Annan sadepisaroiden leikkiä kasvoillani
olen tulessa,sammumattomassa roihussa
en viilenny näistä ihoani pitkin
valuvista vesijuovista
Sinä yrität olla vaiti
etten huomaisi
tai etten muistaisi
että sinä joskus olit
Minä muistan
Kyynelhelmet ovat jo
niin kovin kiilloittuneet
olen tulessa,sammumattomassa roihussa
en viilenny näistä ihoani pitkin
valuvista vesijuovista
Sinä yrität olla vaiti
etten huomaisi
tai etten muistaisi
että sinä joskus olit
Minä muistan
Kyynelhelmet ovat jo
niin kovin kiilloittuneet
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos runostasi,
jossan on kaunis sävel ja väri - ikävän ja kaipauksen väri.
Koko runo vie lukijaa mennessään, kuljettaa tunteidesi meressä.
' Kyynelhelmet ovat jo
niin kovin kiilloittuneet ' upea lause !
Mukavaa,että luit ja kommentoit,kiitoksia sinulle :)
Sade jo aiheena on mielenkiintoinen kuin
tunne mitä se voi saada aikaan,
riippuen myös omasta tunnetilastaan.
Runo parhaimmillaan tai pahimmillaan
on kuin elämä jota elämme.
Säät kuin ihmisten tunnetilat vaihtelee
vuorokuluillaan säädellen omaamme.
Ihailen runoasi että sen tunnetta ja etenkin
tuo loppulauseesi on paljon puhuva/tunteva.
Sade runosi on eräällä tavalla puettu
juhlapukuun onnistuneilla sanavalinnoilla
joka ei ole aina niin helppoa
- Sinä onnistuit !
Ihanaa nähdä,miten oma runo vaikuttaa lukijoihin ja miten sen kukin tulkitsee.
Kiitos sinulle dolan :)
Todiste - että täällä jokainen on tärkeä
omalla panoksellaan kuin kirjoittajat
että lukijat
kaikki ME yhdessä,juuri Sinäkin.
Ilahdus iltapäivääsi.