Kertokaa kokemuksianne toisen omaan
rakastumisesta. Itse olen aivan tolkuttoman
rakastunut ja en taida siitä irti päästä.Olen
myös itse aviossa. Miten olette siitä selvinneet?
rakastumisesta. Itse olen aivan tolkuttoman
rakastunut ja en taida siitä irti päästä.Olen
myös itse aviossa. Miten olette siitä selvinneet?
Vastaukset 22
Vanhimmat
kokemusta on siitä vuosien takaa. Oli olo kuin 17-
vuotiaalla, mutta onneksi en ollut. Sehän on
kivaa ja piristävää, mutta ei kannata päästää
sitä liian vakavaksi. Vaikeeta se on, etenkin
naisille, tuntuu, että naiset rakastuvat
helpommin, en tiedä.
Mulla vaan oli sellainen onni, että se seikkailu
pelasti oman avioliiton, koska mies, joka ei
koskaan ollut mustasukkanen, aavisti tietty
jotain ja rupesi huomaamaan minut taas ihan eri
lailla kuin pitkään aikaan. Hän
sai "valloitettua" minut takaisin ja muut siinä
haihtuivat mielestä. Mutta aikaa se vaatii, ei se
helppoa ole, sydänkin voi särkyä joksekin aikaa,
mutta pidemmän päälle kannattaa miettiä, että
kannattaako se vaihtaminen sittenkään, arki se
tulee vastaan jokaisessa suhteessa, ja paljon
murhetta ja surua on aiheutettu, joskus turhaan,
kahden avioliiton hajottamisesta. Toki
toisenlaisiakin tapauksia kuulee. Mikäs siinä,
jos on löytänyt varmasti sen ainoan oikea ja
molemmat ovat sitä mieltä, eikö joku ole sanonut,
että rakkautta ei voi määrätä. Mulla on 30.
avioliittovuosi menossa ja vieläkin meillä on
ihan mukavaa, vaikka täytyy tässä jo vähitellen
myöntää, että kuherruskuukausivaihe ja on melko
kaukana takana, mutta kuitenkin jotain vielä on...
Olen rakastunut 35 vuotisen avioliitton aikana
monta ketaa toiseen mutta vain rakastunut ei sen
enempää ja se toinenkin on ollut toisen oma
useimmiten, vai oiskohan se paremminkin ihastusta
koska ei ole mennyt sen pitemmälle.
Irti kyllä pääsee kun ajattelee että kyllä se oma
kulta on kaikkein paras. Ei se vaihtamalla
parane. Rakastumistahan ei voi sanoa
pettämisesksi, se on taas aivan eri juttu. Ja
rakastuahan voi omaankin puolisoon aina uudelleen
ja uudelleen. Aika parantaa haavat.
Etpä taida tietää tyttörukka mitä
elämältäsi haluat!Niin kauan on kiva
leikitellä myös monen muun ihmisen
elämällä (vikitellä niitä toisen omia)
että saa elämässä itse samalla mitalla
takaisin (eli.osuu omaan nilkkaan).
Mutta jonain kauniina päivänä se joka
tapauksessa tapahtuu usko pois!
Siellä sitten ollaan omantunnon tuskissa
sääliä hakien...
tämä kevät on pahaa aikaa,se herkisti sinun
aistisi ja sinä olit sitä tunnetta vailla,ei
siitä pääse eroon ja se jättää sieluusi jäljen
ikuisesti.
Iloitse siitä tunteesta sillä se on upeinta mitä
arkirutiinien keskellä voi kokea.
Ratkaisu on sinun mitä teet sen eteen,tietääkö
tämä kohde sen?
Nauti siitä tunteesta niin kauan kuin sitä
kestää,niin et tule kyyniseksi kovaksi ja
pahansuovaksi niikuin osa noista sun moralisti
neuvojistasi.
oikeasti ne on vain kateellisia sinulle!
Sillä se jolla onni on sen kätkeköön!
mitä teet? mä annoin pakit vaimon ystävälle. nyt
se käy meillä vain kun olen poissa, kai se
häpee.
En halua moralisoida,en syyttää,en tuomita tai
paheksua mutta totuus on että sielut,sekä omasi
ja läheistesi tulevat kärsimään.Onko sen väärti?
Pääset irti mutta kipujen,tuskien
kanssa.Puhumattakaan mitkä arvet se jättää.Onko
parempi että unohdat rakkautesi ja kärsit haavat
itse hiljaisuudessa vai pidätkö kiinni,hajoitat
kaikki ja revit läheisesi "vereslihalle"?
Mikään ei kuitenkaan ole entisellään eikä palaa.
P.S onko tunteet molemminpuolisia?
menoksi vaan. Aina kannattaa olla rakastunut,
olkoon sen kohde oma tai ulkopuolinen. On se niin
hieno tunne, ettei sen veroista ole mitään muuta.
Olen rakastunut monet kerrat ja varmaankin
rakastun jatkossakin. Ei sitä kannata kauheasti
etukäteen miettiä, sillä hyvät tilanteet voivat
mennä ohi suun. Sitten jälkeen päin harmittaa.
Elämä on elämistä, eikä pelkäämistä varten.
Melkein rakastun täällä netissäkin, kun luen
hyviä naisten kirjoituksia? Tuntuuko hoopolta -ei
minusta. Kohdalleni on sattunut varattuja ja
vapaita naisia -kaikki upeita ihmisiä. Vahinko
vain, ettei niitä kaikkia saa omakseen, huh.
Ettekä saa sitten osoitella minua sormella.
Rakkaudella, Kilroy
Kilroy ei ole vielä kokenut rakkautta eikä mitä
sen menettäminen on.Mutta muista sitten Kilroy
asenteesi ja pidä pokkasi kun olet sen asian
edessä.
Tätä on kestänyt kohta kolme vuotta ja tunne
tuntuu vain syvenevän.Kyllä mies myös tietää
tunteeni ja hän on myös myöntänyt rakastavansa
minua. Jos tätä ihmistä ei elämässäni olisi ollut
näitä vuosia,en olisi jaksanut.Olen mietinyt myös
avioeroa ja varmaan se tulee tapahtumaankin
lähitulevaisuudessa. Kiitos mielipiteistänne.
No hyvä kun tunteet vastaa toisiaan.Onko
vastapuoli valmis elämän muutokseen?Eroamaanja
aloittamaan kanssasi?
Toivotan Onnea,aika haavoja parantaa eri
vaiheiden kautta.
on rakastua - eikä se katso aikaa eikä paikkaa.
Kyllä sen tunteen sammuttakin voi - vaan
kaduttaako jälkeenpäin jos ei ole uskaltanutkaan.
Ehkäpä.
Rakastu ja rakasta - aikuisia kun ootte, elämä
kestää vain silmänräpäyksen ja just silloin se on
mennytkin, kun ajattelee että nyt mä alan elää
niinkuin itse haluan.
Kaikki positiiviset tunteet ovat meille
sallittuja!
Ne ovat juuri siinä hienoimmillaan kun ne ovat
sanattomia.Ei ole tarvis julkituoda niitä
tunteiden kohteelle,jotain siinä tilanteessa
menee rikki jos ne tulevat puhutuiksi!Ne voivat
olla juuri sinun ja tämän toisen,valopilkku ja
voimanlähde.
Sitä kaunistaa vielä se,että niitä seuraa hyvä
omatunto,voi vieläpä rikastuttaa avioliittojanne.
Varsinkin jos pystyy hellyydellä katsomaan
puolisoaan.
Kun ikää karttuu,tulet muistamaan tätä aikaa
elämän antamana rikkautena,siis älä typistä
itseäsi karsimalla normaalia tunne-elämääsi!
Se,mitä teetkin on oma asiasi,siitä sinä myös
maksat,tavalla tai toisella.Hyvää matkaa!
rakastuminen ja rakastaminen toisistaan, niin
Kilroykin sopii mainiosti kuvioon.
Rakastuminen on (tahdotonta) hullaantumista,
heittäytymistä ilmalentoon ilman turvaverkkoa,
sattuu kohdalla elämän kielekkeillä, kohdissa,
joissa jonnekin päin vain on työnnyttävä - tai
jotain tuhoutuu, särkyy... Miksei siis iloa päin,
kohti toista ihmistä, joka ottaa vastaan? Ihminen
pelastautuu synkkyydestä ihastumalla ja ottamalla
vastapuolen ihastuksen vastaan.
Rakastaminen taas on tahdon asia, yritys,
projekti, josta täytyy päättää pitää kaksin
varsin kiinni, muuten se ei onnistu, elä, jatku,
uudistu.
Molempiin tuntemuksiin voi liittyä seksiä - tai
olla liittymättä, ja silti tunteet elävät,
kantavat, muuttavat, auttavat, lohduttavat
kokijaansa. Molemmilla on arvonsa elämässä.
Älä kajoa toisen omaan. Se on ahneuden synti.
Todella? Jonkun ihmisen? Hänen oikeutensa?
Vapautensa? Vapaan tahtonsa?
Tee mitäs teet, mutta katso ettei se tule
asianosasaisten tiedoksi.Jos nyt väität
rakastuneesi, niin se on kyllä vain ohimenevää
ihastusta aidan väärälle puolelle.Älä perusta
siihen mitään,se ei ole kestävää.Naiskennelkaa
himonne pois, mutta älkää loukatko
puolisojanne.Siis salaisesti ja sitten ohi.
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä!!
jos vaikeuksia haluaa, niitä kyllä
naisten kanssa saa
tartu itseäsi niskasta
pysy miehenä
Kaikkein ihaninta on rakastua mutta muutappa sen
kaverin kanssa yhteen niin varmasti astuu arki
eteen ja taas tarttis rakastua johonkin toiseen
että ois ihanaa.
Ole vain rakastunut toisen omaan se on parasta ja
sitten kun teet lemput rakastu johonkin toiseen
näin se homma etenee. Rakastumisen takia ei
kannata erota, sitähän sais tehdä sitten
jatkuvasti kun on tullut sen uuden kanssa arki
eteen, nyt se katos on vaan jännää kun saa olla
salassa.
jälkeenpäin ihmettelen mitä siinä näin-epäilen
että en ollut normaalissa mielentilassa -kaikki
pyöri sen ihmisen ympärillä-näin unta ja muutin
eri huoneeseen nukkumaan piirsin kuvia siitä
henkilöstä ja uskoin että hänkin rakasti minua-
mies ihmetteli käytöstäni-oli vihainen kotona,kun
heräsin horroksesta ja poltin miehen kuvan jonka
olin piirtänyt ja jota olin salaa suudellut ja
yksin itkin kun katsoin sitä kuvaa-olen
helpottunut ja en halua enää elää valheessa-siis
jälkeenpäin voin sanoa olevani pahasti
häiriintynyt...pitää aina muistaa että mitä
särkee jos toteuttaa haaveensa.
jälkeenpäin ihmettelen mitä siinä näin-epäilen
että en ollut normaalissa mielentilassa -kaikki
pyöri sen ihmisen ympärillä-näin unta ja muutin
eri huoneeseen nukkumaan piirsin kuvia siitä
henkilöstä ja uskoin että hänkin rakasti minua-
mies ihmetteli käytöstäni-oli vihainen kotona,kun
heräsin horroksesta ja poltin miehen kuvan jonka
olin piirtänyt ja jota olin salaa suudellut ja
yksin itkin kun katsoin sitä kuvaa-olen
helpottunut ja en halua enää elää valheessa-siis
jälkeenpäin voin sanoa olevani pahasti
häiriintynyt...pitää aina muistaa että mitä
särkee jos toteuttaa haaveensa.
jälkeenpäin ihmettelen mitä siinä näin-epäilen
että en ollut normaalissa mielentilassa -kaikki
pyöri sen ihmisen ympärillä-näin unta ja muutin
eri huoneeseen nukkumaan piirsin kuvia siitä
henkilöstä ja uskoin että hänkin rakasti minua-
mies ihmetteli käytöstäni-oli vihainen kotona,kun
heräsin horroksesta ja poltin miehen kuvan jonka
olin piirtänyt ja jota olin salaa suudellut ja
yksin itkin kun katsoin sitä kuvaa-olen
helpottunut ja en halua enää elää valheessa-siis
jälkeenpäin voin sanoa olevani pahasti
häiriintynyt...pitää aina muistaa että mitä
särkee jos toteuttaa haaveensa.
Tiedät varsin hyvin, että turhaa itsensä
kiusaamista koko juttu. Ja muutenkin, missä se
kunnioitus on niitä toisia osapuolia kohtaan?
Tämä on mun milipide.