisin että juuri minä olisin ensimmäinen suomalainen taiteilija joka olisi maailmankuulu jo eläessäni. Mikäli saisin rahoituksen jostakin ja voisin keskittyä taiteeseeni ja ideoihini täysillä. Joten rahoittajia kaivataan. Apurahoja en huolisikaan ja taiteilijaliiton kätyrit! minua on enää turha yrittääkkään joukkoihinne. Teidän aikanne oli ja meni, valitan!
En tie mutta pitäisiköhän minunkin rekisteröityä oikeasti kirjoittamaan tänne niin että minullakin olisi jotain painoarvoa kuin sinullakin Il Pittore.
Minulla oikeasti vituttaa kun sontaa tulee, enkä koskaan tiedä mistä sitä tulee, mutta se vituttaa suunnattomasti kun se paska haisee kuitenkin alituiseen.
vastaustasi aloitukseeni. Kirjoitat:
"Minulla oikeasti vituttaa kun sontaa tulee, enkä koskaan tiedä mistä sitä tulee, mutta se vituttaa suunnattomasti kun se paska haisee kuitenkin alituiseen"
Nyt sitten teidät miltä minusta tuntuu lukea vastauksesi minun tekstiini, veit näet sanat suustani.
Lainaat omia aikaisempia tekstejäsi, jotka ovat olleet palstalla samanlaisina jo kymmeniä kertoja, mutta aloitukseeni et ota kantaa puolella sanallakaan. Mutta sehän olisikin vaatinut omaa mielipidettä asiaan.
uusi taktiikkasi selkäänpuukotuksillesi, nyt esiinnyt minuna käyttäen nimimerkkiä jota minä käytin ja vääristelet kirjoituksiani esiintyen minuna.
Härskiä toimintaa joka edellyttää todellista kateutta ja henkistä sairautta. Ovatko teokseni todella saaneet sinut noin sekaisin. Olen toki kuullut joidenkin taiteilijoiden teosten aiheuttaneen jopa uskonnollisia herätyksiä. Mutta että minun teokseni ovat aiheuttaneet sinulle henkisen alemmuuskompleksin ja mielisairauden, on jo ennenkuulumatonta.
Mene ihmeessä hoitoon, ennen kuin on liian myöhäistä.
kannattaisiko tollaset vaan jättää vaille mitään huomiota?
Tällä tavalla sinä vaan kerjäät noita "selkäänpuukotuksia" joiksi niitä itse kutsut.
Kannattaisi vähän miettiä.
...ystävyydessä. Alkaahan tuollainen jo pikkuhiljaa väsyttää, ettekö millään voisi keksiä jonkin muun foorumin? Perustakaa sellainen!
Kai ihmisellä sentään vielä on oikeus puolustautua tätä törkeyttä vastaan jota tällä palstalla niin kovasti harrastetaan.
Kyllähän tämä jo väsyttää ja naurattaa minuakin, enkä suinkaan ole ainoa. Useat ystäväni ja asiakkaani lukevat palstaa mielenkiinnosta ja näyttelevät illanistujaisissaan ystävilleen mitä seinällä olevan taiteilijan teoksista ja taiteilijasta puhutaan. Minä en kuitenkaan valmis luovuttamaan tällaisten törkeyksien johdosta, vaan pyrin vastaamaan niihin asianmukaisesti.
minun tekstejäni suoraan ja lisännyt omiasi mukaan, joten yrität esiintyä minuna tarkoituksenasi mustamaalata minua. Kyseessä on laiton teko ja menen aamulla tekemään asiasta rikosilmoituksen poliisille.
'ajassa taaksepäin'...olen opiskellut digitaiteen tekniikat, valokuvauksen salat, webbisuunnittelua yms yms. Ja löytyihän se oma ilmaisu viimein: öljyvärimaalaus. Pitää tehdä sitä mikä on ominta...:)
Taiteillen jo pohjasta alkaen. Olen vanhanaikainen pohjien suhteen kokeilin joskus gessoja mutta ei sopinut minulle. Valmistan pohjat perinteisesti luu-liima pohjustuksena jossa vähän vernissaa pehmentämässä etteivät halkeile vanhuuttaan. Täytemassana hohkakivijauhe ja liitujauhe. Olen jo vuosikymmenet työskennellyt veitsellä ja harvoin käytän enää pensseliä sekin vähintään tuuman levyinen jos teen sekatekniikkatöitä. Välineen koko estää turhat ripellykset kuvapinnalla.
Nämä maalausmetodini on vastakohta aikaisemmalle ammatilleni jossa työskentelin luppi silmässä materiana kupari, hopea, kulta ja platina sadasosa millein toteutettuna ja taiteellinen vaikutelma mukana.
Tämä pohjustus on se minulle tärkein työn aloitus koska silloin jo syntyy kosketus aiheeseen jonka toteutan pohjustuksen antamien viitteiden perusteella.
Pohjustus on rituaali ennen maalausta.
turhaan sotkettua asioita keskenään ja varsinainen tarkoitukseni jäi ilmeisesti ilmaan roikkumaan. Jutun pointti oli näet tuossa taiteen digitalisoinnissa. Mutta jatkan nyt ajatuksenkulkua.
Joku ottaa vaikkapa ihmiskorvasta useita valokuvia, jokainen eri suunnasta. Hän vie valokuvat kuvankäsittelyohjelmaan, josta ne siirretään 3D-rakennesuunnitteluohjelmaan. Tämän ohjelman avulla taidetehtaassa tietokoneavusteinen työstökone tekee valumuotin mallin, jonka avulla valmistetulla valumuotilla tehdään korvan valuaihio. En aivan tarkkaan tunne nykyistä metallintyöstötekniikkaa mutta ilmeisesti aihion hiontakin voidaan suorittaa pääosin automaattikoneilla, ja taideteos on valmis.
Näyttelyssään "kuvanveistäjä" esittää em. tavalla tekemiään veistoksia, joissa hänen osuutensa rajoittuu valitsemansa aiheen valokuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn, mahdollisesti myös 3D-ohjelman käyttöön. Lopusta on huolehtinut vaikkapa kiinalainen taidetehdas. Samanlaisia voi työstää vaikka tuhansia kun ohjelmat on kerran tehty ja kokeiltu.
Kysyä voi vaikka sitä, mikä on perinteisellä tavalla valmistetun veistoksen suhde tällaiseen teolliseen tuotteeseen? Onko tällainen veistos tekijänsä autenttinen teos? Onko tekijä kuvanveistäjä ja teos veistos vai onko kyseessä teollinen muotoilija ja koriste-esine? Ja viimeksi jo aloiyuksessani tekemäni kysymys: mitä seuraavaksi voidaan mahdollisesti tarjota kuvataiteena?
Mitä maalausten pohjustukseen tulee niin aloittaessani tein minökin kaiken ns. pitkän kaavan mukaan. Vähitellen karsin sen nykyiseen minmiin, koska
- itse maalaaminen on minulle tärkeintä
- säästän aikaa, vaivaa ja myös rahaa
- menetelmä on osoittautunut kelvolliseksi, koska museotkin hyväksyvät jo kokoelmiinsa siten tehtyjä töitä
- minun ei ole tarvetta kantaa huolta siitä, kestävätkö teosten pohjustukset varmasti vuosikymmeniä tai peräti satoja.
- lopputuloksen kannalta tulos näyttää täysin samalta
-
”Joku ottaa vaikkapa ihmiskorvasta useita valokuvia, jokainen eri suunnasta. Hän vie valokuvat kuvankäsittelyohjelmaan, josta ne siirretään 3D-rakennesuunnitteluohjelmaan. Tämän ohjelman avulla taidetehtaassa tietokoneavusteinen työstökone tekee valumuotin mallin, jonka avulla valmistetulla valumuotilla tehdään korvan valuaihio. En aivan tarkkaan tunne nykyistä metallintyöstötekniikkaa mutta ilmeisesti aihion hiontakin voidaan suorittaa pääosin automaattikoneilla, ja taideteos on valmis.”
Tietokone on tuonut helpotusta mallinnukseen mikä aikaisemmin tehtiin käsityönä minkä saattoi tehdä alan ammattilainen taiteilijan piirustusten mukaan. Kuten esim. kuvakudokset suunnitteli taiteilija ja kudonnan teki ammattikutoja.
Kultaseppiäkin on kahdenlaisia ns. teollisuus- kultaseppiä ja taideaineita opiskelleet kultasepät joiden koulutus sisälsi 60 % taideaineita. Aikaisemmin opetus tapahtui ”Taikissa”. Vardikin kertoi tuossa radiohaastattelussa joutuneensa ensin hopeasepän oppiin mutta sitten anoneensa toiselle linjalle. Olemme ilmeisesti olleet hänen kanssaan samoihin aikoihin näissä opinahjoissa.
Näihän on jo kauan ollut myöskin ennen tietokone-aikaa. Kultasepän ja kuvanveistäjäntyö on ollut suunnittelua ja valut on tehnyt ammattiinsa perehtynyt valuri. Ainoastaan viimeistelyn on saattanut tehdä suunnittelija käyttäen kemiaa ja koneita. Kultasepän työkaluna on kemia ja sitä hyväksikäyttäen voidaan kiilloittaa joskin sitä tehdään myös koneellisesti esim. kuulalaakeri rummuissa mekaanisesti.
Tässä alustavasti kannanotto tähän kaksijakoisuuteen taide ja tekijät mukana tietotekniikka.
Tähän mitä sanot maalauksen lopputuloksesta olen erimieltä kanssasi pohjustuksen vaikutuksesta.
”- minun ei ole tarvetta kantaa huolta siitä, kestävätkö teosten pohjustukset varmasti vuosikymmeniä tai peräti satoja.
- lopputuloksen kannalta tulos näyttää täysin samalta”
Omissa töissäni pohjustus on osa työtäni ja sen vaikutus on aivan oleellinen lopputuloksen kannalta.
Uskon, että työni pääsy maailmantaiteen kirjaan saattaa johtua tästä kokonaisuudesta. Kirjat tulivat postissa jossa oli tuo palstalla parjattu maalaus ”onko tämä taidetta” ja ”suttua” :D
"Onko perinteiselle pohjustukselle tehty öljymaalaus jo pelkkä anakronistinen kummajaisuus kun edessäni on par´aikaakin nykypäivän taiteentekoväline, olkoonkin että jo viime vuosikymmenellä hankittu? Mitä voi odottaa seuraavaksi?"
Uskon perinteisen öljyvärimaalauksen ja digitaiteen kulkevan yhdessä muiden tekniikoiden kanssa käsikädessä hamaan tulevaisuuteen. Ainoastaan sillä erotuksella että öljyvärimaalaus on kaikessa taiteentekemisessä se kuninkuuslaji.
Näkeehän sen arvostuksen jo huutokauppakamareiden loppuhinnoissakin.
Ja kaikki ne erilaiset tekniikat alkaen tosiaan ihan pohjan valmistuksesta työn loppuvernissaamiseen. Kaikki ne hienot erilaiset hienot tuoksut joita taiteilijan ateljee on tulvillaan. Valmiissa öljyvärimaalauksessa on myös hieno pellavan ja öljyn ja värien tuoksu mitä ei esim. akryylimaalauksessa ole.
Tämä on tietysti turhaa fiilistelyä jolla ei katsojalle välttämäti ole mitään merkitystä. Mutta meikäläiselle ja monelle muulle nämä antavat tietynlaista tunneperäistä elävyyttä taiteilijan ammattiin.
Parin kolleegan kanssa päätimme ryhtyä tekemään erään löytämämme historiallisen opuksen mukaan liivatetta.
Puolisen vuotta siihen ensin valmistauduttiin hankkimalla varta vasten sitä varten käytetty pakaste-arkku johon sopii tavaraa. Vähitellen siihen sitten kerättiin sian nahkoja, joka osoittautukin vaikeammaksi hommaksi kuin ensin aavistelimmekaan. Teurastamot kun eivät nääs ollenkaan nylje sikoja niinkuin hyvin tiedämme, vaan kalttaavat ne.
Löytyihän sieltä aina sellaisia nahkan riekaleita joita pyysimme heidän varastoivan meille kylmätiloihinsa, joita me sitten säännöllisin väliajoin sieltä haimme siinä pussukassa mihin he olivat sitä keränneet. Toiseen pussukkaan pyysimme heidän kokoavan sian sorkista ne "sormiosat" kynsineen. Niitä tosin tuli vähemmän koska kummastukseksemme teurastamolla sanottiin että niitäkin jotkut syövät perinneruokana. Se kyllä selittikin sitten niistä pussuoista perityn muodollisen maksun.
Toissa viikolla sitten ryhdyimme sanoista tekoihin. Eli valtavan suuressa muuripadassa jokirannassa ryhdyimme tuota aarrettamme valmistamaan.
Seoksen kiehuttua ensin 5 tuntia, siivilöimme kaikki ne "sattumat" huolellisesti pois ja tuosta vellistä tulikin aika kirkasta.
Keitimme vielä tuota velliä reippaasti kokoon ja siivilöimme seoksen hieman jäähdyttyä vielä kerran, jaoimme sen tasaisesti kolmeen astiaan ja nyt meillä jokaisella on tuota pohjustetta 8 litraa.
Jäähdyttyään kunnolla tuosta nesteestä tuli 'jankkia' jota sekoitamme pari reilua ruokalusikallista desiin kuumaa vettä ja siinä sitä on pohjustetta oikeassa suhteessa.
Mitä verratonta liimaa myös! Kokeilimme liimata kaksi laudan palaa yhteen ja seuraavana päivänä yritimme niitä irroittaa. Vain taltalla saimme nuo palat irti ja kappaleina, sillä liima todella pitää!
Kaikkea se uteliaisuus teettää, vai mitä?
Kengänkeittäjiksi siis!
Keräämällä paljon vanhoja käytettyjä kenkiä, jotka usein joutuvat hukkaan, ja keittämällä nuita sopivan kauan ja siivilöimällä ja keittämällä liiat vedet pois, voisi saada hyvää nahkaliimaa. Nahkaliima on tiettävästi hyvin joustavaa, eli halkeamia ei tulisi pohjusteeseen.
Joissakin liimaresepteissä lisäävät liimaan booraksia, mutta lieneekö tuo muuhun käyttöön sopivaa sitten.
Olen työskennellyt vuosikausia eri suunnittelutoimistoissa ja tiedän että noin on.
Itse työskentelin monta vuotta cad- ohjelmia käyttäen. Ensin työskentelin AutoCad ohjelmistolla ja myöhemmin WertexCadilla jonka käyttöjärjestelmä oli Unix-pohjainen.
Yhteistä näille ohjelmille oli että niissä oli hyvin kehittynyt 3d-mallinnos ominaisuus, jota käytettiin etupäässä detaljisuunnittelussa suhdelukua hyödyntäen. Oli helppo viedä piirustukset duunareille kun mukana oli pylpyrästä tai isommastakin elementistä mukana 3-ulotteinen kuva työpiirustuksen lisäksi.
Kun tehtiin prototyypin esittelykuvia niin suunnitelmat jopa pystyttiin viemään valokuvan sisään mikä ehkä tuntuu uskomattomalta. Sehän on valokuvamanipulointia parhaimmillaan. Kuitenkin kokonaisuus näytti aidolta niinkuin se prototyyppi olisi kuulunut aina siihen maisemaan.
Tuo kaikki sitten yleensä printattiin A-1 paperille tai jopa pohjustetulle kankaalle.
Wertexissä oli vielä mahdollisuus muokata tuota kuvaa niin että siinä näkyi jopa pensselin jäljet, ikäänkuin kuvan olisi tehnytkin taiteilija. Ne pensselin jäljet näkyi jopa printin tuloksissakin, sekä myös tuntui kun tuota pintaa siveli sormin.
Arkkitehtipuolella tuota menetelmää käytettiin yleisesti kun esiteltiin ihmisille suunniteltuja osa-yleiskaavoja kaupunginosista mitkä olivat suunnitelmissa.
Kyllä tietokoneet ovat tulleet jäädäkseen myös taiteessa.
Eikä sitä aina välttämättä pysty huomaamaan onko se valokuva vai käsin tehty.
Ei oikein täytä taideteoksen määritelmää ainakaan minun silmissä - siis jos valokuvasta tehdään tietokoneella napin painalluksella maalauksen näköinen sivellinvetoja myöten.
No suomalaisiin taidekouluihin tuo voi sopia ;)
Kyllähän tietokoneellakin voi tehdä taidetta luovasti ihan oikeastikin. Pikkuisen liian helppoa se kyllä on. Ei tarvitse paljon suunnitella kun kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa ja kokeilee.
kuitenkin muistaa, että mitään uutta maalaustaiteessakaan ei ole tuo " Ei tarvitse paljon suunnitella kun kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ja poistaa, kokeilee ...."jne. Suomen kaikkien aikojen tunnetuin taidemaalari, jonka töistä maksetaan enemmän kuin yhdenkään muun, teki juuri tuota. Maalasi ja pesi, maalasi ja raaputti, maalasi ja pesi, maalasi ja pesi, maalasi ja raaputti...jne.
"Kun tehtiin prototyypin esittelykuvia niin suunnitelmat jopa pystyttiin viemään valokuvan sisään mikä ehkä tuntuu uskomattomalta. Sehän on valokuvamanipulointia parhaimmillaan. Kuitenkin kokonaisuus näytti aidolta niinkuin se prototyyppi olisi kuulunut aina siihen maisemaan.
Tuo kaikki sitten yleensä printattiin A-1 paperille tai jopa pohjustetulle kankaalle.
Wertexissä oli vielä mahdollisuus muokata tuota kuvaa niin että siinä näkyi jopa pensselin jäljet, ikäänkuin kuvan olisi tehnytkin taiteilija. Ne pensselin jäljet näkyi jopa printin tuloksissakin, sekä myös tuntui kun tuota pintaa siveli sormin."
Olen todennut tuon saman muutama viikko sitten tänne likitetyistä kuvista joiden piti esittää tosi oikein piirettyjä- maalattuja oljyväritlöitä. Onnistuin erottelemaan niistä valokuvan osuuden, niin että pensselinjäljet jäivät roikkumaan reunoille. Niissä oli selkeitä valokuvan ja maalauksen alueita. Ajattelin panna näytille mutten halua ruveta riitelemään tousta mokomasta kenenkään kanssa.
Olen itse aika pitkälle uponnut titotekniikkaan ja hankkinut kaikenlaisia laitteita joilla on kiva leikkiä, että sitten on valmius, kun haluaa ryhtyä tositoimiin. Ostin hiljakkoin sellaisen Laser-tulostimen joka tekee pulverilla paksua maalausta muistuttavaa jälkeä jonka voi tunnnustelemalla havaita ja olen tehnyt sillä omista maalauksistani pienenettyjä toisintoja.
-"Olen itse aika pitkälle uponnut titotekniikkaan ja hankkinut kaikenlaisia laitteita joilla on kiva leikkiä, että sitten on valmius, kun haluaa ryhtyä tositoimiin. Ostin hiljakkoin sellaisen Laser-tulostimen joka tekee pulverilla paksua maalausta muistuttavaa jälkeä jonka voi tunnnustelemalla havaita ja olen tehnyt sillä omista maalauksistani pienenettyjä toisintoja."-
Ne meidän tulostukset oli juuri tuollaista tekniikkaa ja värijauhe ikäänkuin paistettiin kankaaseen ja lopputulos oli huikean aidon näköistä.
-"Onnistuin erottelemaan niistä valokuvan osuuden, niin että pensselinjäljet jäivät roikkumaan reunoille. Niissä oli selkeitä valokuvan ja maalauksen alueita."-
Teit juuri saman havainnon kuin minäkin. Tietäen kuitenkin että tällä palstalla voi syttyä hurja sota aivan pienistäkin asioista, en minäkään halunnut mainita tuosta huomiosta.
melko nopeasti saatava selkeät kategoriat näille uusille tekniikoille, yhtä hyvin tuossa aloituksessa mainitulle veistostekniikalle kuin printtaamalla tehdyille kuville. Aivan samoin kuin on tehty maalauksille vs. serigrafia ja valokuva vs. video. Maalauksen on oltava edelleen perinteinen kokonaan käsin tehty öljy-/akryyli-/guassi-/vesivärimaalaus ja näille kokonaan tai osaksi digitekniikalle tehdyille kuville on annattava jokin muu termi kuin maalaus.
Vastaavasti kuvantekijät on nimettävä muulla termillä kuin taidemaalari tai kuvanveistäjä, jos he käyttävät digitekniikkaa. Ovatko he myös taitelijoita ja missä määrin, on kokonaan toinen kysymys. Kai hyvä omintakeisen kuvan tekijä taiteilija on, vaikka mahdollisuus lainaamiseen onkin kokonaan toista luokkaa kuin perinteisessä kuvanteossa.
Kkirjoitat:
"Kyllä tietokoneet ovat tulleet jäädäkseen myös taiteessa.
Eikä sitä aina välttämättä pysty huomaamaan onko se valokuva vai käsin tehty."
Tekniikan on vielä koko lailla parannuttava, ennen kuin digityötä ei erota perinteisestä pohjustetusta öljy- tai akryylimaalauksesta; akvarellin matkiminen saattaa esim. mustesuihkutulostimella jo nyt onnistua hyvälle akvarellipaperille tehtynä. Te konenäppärät osannette sanoa, onko näitä digiakvarelleja jo nähty.
”Tekniikan on vielä koko lailla parannuttava, ennen kuin digityötä ei erota perinteisestä pohjustetusta öljy- tai akryylimaalauksesta; akvarellin matkiminen saattaa esim. mustesuihkutulostimella jo nyt onnistua hyvälle akvarellipaperille tehtynä. Te konenäppärät osannette sanoa, onko näitä digiakvarelleja jo nähty.”
Kyllä nykyisellä tulostimilla on mahdollista tehdä pohjustetulle kankaalle sellaisia yhdistelmätöitä jossa tulostetaan osa kuvaa ja maalataan käsin siihen lisäyksiä kuten taustat. Näyttävät tällaisia tekevän.
Kuten tuossa edellä todettiinkin tulostimet pystyvät tekemää pulverimaalauksia joissa on paksu väri sekä pensselin jäljet ja jopa kankaan kudos maalattuna. Vaikea näitä on erottaa aidosta käsinmaalatusta riippuu tietenkin maalauksen alkuperäisestä tekijästä ja siitä mitä yleensä maalauksena pidetään.
Luultavasti ainut rajoittava tekijä on tulostimen leveys koska olen nähnyt vain alle metrisiä leveydeltään, mutta pituutta voi olla vaikka 50 metriä. Minullakin on HP-tulostin joka tulostaa rullasta 75 cm leveätä 50 metriä. Se on suihku väreillä tulostava. Voihan akvarellejäkin tehdä muillakin painomenetelmillä, kun ne on ensin tietokoneella tehty valokuvasta tai piirretty koneella tai kopioitu alkuperäisestä.
Näyttää siltä, että nämä uudet mahdollisuudet on jo naapurissakin huomattu ja käytetty hyväksi hyväuskoisia ”taiteen” ostajia, mistä epäilys on olemassa. Tuttavani osti joskus 50 vuotta sitten maalauksen ja ihmetteli onko se vahakangas vai maalaus joten ilmiö ei ole aivan uusi.