Hei!
olisin halukas tietäään onko normaalia, Tulin raskaaksi kun seurusteltiin mieheni kanssa..
abortti ei ollut mahd. enään raskauden siinä vaiheessa.. Mies painosti abortiia hakemaan kuitenkin. En suostunut (eikä sitä enään oltaisi tehty)Enkä tahtonut,, sanoi valitse minut tai lapsi.. valitsin lapsen.. aikaa kului mies halusi takaisin ja selitti ollensa vain sekaisin ja paniikissa.. kuitenki myöhemmin kävi ilmi että mies toivoi keskenmenoa myös minulle.. (tämä on hänen 3 lapsi) meidän 1 yhteinen...
raskaus eteni niin että jouduin sairaalaan mies lähti ryyppäämään ja sanoi ettei tarvitse tukea minua koska ei lasta halunnut.. ok se oli hänen päätös mutta miksi sitten nyt minun pitäisi antaa hänelle huoltajuudesta puolet?
Nyt Tänään on LA ja viikot on kulunut siihen että tapellaan mieheni kanssa koska hän haluaa lapseen huoltajuuden mutta ei olla minun kanssa.. kaiken sen jälkeen mitä hän on sanonut!!!! Olen katkera ja myönnän sen , suututtaa että ihminen joka pilasi koko raskauden puhumalla aina minut takaisin ja aina jättämällä olin miten tahansa.. haluaa kaiken tämän jälkeen vielä häiriköidä elämääni.. MIKSI?? joka vielä päiviä ennen LA sanoo ettei halua lasta.. miksi ei anna sitten olla???
tahdon tietää miesten näkökulmaa.. onko syy nyt minun että pidin lapsen? vaikka hän ei sitä tahtonut? pitääkö minun yrittää yhteiushuoltajuutta tällaisen ihmisen kanssa..
olen temppersamenttinen ja luja luonne.. en syytä miestä kaikista riidoista.. ainoastaa siitä etten voi käsittää tilannetta missä hän pesee kädet ja häipyy ja tulee hetki ennen h.hetkeä vaatimaan että haluaa lapsesta huoltajuudesta puolet...
koittakaa saada selvää =)
olisin halukas tietäään onko normaalia, Tulin raskaaksi kun seurusteltiin mieheni kanssa..
abortti ei ollut mahd. enään raskauden siinä vaiheessa.. Mies painosti abortiia hakemaan kuitenkin. En suostunut (eikä sitä enään oltaisi tehty)Enkä tahtonut,, sanoi valitse minut tai lapsi.. valitsin lapsen.. aikaa kului mies halusi takaisin ja selitti ollensa vain sekaisin ja paniikissa.. kuitenki myöhemmin kävi ilmi että mies toivoi keskenmenoa myös minulle.. (tämä on hänen 3 lapsi) meidän 1 yhteinen...
raskaus eteni niin että jouduin sairaalaan mies lähti ryyppäämään ja sanoi ettei tarvitse tukea minua koska ei lasta halunnut.. ok se oli hänen päätös mutta miksi sitten nyt minun pitäisi antaa hänelle huoltajuudesta puolet?
Nyt Tänään on LA ja viikot on kulunut siihen että tapellaan mieheni kanssa koska hän haluaa lapseen huoltajuuden mutta ei olla minun kanssa.. kaiken sen jälkeen mitä hän on sanonut!!!! Olen katkera ja myönnän sen , suututtaa että ihminen joka pilasi koko raskauden puhumalla aina minut takaisin ja aina jättämällä olin miten tahansa.. haluaa kaiken tämän jälkeen vielä häiriköidä elämääni.. MIKSI?? joka vielä päiviä ennen LA sanoo ettei halua lasta.. miksi ei anna sitten olla???
tahdon tietää miesten näkökulmaa.. onko syy nyt minun että pidin lapsen? vaikka hän ei sitä tahtonut? pitääkö minun yrittää yhteiushuoltajuutta tällaisen ihmisen kanssa..
olen temppersamenttinen ja luja luonne.. en syytä miestä kaikista riidoista.. ainoastaa siitä etten voi käsittää tilannetta missä hän pesee kädet ja häipyy ja tulee hetki ennen h.hetkeä vaatimaan että haluaa lapsesta huoltajuudesta puolet...
koittakaa saada selvää =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
automaattisesti sinulla on yksinhuoltajuus lapseesi kun kerran ette ilmeisesti ole naimisissa, ja silloinkin lapsen huoltajuus on on sinulla vaikka asuisit avoliitossa, sitä ei voida muuttaa ilman suostumustasi.
omasta näkökulmasta sanoisin että älä suostu yhteishuoltajuuteen missään tapauksessa, se vain hankaloittaisi elämääsi vielä enemmän. Isänä lapselle voi olla ilman yhteistähuoltajuuttakin. Mutta sinuna heivaisin miehen omasta elämästä pois, mutta älä lapsen elämästä ellei se ole haitaksi.
Sellaisen ajatuksen heitän vielä sinulle.. Pystytkö muuttamaan itseäsi ja tapojasi niin paljon että voisit olla onnellinen hänen kanssaan...?
mutta voimia päätöksen tekoon, oli se sitten mikä tahansa. :)
Enhän voi itseäni lähteä muuttamaan jos en näin tällaisena hänelle kelpaa..
tietenkin raskaus on tuonut myös minun huonot puolet esiin, niitä kutsutaan hormooneiksi.. =)
tahtoisin hänen olevan lapselle isä mutta hän ei tyydy siihen että saa tapaamisoikeuden..
Hän tahtoo huoltajuuden jakaa kanssani ja olla mukana päättämässä lapsen asioista.
kysymyksen kysyinkin että pystytkö muuttamaan tapojasi elää, että voisit olla onnellinen hänen kanssaan..?
se varmasti on miehelle kova paikka jos ei saa lastansa nimiinsä, mutta omalla käytöksellään sen asian on aiheuttanut, vai kuinka?