keksinpäs

Luin tätä sun kirjotusta ihan ku se olis mun elämästä viime kesänä. muutin silloin omaan pikku sinkku poksiini ja olin innoissani kämpästä. Bulimiaa olin sairastanut sitä ennen jo puol vuotta, mutta ajattelin että sekin vähenisi kun kävisin töissä ja kavereita poikkeis illalla kahville ja kävisin rullaluistelemassa ja touhuisin kaikkee. Mutta ei töistä suoraan menin lähimpään markettiin ja ostin hullunlailla kaikkee herkkua ja ahmin niin et ihan tärisin. Kun tiesin että siellä se mun koti odottaa yksinäisenä ja hiljasena eikä kukaan tulis tai soittais ja saisin rauhassa oksentaa niin paljon kun jaksan. Ja sitä samaa jatkui joka ilta.
Viikonloput oli ihan kauheita, koitin suunnitella kaikkee tekemistä ja tekstasin kavereille et tulis poikkeen tai lähettäis jonnekkin, mut ei se auttanu kaikilla oli aina jotain muuta menoa. Ni saatoin herätä jo aamu seittemältä lähikaupan oven taakse odottaan ja ostin mitä mieli teki ja ahmin ja oksensin ja sit olin niin väsyny et makasin vaan alasti olohuoneen matolla ja nukuin ja heräsin ja puin ja meikkasin ja nälkäsenä lähin taas kauppaan. Kun ei ollu mitään tekemistä. Teevee ohjelmat ei kiinnostanu, ennen olin kova urheilemaan mut sekään ei kiinnostanu. Kukaan ei mesettäny tai netissä jutellu mun kaa. Ja olin niin yksin ja turhautunu et saatoin oksentaa yhtenä lauantai päivänä neljä kertaa. Ja lopulta kun koko päivänä toistunu rumba vihdoin loppu ja tulin järkiini et mitä helvettiä mä oon taas tehny. Niin piti sitä aina lähtee lenkille kun tuntu et silti lihoo ja mahaan sattu ja se lenkkeily autto siihen oloon. Mut sekopäänä lähin aina juoksulenkille joskus kello yksi yöllä ja tulin aamu kuudelta kotiin auringon paisteessa kun aurinko nousi.
Kämppä oli aina ihan hujanhajan ja joka paikassa haisi oksennus ja silmä pussit roikku lattiassa asti ja näytin muutenki ihan hirveeltä luurangolta.
Tää kesä ei ehkä onneks mee samanlailla kun asun kotona porukoitten kanssa, mut silti päivittäinen oksentelu jatkuu aina salaa kun muut on jossain muualla...